Moukkien invaasio alkaa yleisönosastoilta

Olen viimeiset kymmenen vuotta vältellyt lehtien yleisönosastoja kuin ruttoa, sillä olen varma, että vitutukseen voi kuolla. Luulin, että sivujen ohittaminen ja paikallislehtien käyttö takan pääasiallisena sytykkeenä olisivat suojanneet mielenterveyteni, mutta kappas, taisin olla väärässä.

Tässä eräänä aamuna kävin klo 6 uimassa kilometrin. Tuntui siltä, että se tekisi hyvää. Niin tekikin. Autuaassa olotilassa peseydyin ja nyhräsin meikit naamaan. Tukkakin tuntui jotenkin tuuheammalta, kuin yleensä. Marssin uimahallin kahvioon ja ostin ruisleivän kinkulla ja juustolla. Kyytipojaksi kahvia maidolla ja seuraksi se toinen iltapäivälehti. Klo 06.50 istahdin nauttimaan rauhallista aamuani, en juurikaan kiinnittänyt huomiota muutaman pöydän päässä istuvaan toiseen, n. 45-vuotiaaseen, naisasiakkaaseen. Kutsukaamme häntä tässä tositarinassa vaikka nimellä Tuija. Haluan myös painottaa, että en ole liioitellut Tuijan vuorosanoja. Tämä on autenttista, ja tästä syytä hyvin pelottavaa, tavaraa.

TUIJA: Kröhöm… KRÖHHÖHÖM-ÖHHÖH-ÖÖÖÖ…

MINÄ: Turpa kiinni, mä syön tässä. Ällöttävän kuuloista. Mene vessaan räkimään, jos kurkussa on jotain ylimääräistä.

TUIJA: Ei näitä yleisönosaston juttuja voi enää edes lukea, aivan idioottejahan nämä ovat.

MINÄ: Mitä? Olenko löytänyt täältä jonkun toisenkin itseään muita sivistyneempänä pitävän, paremman ihmisen? Pitäisiköhän minun viritellä jotain keskustelua, jos vaikka olisin vihdoin löytänyt arvoistani seuraa tästä jumalan hylkäämästä kylästä? Niin, en minäkään ole niitä enää vuosiin pystynyt lukemaan. Alkaa kiehua niin pahasti. Ihmiset huutelevat mielellään asioista, joista he eivät selvästikään tiedä mitään. Todistavat vain omaa moukkamaisuuttaan.

TUIJA: Juuri näin! Kuunteles nyt tätäkin: ”Haavisto on kokeneempi maailmankävijä ja taitaa ulkopolitiikan”. Mikäs maailmakävijä se muka on, kaikkihan varmaan saman verran ovat ulkomailla käyneet, ei se ole mitään sen enempää matkustellut – ja miiiiikä ulkopolitiikka, mistä se mies mitään tietää, näkeehän se jo päälle päin!

MINÄ: Mitä helv… siis, onko tuo ihminen nyt ihan tosissaan? Siis, kuuliko tuo otus mitään, mitä juuri äsken sanoin? Ei hitto, olenko mä jossain piilokamerassa?

TUIJA: Eihän tällainen pelle voi mistään mitään tietää, eihän se asu edes naisen kanssa!

MINÄ: Ei jumalauta. Nyt perkele pidät Elli Mäkilä turpasi kiinni tai tulee sellainen huuto, että vitutus suihkuaa molemmista päistäsi niin että sä pyörit pöydällä ympyrää kuin joku riivattu kiinalainen ilotulite. Turpa kiinni, Mäkilä. Turpa kiinni.

TUIJA: Eihän se ole edes käynyt armeijaa, miten sellainen perverssi mitään tietää mistään asioista, kun ei ole edes normaali mies. Normaalit miehet asuvat naisen kanssa ja käyvät armeijan, heterot ovat kunnon ihmisiä!

MINÄ: Kuules nyt mörkö, jos jollain jokin perversio on niin sinun miehelläsi, niin pahan näköiseksi olet kyllä itsesi päästänyt! Ja tiedätkös, mihin se sinun heteromiesten armeija ja koko moderni sodankäynti edelleen perustuu? Aleksanteri Suuren taktiikoihin – maailmaa valloittaneen homoseksuaalin aivoituksiin, joita hyväiltiin Hefaistionin karvaisissa käsissä! Eläköön, Aleksanteri Suuri, armoitettu tyynynpurija! Eläköön, Aleksanteri Suuri, armoitettu rusinannuuhkija!

Poistuin paikalta, en uskaltanut sanoa mitään, sillä ääntä ei olisi pystynyt enää kursivoimaan, kun se olisi raivotaudin vaahdottamilta huuliltani livennyt.

Mutta sinun, Tuija, kaltaisesi moukat, ovat juuri niitä suvaitsemattomia ja sivistymättömiä moukkia, joiden vuoksi en lehtien yleisönpalstoja lue.

Täs ois sul rusinoit.

 

Comments

Teksti:Elli Mäkilä
Avainsanat: Aleksanteri Suuri, armeija, Hefaistion, Pekka Haavisto, sodankäynti, yleisönosasto

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *