Marjo Heiskanen: Idiootin valinta

Nyt nappasi

Marjo Heiskasen esikoiskirja kelpasi kustantaja Touko Siltalalle, koska se oli niin ärsyttävä.

Marjo Heiskasen esikoiskirjassa Idiootin valinta (Siltala) sukelletaan Nisse-nimisen teinipojan luomaan blogitodellisuuteen ja hänen Maisa-äitinsä ihmissuhderimpuiluun. Romaani julkaistiin elokuussa, mutta työtä oli tehty vuosia – tai kuukausia, laskentavasta riippuen.

Marjo Heiskanen, 46, pääsi tutustumaan teini-ikäisten maailmaan jo paljon ennen kirjan kirjoittamista. ”Se, että kirjan toinen päähenkilö tulee tutuksi blogikirjoitusten kautta, liittyy taannoisiin valtiotieteellisen opintoihin. Siellä oli tällainen kurssi kuin web-blogit tietotyössä. Silloin tuli tutkittua blogeja vaikka kuinka paljon, ja ensimmäistä kertaa eksyin lukemaan nuorisoblogeja. Yhdessä vaiheessa vain kilahti, että tässä se aihe on.”

Kirjan kirjoittamisen jälkeen Heiskanen teki sopimuksen itsensä kanssa: ei enää yhtään hymiötä. ”Ei edes tekstiviesteissä!”

Heiskanen kirjoitti esikoistansa kolme vuotta, joista vuoden hyvin intensiivisesti. Hän hioi sitä muun muassa Oriveden opiston Kohti mestaruutta -stipendiaattikurssilla, jossa lukemaan tottunut ryhmä arvioi toistensa kirjoituksia. ”Siinä vaiheessa lähetin käsikirjoituksen jo muutamiin kustantamoihin. Lievää kiinnostusta oli ilmassa, mutta tietenkään mitään julkaisupäätöksiä ei vielä tehty.”

”Olin noteerannut myös Siltala-kustantamon synnyn, mutta aluksi en uskaltanut lähettää käsikirjoitustani sinne. Eräs kaverini kuitenkin suostutteli minut siihen.”

”Mitä tämä oikein on?”

Nuoren, käytännössä vain vuoden pyörineen Siltala-kustantamon perustaja Touko Siltala, 52, on pitkän linjan kirjamies. Helmikuussa 2008 hän irtisanoutui pitkäaikaisesta työpaikastaan WSOY:ltä kirjallisen johtajan tehtävistä. Myös Toukon pikkuveli Aleksi Siltala irtisanoutui. Veljekset perustivat oman kustantamon. Puolen vuoden karenssin jälkeen Touko Siltala pääsi hommiin. Siihen asti kustantamoa oli pyörittänyt Aleksi Siltala. Tämän vuoden loppuun mennessä Siltala Publishing on kustantanut yhteensä 23 kirjaa.

Touko Siltala sai Marjo Heiskasen käsikirjoituksen tammi–helmikuun vaihteessa 2009 kirjallisuudentutkija Lasse Koskelan vahvan suosituksen kera. ”Luin käsikirjoituksen, ja se herätti mielenkiintoni ärsyttävyydellään. Ensimmäinen tunne olikin, että mitä tämä oikein on.” Pikku hiljaa Siltalalle selvisi, ettei kysymys ollut nuorisokielen kopioimisesta. Käsikirjoituksesta alkoi hahmottua henkilöitä. ”Tuli vahva tunne, että tämä ansaitsee lukijoita. Jos käsikirjoitus ei kiinnosta minua, se saattaa olla kieleltään ylimalkainen tai sekava, vailla omintakeisuutta. Tai sitten kokonaisuus on hiottu ja sileä, jotenkin kitkaton ja siksi välinpitämättömäksi jättävä.”

”Kun olemme tämän kokoinen, pieni firma, ei ole oikein muuta mahdollisuutta kuin kustantaa kirjoja, joihin on henkilökohtainen suhde. Se on ihan varma, että on paljon ansiokkaita käsikirjoituksia, jotka eivät vain sytytä minua. Tällaisille käsikirjoituksille on varmasti tilaa muualla.” Siltala sanoo kiinnittävänsä huomiota erityisesti kirjoittajan ja kielen suhteeseen. Se on hänen mukaansa aina ”ilman muuta kiinnostavinta”. ”Tietenkin on kirjallisuutta, jossa tarinankerronta on olennaisinta. Silloinkin tarvitaan näkemyksellisyyttä ja omintakeisuutta. Juuri ärtymykseni aiheutti sen oletuksen, että kirjoittaja haluaa kopioida nettikieltä. Se ei ole kiinnostava lähtökohta. Nopeasti kuitenkin hahmottui, että romaanikertoja käyttää tällaista kieltä omiin tarkoituksiinsa.”

Siltala sanoo lukeneensa teoksen kahteen kertaan ja katsoneensa, kestääkö innostus. ”Kyllä se kesti, ja sen jälkeen kustannuspäätös syntyi hyvin nopeasti.” ”Otin yhteyttä Marjoon ja juttelin hänen kanssaan siitä, mitä mieltä hän oli kirjastaan, missä vaiheessa se hänen mielestään oli ja mihin suuntaan hän haluaisi sitä kehittää.”

Ystävät varoittelivat

Marjo Heiskanen sai soiton maanantaiaamuna. ”Kello oli yhdeksän, ja olin jo töissä. Touko soitti ja sanoi olevansa käsikirjoituksestani kovin innostunut. Haukoin henkeäni, mitä koetin tietenkin peitellä.” Kustannustoimittaja-kustantaja ja kirjoittaja tapasivat tiistaina. Heiskanen kertoo olleensa tapaamisessa oikea kovanaama. ”Muistaakseni sanoin, että minun pitää nukkua yön yli. En kyllä nukkunut seuraavana yönä. Hyvä, etten ollut soittamassa Toukolle keskiviikkoaamuna kuudelta”, Heiskanen nauraa.

Kustantamoa valitessaan Heiskanen otti huomioon kaksi asiaa: itsensä ja kirjansa. Hän mietti, missä tuntuisi kotoisalta. Päätös oli: Siltala-kustantamossa. ”Jo julkaisseet tuttavani hyssyttelivät, että sitten kun saat sopimuksen, sanot vaan aina joo joo joo ja teet nöyrästi kaiken, mitä sanotaan. En ehkä olisi ollut kamalan innostunut sellaisesta. Siksi vähän jännitti, millainen työprosessi Toukon kanssa olisi edessä.”

Keskiviikkona Heiskanen jo skoolasi sopimustaan ystävänsä kanssa samppanjalla. Onnellisena mutta pahimpaan valmistautuneena. Häntä oli varoiteltu myös siitä, että kun käsikirjoitus tulee takaisin kustantamosta, marginaalit eivät riitä punakynälle.

Heiskasen käsikirjoitus kuitenkin tuli Siltalalta takaisin viiden merkinnän kanssa. Sen jälkeen Siltala ja Heiskanen tapasivat kolme neljä kertaa ja keskustelivat käsikirjoituksesta. Työskentely oli lähinnä intensiivistä keskustelua. Tapaamisten välissä Heiskanen kirjoitti kirjaansa uusiksi. ”Minulle oli tärkeää sellainen väljä ilmapiiri. Olisin ollut kiukkuinen kuin mehiläinen, jos se olisi ollut sellaista nyppimistä. Nypin sitä käsikirjoitusta itse ihan riittävästi”, Heiskanen sanoo. ”Kirjailijalle kaikista hedelmällisin tilanne on, että häntä häiritään sopivasti. Jos seisoo koko ajan peruskalliolla, sekin on turhauttavaa.”

Liika nöyryys pahasta

Touko Siltala sanoo, että lisääntynyt kirjoituskoulutus näkyy. Kustantamoihin virtaa tekniseltä tasoltaan hyvää ja valmista tavaraa. ”Marjonkin käsikirjoitus oli kokonaisuudeltaan ehjä, ja yksityiskohdat olivat tarkkoja, kellosepäntyötä”, Siltala sanoo. Tällä hetkellä yleiskustantamot ovat kuitenkin taloudellisissa vaikeuksissa, mikä on vaikuttanut myös kustannussopimusten määrään. ”Kyllä taantuma pakottaa kaikki kustantamot yhä harkitsevammiksi esikoiskirjojen suhteen. Vastuu kirjailijan jatkosta pelottaa riskinotossa.”

Siltalan mielestä kustannussopimuksen syntyyn vaikuttivat myös Heiskasen elämänkokemus ja työkokemus. ”Jos esikoiskirjailija on kovin nuori, hän saattaa mennä lukkoon jostakin käsikirjoitukseen liittyvästä poikkipuolisesta sanasta. Pahimmillaan nuori kirjailijanalku ajattelee, ettei häntä hyväksytä ihmisenä. Kaikki, mitä kustantaja sanoo, on henkilökohtaista.” ”Sen jälkeen on kaksi vaihtoehtoa. Kirjoittaja sanoo tekevänsä mitä tahansa kustantaja ehdottaa tai sitten hän menee lukkoon.” ”Tarvitaan kuitenkin luonnetta, joka on tosissaan tekemisensä kanssa. Ylenpalttinen nöyryys ei ole hyväksi, sillä loppujen lopuksi on kysymys kirjoittajan eikä editorin taiteellisesta näkemyksestä ja integriteetistä.”

”Mutta totta kai editorina pitää avata suunsa ja saattaa kirjailijan tietoon kaikki omat näkemyksensä.” Siltala kertoo esimerkin: jos kirjailija saa kautta linjan sellaisia kommentteja, että ihan hyvä, jep jep, jatka tota, sekään ei ole kovin hedelmällinen tilanne. ”Jos käsikirjoituksessa mikään ei herätä kustantamossa kysymyksiä, niin silloin tulee epäilleeksi – eikä aina perusteetta – että nyt nämä etsivät vain pienimmän riesan tietä.” Siltala muistuttaa myös voimasuhteiden epätasapainosta: kirjailija edustaa itseään, mutta kustannustoimittaja aina instituutiota.

Haussa hyvä tuotanto

Heiskasen käsikirjoituksen matka kustannuspäätöksestä julkaistuksi kirjaksi oli harvinaisen nopea. Kirja oli valmis jopa etuajassa. Yksi syy oli, että Heiskanen saattoi keskittyä kirjoittamiseen. Hän oli tehnyt vuodenvaihteessa, sopimuksen tekemisen aikoihin, ”roheen vedon” ja jäänyt opintovapaalle. Kun kirja elokuussa ilmestyi, se valittiin Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkaaksi.

Touko Siltala tietää kokemuksesta, että kustantajan ja kirjailijan suhteissa ensimmäinen kirja on se helpoin. ”Jos ongelmia tulee, ne yleensä syntyvät vasta myöhemmin kirjailijanuralla. Jos asiat kärjistyvät jo ensimmäisen kirjan kohtalla, kustantamossa on syytä itsetutkiskeluun.”

Jos Touko Siltala joutui pähkäilemään uuden kustantamonsa ja uusien työtehtäviensä kanssa, niin Marjo Heiskanen vaihtoi kirjoittamaan ryhtyessään alaa täysin. Sibelius-Akatemian solistiselta osastolta pianistiksi valmistuneella Heiskasella ei juuri ollut vaihtoehtoa – hän oli hajottanut työssään sisäkorvansa, eikä soittaminen enää ollut mahdollista. ”Olen aina ollut hyvin kirjallinen ihminen, mutta romaanin kirjoittamiseen päädyin hieman yllättäen.”

Heiskanen sanoo, että hänen tarkoituksenaan on jatkaa kirjoittamista. ”Mikään ei olisi hauskempaa kuin tehdä kustantajasta rikas.” Siltalalle tämä varmasti käy. Esikoiskirjailijan kustannussopimusta tehtäessä otetaan usein huomioon kirjoittajan potentiaali kirjoittaa useampia kirjoja. Yksi kustantamoiden tavoitehan on kasvattaa kirjailijoita. ”Toki uuden tekijän kohdalla koetan tehdä jonkinlaista analyysiä jatkon suhteen, mutta se on kovin hankalaa ennustettavaa. Kyllä se käsikirjoituksen painoarvo ratkaisee”, Touko Siltala sanoo.

Teksti: Laura Koljonen/ SK

Comments

Teksti: Plaza
Avainsanat: Idiootin valinta, Marjo Heiskanen

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *