Markku Ropponen: Kuhala ja vanginvartijan mandoliini

Markku Ropponen, Kuhala ja vanginvartijan mandoliiniOtto Kuhala on mies, josta en koskaan haaveillut. Hän on elämän murjoma, hänen naisensa ovat kuolleet tai hän on muuten sössinyt suhteensa. Otto on juntti, yksityisetsivä Jyväskylästä. Silti olen alkanut odottaa jokakeväistä tapaamistamme. Miten tässä näin kävi?

Aloin lukea dekkareita Patricia Cornwellin, Anne Holtin, Åsa Larssonin ja Henning Mankellin innoittamina. Heidän kirjoissaan rikokset ovat globaaleja ja huikeita.

Sitten tutustuin Otto Kuhalaan. Se tapahtui sattumalta Turun saaristossa, kaukana Keski-Suomen metsiköistä, joissa olen syntynyt. Avasin kirjan, ja jokin sisälläni läikähti, kun mainittiin tuttuja paikkoja: Vaajakoski, Kanavuori, Laukaantie, Toivakka…

Näillä rauhallisilla paikoilla aina joku murhataan. Murhaajan jäljittää verkkaisesti, vaaroja kaihtamatta, Otto Kuhala. Kroppa alkaa pettää ja pumpusta ottaa, mutta rikos selviää, ja rikoksen lonkerot pysyvät kuta kuinkin Keski-Suomen rajojen sisällä.

Olinkin järkyttynyt, kun Kuhala edellisessä dekkarissa, Kuhala ja kevään ensi ruumis, oli muuttanut Itä- Suomeen. Onneksi vain väliaikaisesti!

Suhdettani Kuhalaan on tiivistänyt myös koira. Mies, joka kohtelee koiraansa niin humoristisen hellästi kuin Otto Kuhala, sulattaa jäisimmänkin sydämen.

Sen sijaan mietin, miksi Kuhala on iskenyt silmänsä baarinpitäjä Jolandaan. Ei, en tosiaankaan ole mustasukkainen, mutta nainen, jonka nimi on Jolanda, ei ole paras mahdollinen Otto Kuhalalle. Sanonpahan vain.

Ulla Janhonen
Anna 19/2011

 

Comments

Teksti: Plaza
Avainsanat: Kuhala ja vanginvartijan mandoliini, Markku Ropponen

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *