Parhaat tieto- ja historiakirjat 2010

Tietoa ja historiaa

Tieto-Finlandia lukuelämykselle

Vesa Sirén: Suomalaiset kapellimestarit – Sibeliuksesta Saloseen, Kajanuksesta Franckiin

”Teoksesta tulee havainnollisesti esiin taiteen tekemisen kovuus ja arki, hyvien tulosten edellyttämä kurinalaisuus”, valtiotieteen tohtori Sinikka Salo perusteli Tieto-Finlandia-valintaansa. ”Kaikesta välittyy läpikäyvänä rakkaus musiikkiin.” Salon mielestä kirjoittajan valtava työ ja onnistunut lopputulos osoittavat, että tietokirja ei ole kuolemassa. Erityisen ilahtunut valitsija oli kirjan ulkoasusta: ”Musta-turkoosi väritys ja sivujen reunustaminen turkoosilla vetosivat minuun kiehtovasti ja tekivät kirjaan tarttumisen yhä uudelleen jännittäväksi. Tämä olkoon esimerkki elämyksestä, jota en olisi saanut e-kirjasta.” Hän uskoi, että kirja innostaa oppimaan lisää. ”Uteliaisuuteni on kasvanut ja katselen nyt paljon tarkemmin eri kapellimestarien lyöntejä.” JJ

 

 

 

Ernst Billgren: Mitä on taide ja sata muuta tositärkeetä kysymystä

Taideteorian voi esittää hauskasti, nokkelasti ja elämänläheisesti. Teos koostuu 117 kysymyksestä ja niihin annetuista lyhyestä ja pitkästä vastauksesta. Kysymykset ovat kuin koululaisryhmän – tai toimittajien – taiteilijalta tivaamia asioita, vastaukset nokkelia leikittelyjä, joista muodostuu näkemys taiteen tekemisestä. Billgrenin esitys on samalla sekä pienen että suuren yleisön kirja, helposti lähestyttävä, hauska, asiallinen ja asiantunteva. Kärjistysten varjolla Billgren pääsee kirjoittamaan vakavasti olematta vakava. KH

 

 

 

 

 

 

Kai Fagerström – Risto Rasa – Heikki Willamo: Viimeiset vieraat. Elämää autiotaloissa

Willamon vakavanhaikea proosateksti, Rasan ilmavat runot ja Willamon sekä Fagerströmin tummat, jännittävät valokuvat kertovat autiotaloissa liikkuvista eläimistä ja hylättyjen rakennusten hitaasta häviämisestä. ”Puu lahoaa, eristeet maatuvat, kattohuopakin hapertuu hauraaksi ja hajoaa. Sementti murenee, rauta ruostuu. Lasi uhmaa aikaa, mutta sekin hautautuu karikkeen alle…” KN

 

 

 

 

Jonathan Gould: Can’t buy me love – Beatles, Britannia ja Yhdysvallat

Tässä on kirja eläkepäivänsä jo aloittaneille tai niitä odottaville suurille ikäluokille. Amerikkalainen Gould väänsi parikymmentä vuotta Beatleseista kirjaa. Lähes 700-sivuinen tiiliskivi avaa Beatlesin sävellyksistä ja sanoituksista maailman, joka ei lukiovuosien ymmärryksellä avautunut. Esimerkiksi 1967 ilmestynyt Sgt. Peppers’s Lonely Hearts Club Band on niin moniulotteinen teos, että siinä riittää nieltävää ja pohdittavaa. On käsittämätöntä, että nämä Liverpoolin työläiskortteleiden neljä kasvattia tekivät jotain tämän kaltaista. Ja kaiken lisäksi LSD-hapoissa. JuJ

 

 

 

 

 

Päivi Heikkilä-Halttunen (toim.): Luovuuden lähteillä. Lasten- ja nuorten­­kirjailijat kertovat

”Poikkeus­ihmi­siä”, kirjoittaa Leena Krohn sukulaisistaan, ”usein onnettomiakin, mutta työssään onnellisia.” Kaksikymmentä työssään onnellista kirjailijaa kertoo innostuneesti elämästään ja kirjoistaan. Riitta Jalonen kiteyttää: ”Fiktio suojelee vaan ei paranna, mutta jo suojeleminenkin on paljon.” KN

 

 

 

 

 

 

 

Taavetti Heikkinen: Rintaman poliisi. Valvonta­upseerin päiväkirja 1941–1944

Ylikonstaapeli ja reservin luutnantti Heikkinen joutui jatkosodan alkaessa valvontaupseeriksi. Tarkoituksena oli poimia sotilaiden joukosta kommunistit ja rauhanaktivistit. Päiväkirja kertoo, miten Heikkinen lähtee suorastaan riemuiten sotaan. Suur-Suomi väikkyy mielessä, mutta pian epäilykset sodan kulusta hiipivät hyvin informoidun valvontaupseerin mieleen. Suomikaan ei käynyt sotaa silkkihansikkaat kädessä. Kirjan edetessä sävy synkkenee. Valvontaupseeri suorastaan palaa loppuun. ”V-käyrä” nousee ja loputon väsymys valtaa miehen. JuP

 

 

 

 

 

 

Anne Helttunen – Tuula Uusi-Hallila: Juhani Aho. Vastakohtien tasapainoa

Kotimaisia klassikoita esittelevään Laatukirjaston hyvään sarjaan liittyy erinomainen kirja Juhani Ahosta. Teos lienee tarkoitettu ennen kaikkea kirjallisuudesta kiinnostuneiden opiskelijoiden käyttöön, siis koulukirjaksi, mutta kyllä kauniisti kerrottu ja kuvattu tieto sopii vaikka minkä ikäisen lukijan mietittäväksi. KN

 

 

 

 

 

 

 

Heikki Hiilamo: Kuoleman listat. Suomalaisten salainen apu Chilen vainotuille

Chilen sosialistinen presidentti Allende oli ollut vallassa kolme vuotta, kun kenraali Pinochetin johtama ja CIA:n tukema sotilasjuntta teki vallankaappauk­sen syyskuussa 1973. Santiagossa toimi Suomen asiainhoitajana 35-vuotias diplomaatti Tapani Brotherus, joka kollegoineen joutui tekemisiin henkensä edestä pakoon yrittävien Allenden kannattajien kanssa. Tästä alkoi Brotheruksen salaisena pysynyt sankarillinen toiminta ihmishenkien pelastamiseksi. Diplomaatit auttoivat maasta yli 2 500 chileläistä. Kirjan uskottavuutta lisää perinpohjaisuus ja tasapuolisuus. JuP

 

 

 

 

 

Gustav Hägglund: Onnenpekka metsällä

Hyväonnisena pidetty kenraali kaataa riistaa kymmenissä maissa useilla mantereilla. Metsästyksen rituaaleja tuntemattomalle kirja on kuin tarinoita ulkoavaruudesta. Euroopan linnoissa järjestettyjen jahtien jälkeen päivällisten pukukoodina saattaa olla vihreä smokki. Kun Hägglund valittiin Euroopan unionin sotilaskomission päälliköksi, hän toi Brysseliin kaatamansa suurikokoisen karhun, joka oli täytetty seisovaan asentoon. Kun kenraalille tuli vieraita, niin ovella he eivät suinkaan kysyneet, missä on isäntä, vaan missä on karhu. JuP

 

 

 

 

 

Martti Häikiö: V. A. Koskenniemi – suomalainen klassikko I–II

”Olet aina voinut kohottaa uljaan runoilijanotsasi tähtiä kohti”, kirjoitti Mika Waltari Koskenniemelle 1945. Uljas, tähtiä tavoittava aatteellisuus, joka sulkee armotta hyväksymisen ulkopuolelle maailmaa toisin katselevat, tulee kunnioittaen kuvatuksi. Häikiö on syventynyt kohteensa elämään ja elämänkatsomukseen. Kiinnostavasti kirja osoittaa, miten herkkä ja tarkka V. A. K. oli erottamaan seuraavien sukupolvien kirjailijoista loistavimmat kyvyt. Senkin Häikiö kertoo havainnollisesti, kuinka kiivas ja kitkerä kilpailu vallitsee kansakunnan jaloimpien sielujen kesken. KN

 

 

 

 

Teemu Ikonen: 1700-luvun eurooppalaisen kirjallisuuden ensyklo­pedia eli Don Quijoten perilliset

Ensyklopedia valottaa kirjallisuuden peruskäsitteiden ohessa muun muassa juuri ensyklopedia-muodon haasteita ja toteutuksia. Sukellus 1700-luvun kirjallisuuden käsitteistöön ja ilmiöjoukkoon osoittaa kiinnostavasti monen keskeisen kirjallisuuden peruskäsitteen syntyvaiheet ja antaa pohjaa niiden käytön ymmärtämiselle edelleen 2000-luvulla. JP

 

 

 

 

 

 

 

Pia Ingström: Äitiä ikävä. Suom. Salla Simukka

Kirjan läpi kulkee kysymys: Kuka minä olen? Lapsi, joka lukee paljon, odottaa käännettä, joka muuttaisi hänet kuten tyttökirjojen sankarittarille käy. ”… saisin arvostusta todelliselle minälleni, joka oli jotain muuta kuin ympäristö oletti.” Viisikymppinen nainen taas tutkii sitä, mistä hän on kotoisin. Ingström kaivautuu äidin suvun juurille, mutta mikrohistorian osuus ei ole yhtä intensiivinen kuin kirjan alku. Ingströmin äiti on kuollut, mutta hänen lempeytensä seuraa kirjoittajaa, joka kertoo nuoresta itsestään suvaitsevaisesti ja itseironisesti, ja tämä kehitys sidotaan ajankuvaan. KC

 

 

 

 

 

Michael Jonas: Kolmannen valtakunnan lähettiläs. Wipert von Blücher ja Suomi

Von Blücher (1883–1963) toimi Saksan-lähettiläänä Suomessa 1935–1944. Muistelmissaan hän esitti ”ajopuuteorian” Suomen joutumisesta sotaan Hitlerin Saksan rinnalla. Saksalainen histo­riantutkija Jonas osoittaa, että von Blücher ei ollut natsi vaan lähinnä keisarin aikaan juuttunut diplomaatti. Von Blücher ymmärsi suomalaisten näkökantoja ja kaavaili uutta Pohjolan-politiikkaa Saksalle. Se ei tuonut natsijohdon suosiota. Hitler ei ollut tuntevinaan lähettilästään vierailullaan Suomessa 1942. Lähettiläs katkeroitui erillisrauhan aikaan 1944 ja piti Mannerheimia petturina. JP

 

 

 

 

Markku Kuisma: Sodasta syntynyt. Itsenäisen Suomen synty Sarajevon laukauksista Tarton rauhaan 1914–1920

Kuismasta on iän myötä hänestä tullut entistä rohkeampi sanoissaan. Kun on Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian professori eikä enää kärky uusia professuureja, siihen on varaa. Kuisma nousi Suomen historian tutkijoiden eturiviin viimeistään kirjallaan Kansallis-Osake-Pankista. Nyt hän kirjoittaa skuupin, jymyuutisen, puolen vuosisadan takaa paljastaessaan, että presidentti J. K. Paasikivi sai virka-aikanaan KOP:lta konsulttipalkkioita, jotka vastasivat ministerin palkkaa. Pieniä ovat siihen verrattuna nämä nykypäivän vaalirahat. JuJ

 

 

 

 

 

 

Teemu Kupiainen – Stefan Bremer: Viulunsoittaja kadulla

Alttoviulisti Kupiainen lomailee musisoiden kaduilla. Päiväkirjan tapaan etenevät kertomukset katukonserteista Kiinassa, Intiassa, Marokossa, Ranskassa ovat kirkasta kirjoitusta jalosta elämästä – Kupiainen ei tosin ole näin pateettinen. Luottavaan luotetaan, avoimelle avataan. Bremerin kuvissa on sama henki. KN

 

 

 

 

 

 

Sirpa Kähkönen: Vihan ja rakkauden liekit. Kohtalona 1930-luvun Suomi

Myötäelävä, arkistoja raikkaasti tulkitseva tutkimus antaa selkeän ja perinpohjaisen kokonaiskuvan 1930-luvun suomalaisen yhteiskunnan poliittisesti kärjistyneestä, tulenarasta tilanteesta ja kouluhistoriassa vaietuista poliittisista vangeista. Tuntuu kohtalon ironialta, että Tammisaaren pakkotyölaitoksen vasemmistolaisia poliittisia vankeja ympäröi peri-IKL:läinen vartijakunta. Pakkotyölaitoksesta tuli kovaääninen, jossa monet vääristyneet viestit heijastuivat kummankin poliittisen ääripään toimiin. JP

 

 

 

 

Mikko Majander: Paasikivi, Kekkonen ja avaruuskoira

Historiaa ei tarvitse tarjota vain jättitutkimuksissa. Hohtoa kirjasta ei vie, että se perustuu suurimmalta osalta juttuihin, jotka on julkaistu jo aikaisemmin, enimmäkseen kolumneina Uutispäivä Demarissa. Eräänlainen kohokohta on selostus siitä, mitä Suomessa tapahtui niinä päivinä, kun presidentiksi valittiin Urho Kekkonen 1956. Majander pöyhii kähmintöjä ja salaliittoteorioita, joihin on sitkeästi liittynyt väite salamurhastakin. Tutkija käyttää niin sanottua yksinkertaisimman selityksen menetelmää. Kevyttä, mutta laadukasta lukemista. JuP

 

 

 

 

 

Richard McGregor: Puolue – Kiinan hallitsijoiden salainen maailma

Kirjoittaja ruotii asiantuntevasti Kiinan valtakuvioita. Hän pyrkii selittämään, kuinka maan kommunistinen puolue toimii ja kuinka se käyttää suurta valtaansa. Vuonna 1949 perustettu puolue vannoo yhä sosialismin nimeen, vaikka se toteuttaa käytännössä erittäin raakaa kapitalismia. Australialainen toimittaja tuntee hyvin kohteensa – hän on toiminut muun muassa brittiläisen talouslehden Financial Timesin Pekingin toimiston päällikkönä. TT

 

 

 

 

 

 

Juha Nirkko (toim.): Sauna – pieni perinnekirja

Kanteen lakattu koivunlehti yllyttää hypistelemään, laudanharmaa kansi pakottaa ottamaan teoksen käteen. Myyttinen ja mystinen sauna on instituutio, joka kuljettaa perinteitä. Varsinkin kesämökin sauna on paikka, jossa myös rationaaliseen maailmankuvaan lukittautunut noudattaa omia saunarituaalejaan. Suomalainen saunamytologia ei suinkaan ole yhtenäinen kokonaisuus, minkä senkin kansanrunousarkiston kokoelmista kerätty uskomusvalikoima osoittaa. KH

 

 

 

 

 

 

 

Valeri Panjuškin: Erimieliset. Suomentanut Kirsi Luoma

Reportaasikirja nyky-Venäjän toisinajattelijoista, kansalaisaktivisteista, jotka järjestävät mielenosoituksia, ns. erimielisten marsseja viranomaisten vainosta ja pidätyksistä piittaamatta. Venäläinen toimittaja-kirjailija kertoo 12 tarinaa ihmisistä, jotka ovat kääntyneet pääministeri Vladimir Putinin autoritaarista komentoa vastaan ja uskaltavat taistella toisenlaisen Venäjän puolesta. Yllättävin on Venäjän asevoimien erikoisjoukkojen eversti Anatoli Jermolin, josta tuli Beslanin koulukaappauksen jälkeen lopullisesti opposition mies. TT

 

 

 

 

 

Mikko Porvali: Vakoojakoulu. Päämajan asiamies­koulutus jatko­sodassa

Ensimmäinen tutkimus, joka valottaa neuvostovangeista värvättyjen ja koulutettujen vakoojien koulutusta jatkosodan aikana. Tiedustelijainkoulun eli Osasto Raskin työ salattiin Suomessa niin perusteellisesti, että moni sen toiminnan yksityiskohtaisin kuvaus on peräisin Neuvostotiedustelu NKVD:n vangitsemien asiamiesten kuulustelupöytäkirjoista. Linjojen takana vakoojien edessä oli musertavan todennäköisesti teloitusryhmä – joko omaehtoisen antautumisen tai nopean vangituksi tulemisen jälkeen. JP

 

 

 

 

 

Jukka Rislakki: Paha sektori. Atomipommi, kylmä sota ja Suomi

Kylmän sodan vuosikymmeninä Suomi oli pahassa paikassa Naton ja Varsovan liiton välissä. Amerikkalaisten pommikoneiden ja ohjusten suunnitellut lentoreitit kulkivat maan yli ja Neuvostoliiton näkökulmasta niiden torjunta olisi ollut parasta aloittaa jo Suomen yllä. Teos on kokeneen toimittajan vetävää tekstiä, joka tukeutuu laajaan lähdeaineistoon. Rislakki nostaa esiin useita suurelle yleisölle tuntemattomia nimiä, joilla on ollut suuri merkitys kylmän sodan mittelöissä ja maamme aseman vahvistamisessa. JuP

 

 

 

 

 

 

Osmo Soininvaara: Sata-komitea. Miksi asioista päättäminen on niin vaikeaa

Soininvaara avaa suomalaisen sosiaaliturvan konepellin niin loogisesti ja kansantajuisesti, että tyhmempikin tajuaa, miksi kone yskii. Sieltä täältä paikattuna ja lukuisten eri mekaanikkojen tuunailemana se on nyt tehoton ja monimutkainen. Kunniansa saavat kuulla niin puolueet kuin työmarkkinajärjestötkin. Soininvaara oli Sata-komiteassa ulkopuolinen ja näki, että ideologiset kompromissit estävät kokonaisuudistukset. Ellei tämä kirja vakuuta päättäjiä ja eturyhmien edustajia siitä, että sosiaaliturvan moottori olisi suunniteltava alusta asti uusiksi, niin mikä vakuuttaa? SH

 

 

 

 

 

Juhani Suomi: Lohen sukua. Urho Kekkonen poliitikko ja valtiomies

Kekkosen neljännesvuosisadan aikana Suomen presidenttinä keskeiseksi teemaksi nousi Moskovan johdon kanssa käyty taistelu Suomen asemasta. Suuri kiistakysymys oli, kumpi kulki edellä, Suomen puolueettomuuspolitiikka vai yya-sopimus. Kirjoittaja korostaa Kekkosen roolia kansakunnan eheyttäjänä ja myöntää tämän ylittäneen valtaoikeutensa silloin tällöin, mutta tietenkin aina hyvässä tarkoituksessa. Presidentti joutuu jatkuvasti kiperiin tilanteisiin, mutta selvittää ne ylivertaisuudellaan, koska on vastustajiaan ”päätään pitempi”. JuP

 

 

 

 

Juhani Suomi: Vorraaja

Kekkos-elämäkerturi kirjoittaa vaihteeksi itsestään. Vorraaja on yhtä aikaa sekä syvästi yksityinen että yhteiskunnallinen kirja. Synkkämielinen mies käy avoimesti läpi sairautensa, kompleksinsa ja kokemansa takaiskut ja haukkuu heti perään politiikan turmeltuneen nykymenon. Ulkoministeriössä sivuraiteille ajautunut kekkoslainen seuraa kauhuissaan varsinkin himourheilija Alexander Stubbin julkisuudenkipeyttä ja pintaliitoa. TL

 

 

 

 

 

 

Jukka Tarkka: Max Jakobson – Kylmän sodan diplomaatti

Tarkka ei käy pikkutarkasti läpi Jakobsonin kaikkia elämänvaiheita eikä edes yritä tehdä suuria paljastuksia tämän henkilöhistoriasta. Tärkeimpiä lähteitä ovat olleet Jakobsonin omat kirjat eli jo aiemmin julkaistu materiaali, jota kirjoittaja käsittelee suvereenisti kuin Jakobson itse historiaa: yllättäviä yhteyksiä etsien ja ajasta ja paikasta toiseen rohkeasti hyppien. Kirjan toinen päähenkilö on Urho Kekkonen. Älyn jättiläiset löysivät helposti toisensa, vaikka ajattelivat monista asioista eri tavalla. TL

 

 

 

 

 

Ari Turunen: Ettekö te tiedä, kuka minä olen – ylimielisyyden historiaa

Ylimielisyyden kulttuurihistoria kääntyy Turusen käsissä jos ei ajankohtaiseksi tendenssiksi niin ainakin vihjauksiksi siitä, millainen toiminta ja asennoituminen tuottavat suotavia tuloksia. Ja käy selväksi, että ylimielisyyden ja yli-itsevarmuuden yhdistelmä tuottaa tuhoa ennemmin tai myöhemmin, niin kuin on tuottanut tähänkin asti halki vuosisatojen. Turunen kirjoittaa notkeasti ja sopivan kärjistäen. Tulkinnat ovat suoria, mutta ei teos historiankirjoituksena esittäydykään. Kirja on esimerkkien ja tarinoiden ilotulitus. KH

 

 

 

 

 

Hanna Tuuri: Vihreän saaren puutarhoissa

Irlannin maaperästä, säistä, kielestä, kulttuurista ja historiasta saamme tietoa puutarhakertomusten kasvitieteen ohessa. Tuuri kuvailee ihastuksissaan ja innostuksissaan puutarhoja, puutarhureita, värejä, tuoksuja, tunteita. Ovatkohan kaikki puutarhurit onnellisia, viisaita ihmisiä? Tämän sulokkaan pikku kirjan luettuani uskon, että ovat. KN

 

 

 

 

 

 

 

 

Tommi Uschanov: Suuri kaalihuijaus. Kirjoituksia yhteis­kunnallisesta tietämättömyydestä

Kirjoituskokoelma tarkastelee monipuolisesti ja oivaltavasti yhteiskunnallisen tietämättömyyden kenttää ja seurauksia. Kirja esittelee poliittisen psykologian perusteet ja osoittaa keskeisiä tietämättömyyttä ruokkivia ajatuskulkuja. Jokaisen äänioikeutetun kansalaisvelvollisuus olisi lukea teos hyvissä ajoin ennen eduskuntavaaleja. JP

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jussi Viitala: Älykäs eläin

Eläinten käyttäytymistä tutkinut Viitala ulottaa älykkyyttä koskevat pohdintansa myös ihmislajiin ja todistaa, että ihmisen käsitys omasta ylivoimaisuudestaan on suuresti liioiteltu. Kirjoittaja pohdiskelee myös ihmislajin kulttuuriin liittyviä kysymyksiä ja tuo mieleeni Darwinin aikalaisen Argyllin herttuan, joka sovinnollisesti pohdiskeli evoluution ja uskonnon suhdetta. Leppoisasti kirjoitettu teos ajatteluttaa sopivasti, ja kuten Viitala todistaa, käytössä aivot voimistuvat. KC

 

 

 

 

 

 

 

Koonnut: Jyrki Jantunen/SK

Comments

Teksti: Plaza
Avainsanat: Ernst Billgren, Juha Nirkko, Juhani Suomi, Jukka Rislakki, Kai, Markku Kuisma, Michael Jonas, Mikko Majander, Mikko Porvali, Osmo Soininvaara, Pia Ingström, Richard McGregor, Sirpa Kähkönen, Teemu Ikonen, Teemu Kupiainen, Valeri Panjuškin, Vesa Sirén

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *