Pää auki, nyrkit pystyssä! Anja Snellman 30 vee


Vuonna 1979 nauhoitetussa teeveepätkässä nuori Anja Kauranen on vakava. Hän on huolissaan. Esimerkiksi siitä, että nuoren naisen ulkonäkö vaikuttaa olevan tärkeämpää kuin lahjakkuus. Tervetuloa takaisin tulevaisuuteen! Onko mikään muuttunut? Sitä pohdittiin kirjamessuviikonloppuna kirjailija Anja Snellmanin 30-vuotisen uran kunniaksi järjestetyissä juhlissa Helsingin Tavastialla.

 

Snellmann nousi kirjallisuuspiirien ilmiöksi 30 vuotta sitten esikoisteoksellaan Sonja O. kävi täällä (WSOY).

– Hän oli uusi, raikas ja edusti uutta naiskuvaa. Ihailin ja olen aina ihaillut hänen hetkessä elämistään, luonnehti eräs Snellmanin uraa seurannut kulttuuritoimittaja klubin hämärässä.

Jo ennen esikoisromaaniaan nuorella kirjailijalla oli äänekkäitä mielipiteitä.

– Haistattelin ennen Sonjaa koko kirjallisen instituution, Snellman muisteli.

Kirjasta tuli sukupolvi- ja sukupuolijuttu. Vastaanotto oli äänekäs – puolesta ja vastaan.

– Tytöteltiin ja vähäteltiin, Snellman summasi. Kirja oli vuoroin naisen odysseia, vuoroin nymfomaanin tähdenlento ja kirjailija vuoroin ei katu-uskottava vuoroin lesbo.

– Minusta tuli nuori vihainen nainen ja punkin papitar.

Media noteerasi. Aikakausilehdet tekivät laajoja haastatteluja, mutta toisin kuin tänään, niissä ei puhuttu niinkään kirjailijan yksityiselämästä vaan kirjoista. 1980-luvulla oli vielä kunnon kulttuuritoimittajia.

2000-luvun nuoret naiskirjailijat ovat Snellmanin sanoin rentoja. Bloggaavat, feissaavat, twiittaavat. Harrastavat sisäseinäkiipeilyä. Ja miettivät taatusti, mitä laittavat päällensä. Mutta media on kylmempi.

– Aurinko paistaa nuorelle kirjailijalle ihanasti zeniitistä, mutta sitten tulee pimeys.

Kustantajalla taas oli aiemmin enemmän aikaa suojateilleen. Kirjailijaa hoidettiin, hänelle tarjottiin viiniä.

– Pääjohtaja jopa vippasi omasta pussistaan rahaa, Snellman muisteli. Sitten tuli markkinavoimien aika.

– Kirjailijakin joutui kokemaan tulosvastuun.

Snellman on kirjoittanut uransa aikana niin WSOY:lle, Otavalle kuin Siltalalle, joka julkaisi messujen alla juhlateoksen Öisin olemme samanlaisia. Tavastialla oli mukana ihmisiä kaikista kustantamoista. Se ilahdutti kirjailijaa.

– Näin pienessä maassa ei kannata polttaa siltoja vaan rakentaa niitä. Vaikka vähän välillä potkisikin siltojen kaiteita.

Juhlakirja on runoteos. Ja Snellmanin mukaan sangen luonteva valinta. Hän aloitti aikanaan juuri runoista.

– Se on sanataidetta, manifesti.

Onnea, ihana Anja! Sinua ja Sonjaa luetaan tässäkin sukupolvessa.

 

 

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: esikoiset, kirjailijat, kirjamessut, Otava, palkitut, romaani, runokirja, Runot, Siltala, Snellman Anja, tapahtumat, WSOY

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *