Märta Tikkanen: Kaksi – Kohtauksia eräästä taiteilija-avioliitosta

Marta Tikkanen, KaksiMärta Tikkanen: Kaksi – Kohtauksia eräästä taiteilija-avioliitosta, Tammi

Märta Tikkasen omaelämänkerrallinen Kaksi – kohtauksia eräästä taiteilija-avioliitosta kuljettaa lukijan 1960- ja –70 luvun pääkaupunkiseudun kulttuuripiireihin ja tarjoaa herkullisen ajankuvan kirjailijapiireistä, toimittajista, kuvataiteilijoista, naisliikkeestä ja suomenruotsalaisuudesta. Romaanissa vilisee tunnettuja taiteen ja kulttuurin vaikuttajia, henkilöitä Tikkasten ystävä- ja ammattipiireistä.

Mutta Kaksi on ennenkaikkea subjektiivinen kuvaus kahden taiteilijan avioliitosta, miehen ja naisen suhteesta, miehen luomasta naisen illuusiosta, illuusion ja arjen kohtaamisesta, perhe-elämästä sekä sukupolvien ja -puolten välisestä ajattelun kuilusta.

Mistä perheen äiti saa aikaa luovuudelle?

Märta Tikkanen on ollut jo pitkään arvostettu kirjailija, mutta romaanissaan hän kuvaa kuinka hankalaa oli ryhtyä kirjoittamaan nuorena perheenäitinä aikana, jolloin päivähoitojärjestelmää ei vielä ollut. Kirjoittaminen lykkääntyi ja Märtan identiteetti riippui hiuskarvan varassa. Henrik Tikkanen oli tuolloin jo tunnettu kirjailija ja kuvataiteilija, ja yhdessä he olivat pari, jonka luovuus oli vetänyt yhteen. Henrikille Märtan kirjallinen luovuus ei kuitenkaan tarkoittanut samaa kuin Märtalle itselleen: Henrikille sopi täydellisesti, että hänen vaimonsa elämä täyttyi lastenhoidosta, arjen pyörittämisestä ja Henrikin tekstien kommentoimisesta. Märtalle pelkkä ”Mammana” olo merkitsi suurta identiteettikriisiä.

Märta kirjoittaa kuinka hän kesällä 1969 sanoi ystävälleen, että ”Nyt tämä ei enää käy. Nyt minun täytyy valita, joko jatkan tällä tavoin tai kuolen. Tai sitten ryhdyn toimeen riippumatta siitä onko minulla ulkonaisia työskentelyedellytyksiä vai ei.”

Ja niinpä hän alkoi kirjoittaa. Minuutin siellä, toisen täällä. Ei samalla tavalla kuin Henrik, joka kirjoitti kirjan parissa viikossa, mutta jolla olikin mahdollisuus kirjoittaa niin paljon kuin halusi. Hän ei taloustöihin ja arjen pyörittämiseen osallistunut. Kyseessä onkin yksi perusteema, johon Tikkanen palaa useasti: miehet voivat olla rauhassa luovia, mutta naiset joutuvat käyttämään luovuuttaan järjestääkseen aikaa olla luovia.

Miehen illuusio naisesta

Märta Tikkanen huomioi nyt jälkikäteen kuinka vaikeudet heidän avioliitossaan alkoivat hänen kirjoittamisestaan ja kuinka vaikeudet liittyivät Henrikin naisihanteeseen tai vaimoidylliin, jonka mukaan nainen on ennenkaikkea äiti, hoivaaja.

Tätä Tikkanen kuvaa herkullisesti kohtauksessa, jossa hän on nyrjäyttänyt nilkkansa, eikä pysty laittamaan ruokaa. Märta pyytää Henrikiä laittamaan paistin uuniin, mutta tämä torjuu ajatuksen: ei, laita sinä, paista sinä. Märtan mielestä Henrikin asenne johtui siitä, että ”Ruoka on rakkauden osoitus, minä hänen äidinkorvikkeensa, äidit pitävät huolta että heidän lapsensa saa ruokaa, äidit eivät saa pettää, itkeä, kuolla, nyrjäyttää nilkkojaan…”

Henrik vaati patriarkaatin tavoin jatkuvaa ihailua ja kannustusta vaimoltaan, joka aatemaailmaltaan oli feministi ja naisasialiikkeen aktiivi. Tikkanen pohtiikin useaan otteeseen mies- ja naistaiteilijan eroa. Miestaiteilijuus kiteytyy kohdassa, jossa Henrik ihastuu kuullessaan kuinka Picasson vaimon ja kaiken maailman ihailijoiden oli aamupäivisin lirkuteltava ja suostuteltava nero nousemaan vuoteesta. Kun Henrik on sitä mieltä, että Picasson kaltainen mies saa totisesti käyttäytyä miten tahansa, Märta miettii:

”Olisiko Picasson suuruus vähentynyt siitä jos hän olisi viitsinyt nousta omin voimin ja hoippuroida masentuneena ja kiukkuisena oman suljetun ovensa takana kunnes olisi saanut päivänsä pulkkaan? Montakohan hunajavoileipä- ja ruusunnupputarjotinta naispuoliset nerot saattoivat odotella puolisoiltaan viitsiäkseen nousta pystyyn ja ryhtyäkseen harjoittamaan nerouttaan?”

Mahdoton mies

Märta ja Henrik Tikkanen olivat yhdessä 28 vuotta Henrikin kuolemaan saakka. Romaanissa Henrikistä piirtyy suurenmoinen henkilökuva: miehen positiiviset piirteet ovat aluksi pinnalla, mutta pikkuhiljaa henkilöhahmoon kasvaa lisää ja lisää ristiriitaisuutta ja mahdottomuutta. Kantavat piirteet ovat Henrikin taiteellinen lahjakkuus ja hillitön luomisvimma, alkoholismi sekä mustasukkaisuus, joka kumpuaa klassisesti siitä, että nainen ei osoita jatkuvaa huomiota miehellleen.

Kirjaa lukiessa tunteet Henrikiä kohtaan vaihtelevat inhoamisesta ihailuun, ärtymyksestä pöyristymiseen ja lopulta kokonaisuuden kautta ymmärrykseen.

Märta kirjoittaa Henrikistä, että ”häntä oli vaikea sietää ja aivan liian helppo inhota”. Luotaantyöntävä mies, joka ei kuunnellut muita, vaan käytti ihmisiä monologiensa yleisönä. Mutta samalla hän oli syvästi lapsiaan rakastava mies, äärettömän tarkkanäköinen kiteyttäjä teksteissään, sivistynyt ja parhaimmillaan verraton seuramies.

Kaksi onkin romaani mahdottomista asioista: mahdottomasta miehestä, mahdottomasta luovuuden ja naiseuden yhdistämisestä, mahdottomasta parisuhteesta. Mutta samalla subjektiivisesti pohtiessaan ja kertoessaan itsensä, aviomiehensä ja perheensä vaiheista, Märta Tikkanen osoittaa kuinka mahdottomat asiat kuuluvat elämään ja kuinka täynnä mahdollisuuksia ne kuitenkin ovat.

Marjaana Laakkonen

 

Comments

Teksti: Plaza
Avainsanat: Kaksi – Kohtauksia eräästä taiteilija-avioliitosta, Märta Tikkanen

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *