Markus Bennemann: Himokas härkäsammakko

Tiesitkö, että käenpoikasella on selässään painauma, jolla se saa helposti muut pesässä olevat munat vieritettyä pois? Tai että jääpingviininaaras saattaa suostua paritteluun uroksen kanssa vain saadakseen sen pesästä hienoja kiviä omaansa? Tietokirjailija Markus Bennemannilta oppii uutta, mutta eläinten vertailu ihmisiin ärsyttää.

Ritariperhonen, hauki, kuikka. Juhannusviikonloppuna Järvi-Suomessa. Sadepäivänä perehdyin eläinmenoon myös lukemalla saksalaisen Bennemannin Himokas härkäsamakko (Atena, 2011) -tietokirjan.

Bennemann on halunnut kasata eläinten ”rakkaus- ja seksielämää” koskevaa tietoa yksiin kansiin ja tehdä siitä viihdettä. Ja mikäpä siinä, miksei eläinten lisääntymisestä voisi kirjoittaa myös vetävään tyyliin. Ongelma piilee kuitenkin siinä, että Bennemannin vertaukset ihmisiin menevät liian pitkälle. Esimerkiksi: ”Parisenttisten skorpionikorentojen seksielämä on vähintään yhtä vilkasta kuin amerikkalaisilla korkekouluopiskelijoilla.” Kun eläimiä ja niiden käyttäytymistä vertaa ihmisiin, asioita on helpompi havainnollistaa. Mutta kun ”kivien rahaaminen on kuin uroiden pullistelua kuntosalilalla”, alkaa ärsyttää.

Ylipäätään tiede ei useinkaan anna varmoja vastuksia. Emme esimerkiksi vieläkään ole aivan varmoja siitä, miksi valaat laulavat tai miksi tervapääskyt parittelevat ilmassa.

Kiitettäviä Bennemannin huomioita ovat sen sijaan ne, joissa kerrotaan siitä, miten ihminen on vaikuttanut luontoon. Esimerkiksi afrikkalaiset bonobot kärsivät Kongon sisällisodasta ihan yhtä paljon kuin ihmisetkin.

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: arvio, Atena, kirjat, lukeminen, luonto, luontokirja, tiede, tietokirja, ympäristö

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *