Marja-Liisa Vartio – kuin linnun kirkaisu

 

Melkein toivoin, ettei kirja loppuisi. Niin kiehtovaa oli sukeltaa kirjailija Marja-Liisa Vartion elämään.

Vartio liitetään 1950-luvun modernismin avainnimiin. Helena Ruuska avaa teoksessa Marja-Liisa Vartio – kuin linnun kirkaisu (WSOY, 2012) havainnollisesti Vartion teoksia ja sijoittaa niiden teemat osaksi kirjailijan omia kokemuksia.

Teos seurailee Vartion päiväkirjamerkintöjä. Henkilökuva piirtyy hienovireisesti, ääriviivat vahvistuvat sivu sivulta. Tekniikka toimii, vaikka joissain kohdin Ruuska hypähtää kummallisesti eteenpäin. Esimerkiksi Vartion unettomuus, lääkkeiden käyttö ja parantolakäynnit tulevat vastaan kuin ohimennen. Mutta mikä selittää hänen ongelmiaan ja ahdistustaan? Siihen Ruuska ei sen isommin pureudu – viittaa vain taiteilijan, äidin, savolaisen maalaistytön ja helsinkiläisen seurapiirirouvan identiteettien ristivetoon. Vartio kuoli jo 41-vuotiaana pitkän sairastelun jälkeen.

Lahjakas, sitkeä, ailahteleva ja valovoimainen, kirjaan kommenttini Marja-Liisa Vartiosta elämäkerran marginaaliin. Jokin hänessä jää silti mysteeriksi. Mutta ainakin tämän ymmärrän: minunkin piti mennä Firenzeen saakka ymmärtääkseni, että sielunmaisemani on Savossa.

Lue myös Parnasson arvio kirjasta!

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: elämäkerrat, Helena Ruuska, Marja-Liisa Vartio, modernismi, Paavo Haavikko

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *