Paketillinen aurinkoa

Fade ja vaalityöläisetLUNTA tuiskuttaa Kolmen sepän patsaalla. Vasemmistoliiton teltta nököttää yksinäisenä, Kokoomuksen banneri hulmuaa orpona vieressä. Ihmisiä askeltaa siellä täällä harvakseltaan.

Pipoporukan keskeltä äkkään Fatbardhe Hetemajn. Sää ei näytä haittaavan, sillä nyt tehdään Kokoomuksen vaalikampista. Eduskuntavaalit ovat ovella.

”KOKEILE kuinka kylmä”, Hetemaj tarraa käteeni kun livahdamme kauppakeskuksen käytävään kahvikupposelle. Hän vaatii saavansa tarjota. Hetkinen, eikö sen pitäisi mennä toisin päin? Kiireinen edustajaehdokas sentään ennätti tehdä tärskyt vaalityön keskellä.

Aloitan normikysymyksestä: miksi haluat eduskuntaan?

”Minut laitettiin jo kuusivuotiaana kouluun. Juristivanhempani sanoivat, että heillä ei ollut aikaa vastata kaikkiin kysymyksiini”, Hetemaj taustoittaa.

Varsinainen halu vaikuttaa sai alkunsa vuonna 2009, kun Hetemaj valittiin Vuoden pakolaisnaiseksi. Hän huomasi haluavansa ja kykenevänsä puhumaan muiden puolesta – silläkin uhalla, että suorasanaiset mielipiteet eivät miellyttäneet kaikkia.

”Olen hirveän nuori, enkä edes väitä tietäväni kaikkea, mutta haluan tehdä omannäköistäni politiikkaa. Minulla on valtava into ja halu vaikuttaa asioihin, enkä pelkää kysyä apua muilta”.

HETEMAJN perhe muutti Suomeen 1990-luvun alkupuolella Kosovosta.
Viime vuonna heistä Matkalaukullinen aurinkojulkaistiin Heli Roihan toimittama kirja
Matkalaukullinen aurinkoa. Se on kuin keittiöpöytäpäiväkirja perheen elämästä, iloista ja suruista.

Kosovo-taustaa vasten Fatbardhe Hetemajn – tuttavallisemmin Faden – valoisuus ja energia ovat kuin pieni ihme. Hän on kotoutunut ja kouluttautunut omia juuriaan unohtamatta – kiitos vanhempien, jotka sparrasivat lapsiaan opiskelemaan ja treenaamaan suomen kielen kuntoon.

”Kieli pitää opetella. Enkä tarkoita mitään natiivitason kielitaitoa vaan sitä, että pystyy ja haluaa ymmärtää. Omaa aktiivisuutta ei voi kyllin korostaa.”

Kaikenlaisesta lukemisesta on avuksi.

”Rakastan lukea kaikkea Paul Coelhosta Sofi Oksaseen. Hyvä kirja on parasta rentoutumista”, Hetemaj innostuu ja utelee, joko olen ennättänyt silmäillä slovakialaissyntyistä Aleksandra Salmelaa.

Kyllä vaan, ja suosittelen. Salmela on saanut aikaan hyvää pöhinää suomen kielen käytöstä ja siitä, miten suomalainen kirjallisuus ylipäätään määritellään.

KANSAN huolenaiheet ovat tulleet tulleet kampiksen aikana tutuiksi.

”Nuoret ja opiskelijat tulevat kertomaan mielenterveysongelmistaan. Meno on mennyt niin haastavaksi. He ihmettelevät: miksi keskustellaan eläkeiän nostamisesta, kun olen nyt jo ihan raato.”

Kuva suomalaisesta työelämästä ei näytä kovin ruusuiselta. Siihen Hetemaj haluaa vaikuttaa.

”Vastustan ajatustakin jostain paskaduunista. Olen siivonnut kuusi vuotta, ollut kaksi vuotta vaateliikkeessä ja sitten vasta päässyt koulutustani vastaaviin töihin. Kaikenlainen työ on tärkeää ja siihen pitää kannustaa.”

HETEMAJ viittaa kintaalla gallupeissa porskuttaneisiin persuihin.

”En pelkää perussuomalaisia. Ei heillä ole tarjota mitään kunnon ratkaisuja”.

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: elämäntarinat, ihmiset & ilmiöt, kirjat, lukeminen, politiikka

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *