Mustikan sääli

Niin ollaan rakkaimpani, mekin
samaa välkettä,
mustikan huokausta, metsän kyyneltä.
Mustikan musteella on meidät piirretty.
Syrjäisen illan siniseen on meidät kääritty,
vaikka juuri äsken istuimme auringossa
sylissämme pionien terälehtiä.

Kiireisten päivien keskellä kesän muistot ja ihana, ihana Aulikki Oksanen.

Kappale runosta Mustikan sääli kokoelmasta Kolmas sisar (Siltala, 2011).

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: lukeminen, Runot, sielu & ruumis, Siltala

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *