Miika Nousiainen: Metsäjätti

Törmälä. Kuvitteellinen pikkukaupunki ja aika onneton paikka. Lopullinen kuolinisku uhkaa, kun vaneritehtaan toimintaa päätetään tehostaa. Työ lankeaa Törmälästä metsäyhtiön keskijohtoon ponnahtaneelle Pasille. Homma osoittautuu haastavaksi – etenkin kun vastassa on tehtaalle duunariksi jäänyt lapsuudenkaveri Janne. Millainen on saneeraajan ja markkinatalouden moraali, sitä pohtii Miika Nousiaisen romaani Metsäjätti (Otava, 2011).

 

Nousiaisen aihe on vakava, mutta kyllä hän hauskuttaakin. Törmälä on surkuhupaisan toivoton paikkakunta, jonka asukkaiden mielestä yrittäminenkään ei oikeastaan kannata. Metsäjätti-yritys taas kehuskelee sloganissaan olevansa ”globaali, mukautuva ja eettinen”. Nousiainen ironisoi osuvasti globaalin yhtiön brändäystä ja valkopesua.

Metsäteollisuutta ei liiemmin ole käsitelty kaunokirjallisuudessa. Hyvä avaus siis Nousiaiselta! Hänen tarinansa koskettaa. Voi vain kuvitella, miltä tuntuisi jos YT-sana lävähtäisi omille kasvoille. Teksti on selkeää ja suoraviivaista, mutta sitä himmentää se, että asetelmat tuntuvat turhankin stereotyyppisiltä: pikkupaikkakuntalaisten näköalattomuus, tunkkaiset baarit, ahneat yritysjohtajat, vastakkainasettelu duunarin ja valkokauluspojan välillä.

Romaani lepää pitkälti päähenkilön nuoruuden nostalgisessa kuvauksessa. Olisin odottanut vielä hieman purevampaa otetta. Metsäteollisuuden kriisistä riittää ammennettavaa muillekin.

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: arvio, kritiikki, Nousiainen Miika, Otava, romaani, talous, yhteiskunta

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *