Mikä tekee klassikon? Vastaa ja voita!

Tällä viikolla vietettiin Satupäivää. Jäin miettimään, miten monet sadut kestävät uskomattoman hyvin aikaa, juontavat juurensa sadankin vuoden taakse. Satukirjoilla on oikeastaan kaksi yleisöä valloitettavanaan: aikuiset ja lapset. Niiden pitää ihastuttaa aina uusia sukupolvia. Vasta silloin niistä tulee klassikoita. Mutta mikä teidän mielestänne tekee klassikon? Kertokaa, niin arvon ensi viikon lopussa yhden syksyn uutuuskirjan.

 

 

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: kilpailut, klassikko, Sadut, satukirjat

Kommentit

Klassikko on sellainen jonka lukee aina uudelleen vuosien päästä, sitä suosittelee muille ja kirja löytyy omasta kirjahyllystä.

Klassikko on sellainen, minkä pariin tykkää palata uudestaankin, ja josta tahtoo kertoa muille.

Tarina on sellainen että se jaksaa kiinnostaa myös tulevia sukupolvia, tarina ottaa mukaansa ja sen voi kuvitella tapahtuvan oikeastikin.

Mielenkiintoinen ja koskettava tarina, joka jaksaa kiinnostaa vielä pitkienkin aikojen päästä.

Yksinkertaisesti kirja, joka on monen mieleen ja jota voi varauksetta suositella muillekin luettavaksi.

Semmoinen kirja että sen muistaa vielä vanhanakin. Ronja ryövärintytärtä en tosin muista kuin hämärästi leffasta, vaikka kirjankin olen lukenut tai se on luettu minulle. Toisaalta, siitä on semmonen vajaa 30 vuotta..

Kiinnostava tarina ja hyvin kulkeva juoni ! 🙂 olisi kivaa lukea omillekkin lapsille !

Kiinnostavasti ja monipuolisesti käytetty kieli, monitasoinen, ajatuksia herättävä niistä klassikko syntyy.

Hyvä kerronta, mielenkiintoinen, tapahtumarikas ja sellainen, jonka jaksaa lukea aina uudelleen ja uudelleen.

tarina joka ei ole tiettyyn aikakauteen sidottu. omiksi suosikeikseni ovat nousseet kirjat joiden pariin palaan aina vaaan uudestaan.

Tarina kestää, antaa paljon jokaisella lukukerralla. Uppoaa monenikäisiin, ja on ajasta irtaantunut.

Rikas kieli, kiinnostava tarina, jonkinasteinen ajattomuus, eri lukukerroilla löytää uusia asioita, mieleenpainuvia elämänviisauksia.

Klassikossa tulee olla jotain johon voi samaistua. Jos tarina ei kosketa mitenkään, se ei ole klassikkoainesta.

Klassikkokirja on sellainen, jonka jaksaa lukea monia kertoja kyllästymättä siihen.

Klassikon tunnistaa siitä että usea sen tietää, tykkäsi tai ei. Omaksi klassikoksi muodostuu sellainen jonka haluaa omille lapsilleen lukea.

Lähtökohtaedellytyksenä voi pitää sitä, että kirja on kirjoitettu jollain suurista maailmankielistä.

Kiinnostava tarina, jossa monikerroksiset henkilöhahmot. Kirja, jonka haluaa lukea uudelleen ja uudelleen.

Mieletön juoni,loistavat henkilöhahmot ja omaperäinen idea, siinä on klassikon ainekset

Hyvä tarina, inhimillistä ja tunnistettavaa.Klassikko on sellainen joka jättää pysyvän muistijäljen – muistat kirjan tunnelman vielä vuosien jälkeen ja haluat lukea sen uudelleen.

Tarina joka ei ole liikaa kiinni nykyhetkessä vaan käsittelee yleismaailmallisia aiheita. Monenlaiset ihmiset voivat samaistua tai saada ajattelemisen aihetta.

Klassikon henkilöhahmot ovat ihastuttavia ja persoonallisia sekä kirjailija käyttää kuvailevaa, ilmeikästä kieltä.

Kirjassa täytyy olla jotain mystiikkaa, tarinassa ja tyylissä on oltava taidetta, eli jotain, joka ei ole tästä maailmasta. Kirjailija todella välittää jotakin toisesta ulottuvuudesta, ehkä itsekkään sitä tiedostamatta.

Klassikko on ajaton kertomus, joka koskettaa vuosikymmenestä toiseen niin lapsia kuin aikuisiakin. Klassikko ei ole pelkkä pinnallinen kertomus, vaan siitä voi löytää syvempiä merkityksiä.

Klassikkosatu auttaa niin lasta kuin aikuistakin hetkeksi pakenemaan todellisuutta ja arkea. Myös lapset kaipaavat samanlailla jotain arjen rutiinien tueksi ja hyvä tarina auttaa siinä.

Teoksen pitää olla äärimmäisen kiehtova tarina, joka on kirjoitettu lumoavasti ja jonka lukijoina voivat olla monenikäiset. Henkilöhahmot ovat ikimuistettavia persoonallisuuksia, joiden omituisuuksiin haluaa uppoutua yhä uudelleen. Tasoja on monia, niin että joka lukukerralta löytää jotain uutta mihin syventyä, sopivasti huumoria ja jännitystä, joka koukuttaa.

Hei, ja kirkkaankeltaista loppusyksyä kaikille!
Klassikko on ihmisen perustuntemusten, Hyvän ja Pahan, tasapainoilua. Se tarvitsee samaistumiskohteita, usein neuroottisia, heikkoja tai syrjään ajautuneita antisankareita, Ison Pahan vastustajan, sujuvan kerronnan ja lopun jonka kanssa voi elää. Toivoa antavan.

Klassikon tarinan pitää olla sellainen, että siihen voi hypätä mukaan ja mukautua. Siinä pitää tapahtua ja tapahtumiin pitää päästä sisään. Liian monimutkaistakaan ei saa olla.

Kiinnostavan ja innostavan juonen tai ajatuksen lisäksi klassikkokirjoissa käytetään poikkeuksetta monipuolista ja kaunista kieltä. Stereotyyppiset tarinat, jotka on kirjoitettu yksinkertaisesti, hätäisen oloisesti, vaipuvat väkisinkin unholaan.

Tarinan kerroksellisuus eli jokainen löytää siitä jotain. Päähenkilön pitää olla helposti lähestyttävä, jotta hän saa aikaan tunteita.

Kirjan pitää olla mukaansatempaava ja ajaton. Sellainen johon voi palata vuosien kuluttua, sukupolvi toisensa jälkeen. Kirja joka kestää aikaa.

Tietynlainen universaalisuus, jonka vuoksi tarinaan voidaan samaistua ajasta ja maantieteellisestä sijainnista riippumatta. Tietenkin hyvä tarina on sadun ydin. Hahmojen on oltava moniulotteisia, mutta paha voi olla aina paha.

Klassikko on monitasoinen kirja, joka kiinnostaa useita ikäryhmiä ja molemipia sukupuolia, se kestää vuosien kulumisen ilman että kyky samaistua kirjan tilanteisiin, tunteisiin ja henkilöihin katoaa vuosien saatossa.

Kyllä klassikossa on aina jotain elämää suurempaa, jotain mikä laittaa ajattelua liikkeelle ja jättää jäljen mieleen.

Sujuva kerronta sekä sankari, johon lukija voi samaistua. Tarinan pitää herättää tunteita, puolesta tai vastaan.

Ajaton, mielenkiintoinen tarina, josta löytyy asiaa niin lapsille kuin aikuisillekin.

ajaton tarina vaikka tapahtumapaikka sijoittuisikin minne vain, sujuvasti etenevät tapahtumat ja kirjoitustyyli

Wow, vaikea kysymys. Ei varmaan ole yhtä ratkaisevaa tekijää, mutta kyllä kieliasun täytyy olla sujuvaa ja hyvää ja aiheen jotenkin edes sivuta ns. ikuisia kysymyksiä…

Klassikon tekee laadukas kirja joka on saavuttanut tietyn säilyvän kuuluisuuden asteen.

Klassikko on minun mielestäni sellainen kirja, jota haluaa suositella muillekkin ja lukea itse sen uudestaan.

Hyvä ja mieleenpainuva tarina/kertomus. Oikea mukaansatempaava kirjoitustyyli. Mielenkiintoinen juoni, hyvät kannet.

Klassikko kiinnostaa aina kun kerronta on hyvää ja jännittävää, josta tykkää aikuiset sekä lapset.

Klassikossa täytyy olla sankari, hahmo, johon lukija voi samaistua. Sen täytyy herättää tunteita eli olla jännittävä ja liikuttava ja hauska, sellainen, joka jää mieleen!

Klassikko ei ole aikaansa sidottu. Sen voi lukea moneen kertaan. Teemat ovat ajattomia tai toisaalta kaikkiin aikoihin sovellettavia.

Klassikko on kirja, joka jää unohtumatta mieleen. Siihen palaa aina silloin tällöin uudestaa ja sitä ei omasta kirjahyllystä luovuta pois.

minusta se on ihana kirja minusta siinä myöskin kerrotaan opettavaisesti
tosi jutusta ronja ryövärintytär siinä jo nimikin sanoo eli pidän tuosta kirjasta todella paljon ja toivon että voittaisin sen kirjan vaikka joulu lahjaksi
koska olemme työttömiä ja varattomia niin et olisi hyvä mieli sitten lukea kirjaa kun istun kotona

Tarina on kaiken perusta, ehkä sellainen vaikeuksien jälkeen onnellinen loppu on ollut kaikkien satujen teema. Ihmiset kuitenkin haluavat kuulla ja lukea toivoa antavia tarinoita, joten uskon onnellisen lopun olevan yksi niistä tekijöistä, joka tekee sadusta klassikon.

Uskoisin että hyvän klassikko kirjan takana on kirjailijan onnistunut ajaton henki tarinassa kuin myös henkilöissä kirjan.

Klassikon tarina on mielenkiintoinen. Monet ihmiset löytävät siitä embatia- tai samaistumiskohteen.
Kieli on selkeää.

Klassikko on laadukas kirja, josta jokainen sukupolvi vuorollaan löytää uusia ulottuvuuksia ja tulkintoja. Siinä on monta eri tasoa ja sen pohjalta voidaan vaikka laatia näytelmiä. Henkilöt eivät ole yksioikoisia, vaan heistäkin saa useammalla lukukerralla yhä enemmän irti.

Klassikko on monien elementtien kokonaisuus; rikas, monimuotoinen, mielikuvia herättävä ja mielikuvitusta ruokkiva kieli, .Mielenkiintoa ja jännitettä ylläpitävä juoni, kiintoisat hahmot, joihin tarvittaessa voi samaistua. Siinä on ulottuvuuksia ja syvyyttä, jotka tarvittaessa auttavat käsittelemään itselle merkityksellisiä asioita. Kirjalassikko houkuttelee yhä uudestaaan ja uudestaan tarttumaan luettavaksi.

Ajaton aihe, josta sukupolvet ammentavat itselleen merkityksellisiä aineksia. Hyvä kieli, mainiot henkilöhahmot, sujuva tarina auttavat asiaa.

Pitää olla hyvää kieltä, sisältää paljon erilaisia asenteita ja yhden tai useamman henkilöhahmon, joihin voi samaistua. Vetoaa lukijan arvostuksiin ja/tai oikeudentajuun. Voi myös vedota sen täydelliseen puutteeseen.
Voi myös olla täysin uusi kultturi ja sanasto joka on luotu tarinan puitteissa.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *