Magne Hovden: Saamelandia

Angelin tytöt, Wimme Saari, Nils-Aslak Valkeapää, Märät säpikkäät, porot, kodat ja seitat. Siinä oikeastaan kaikki mitä minulle tulee äkkiseltään mieleen saamelaisuudesta.

Siksi olinkin iloinen saadessani kutsun inarilaisen lukupiirin vierailevaksi jäseneksi, ja erityisesti koska yhdessä luettavaksi kirjaksi valikoitui Magne Hovdenin tuore Saamelandia. Hakkaan noitarumpuani sen merkiksi, että keskustelu kirjasta starttaa NYT!

Pohjoisnorjalaiset rääväsuukaverukset Roy ja Leif saavat idean. He panisivat pystyyn kaikkien aikojen turistirysän ja rahasammon – Saamelandian. Siellä olisi kaikkea mitä höynäytettävä turisti vain voisi toivoa; poroja, perinneasuja, joikua ja aito samaani. Satojen aiempien ideoiden ja kasaan kuivuneiden aikeiden jälkeen heistä tulisi vihdoin rikkaita.

Mutta Saamelandiassa kaikki ei sitten menekään ihan niin kuin etelän ihmelandiassa Strömsössä ja erinäiset kanssaihmiset tuovat omat vähemmän toivotut panoksensa hankkeeseen. Ovatko kaverukset tuomittuja epäonnistumaan ikuisesti vai kääntyykö onni sittenkin?

Kirja oli kevyttä ja sujuvaa luettavaa. Minua jaksaa aina huvittaa suuret puheet, pienet teot –ristiriita ja aavistus siitä, kuinka kaikki alkaa mennä pieleen. Ne pienet nyrjähdykset, inhimilliset toilailut ja niin tunnistettavat haaveet paremmasta (=rikkaammasta) elämästä saivat ainakin minut hörähtelemään ääneen.

Jotain jäin kuitenkin kaipaamaan. Hahmoja oli aika paljon ja koska en lukenut kirjaa yhdeltä istumalta, minulla oli välillä vaikeuksia pysyä kärryillä kuka olikaan kuka. Ja jotain extralihaa olisin kaivannut päähenkilöiden ympärille, vaikka suhteellisen hyvän kokonaiskuvan Hovden heistä saakin piirrettyä.

En voi myöskään sanoa, että olisin kirjan myötä päässyt sen syvemmin sisälle pohjoisen ihmisen mieleen. Ja saamelaisuudestakin esillä ovat ennestään tutut kliseet. Mitä mieltä ovat arvon inarilaiset lukupiiriläiset? Jäikö etelän ihmiseltä jotakin oleellista tajuamatta? Ja tervetuloa keskusteluun kaikki muutkin!

Comments

Teksti:Jenni Pääskysaari
Avainsanat: arvio, lukupiiri, Magne Hovden, Saamelandia

Kommentit

Hei

Olen samaa mieltä, että kirjasta löytyy elokuvan käsikirjoituksen ainekset. Kohellusta ja tilannekomiikkaa.

Luin kommentit läpi ja huomasin, että moni kommentoija on pohtinut kirjan nimeä. Minusta nimen suomennos on onnistunut ja kuvaa hyvin kirjan sisältöä. Meillähän on Suomessa jos jonkinlaisia landioita turisteille (Vaasalandia jne.). Entä tuo norjankielinen nimi: Sameland, onko sillä samanlainen merkitys kuin suomennoksella?

Hei!

Ja välillä kirjasta löytyy yhtäläisyyksiä myös Tuomas Kyrön Vatanescu ja jänis- teokseen. Siinähän on päähenkilönä romanikerjäläinen, joka reissaa pitkin Suomea, mm. poimii hilloja Lapissa. Ja lopussa hän sitten yllättäen rikastuu, kun Soinin tapainen puoluepamppu ”adoptoi” hänet.

Eli Kyrönkin teoksessa on kohellusta, Lappia ja äkkirikastumista. Mutta Vatanescu ei itse oikeastaan junaile mitään tai pyri mihinkään – hän vain haluaa nappulakengät pojalleen. Ehkä kuitenkin Hovdenin kaksikko on aidompi ja rehellisempi kuvaus nykyihmisestä kuin Vatanescu.

Mielenkiintoista on seurata, mitä Hovden kirjoittaa seuraavaksi. Suosittelen joka tapauksessa pysymistä pohjoisessa miljöössä. Ja jos mies noudattaa neuvoani ja hänen seuraava teoksensa suomennetaan, aion lukea senkin. Sen verran sujuvaa ja irtonaista tekstiä hän kuitenkin kirjoittaa.

Hei!

Kumma kun minun pitää aina takertua pikkuseikkoihin…

Kävinpä katselemassa tuota Vuorea-käännöstä ja Wikipediassa se mainittiin Vuoreijan toisena suomennoksena, kuin myös ”etelän miesten” tekemissä matkakirjoissa jne. Pohjoisen ihmisen korvaan se kuitenkin kalskahtaa, koska sitä ei täällä käytetä. Vähän sama kuin kirjoitettaisiin pohjoisen ihmisestä, joka huudahtaa:”Lähdetäänpä lakkaan!”

Kirjassa oli ihan oivaa kuvausta syrjäseutujen miesten elämästä ja siitä kuinka elämä jotenkin vaan menee ohitse ja varsinkin ihmissuhteissa ollaan hyvinkin reppanoita. Molemmat teoksen päähenkilöt olivat kyllä rikastumissuunnitelmissaan hyvinkin päättäväisiä, mutta rakkaussuhteissa tyytyivät jätetyn kohtaloon. Kirjan idea ja juoni oli sinällään ihan kutkuttava, mutta aika hätäisen oloisesti toteutettu. Henkilöhahmoihin ei syvennetty ja tarinakin tuntui loppuvan kuin seinään. Minusta teoksessa oli jopa elokuvakäsikirjoituksen tuntua ja monet tarinan käänteet vaikuttivat valmiilta elokuvakohtauksilta. Esimerkkinä jänispukuinen ryöstäjä tai jo se kertaalleen mainittu saamenpukuinen lipputankojen sahaaja. Samelandia oli kyllä viihdyttävä kirja, mutta ei millään tavalla mieleenpainuva tai ajatuksia herättävä. Itselleni nousi myös mielleyhtymiä Erlend Loen tuotantoon.

Minustakin Saamelandia on hyväntuulinen kertomus elämästä Kirkkoniemessä.

Kirjan nimen perusteella minäkin odotin, että saamelaisuus olisi yksi kirjan teemoista. Allo Bailo ja Audunin kiusaamat saamelaiset taisivat olla melkein ainoita kirjassa takemmin kuvattuja saamelaisia. Kirjan luettuani tajusin, että nimihän lupaa ihan päinvastaista. Roylla ja Leifillä ei ollutkaan tarkoitus perustaa ”aitoa” saamelaiskylää vaan lasvegastyyppinen Saamelandia turisteille.

Miesten yritteliäisyys ja Pelle Peloton-asenne sai lukiessa hymyn huulille. Miehillä oli hullunrohkeita liike-ideoita: Arctic Power Powder, Remote Security Company Saamelandian lisäksi.

Hyvänä oivalluksena jäi mieleeni Royn vertailu Kirkkoniemen ja Oslon välillä. Liekö kiire ja liialliset ärsykkeet kaupungeissa syynä siihen, ettei naapureita tervehditä ja vieraiden ihmisten kanssa keskustella?

Vaikka en Paasilinnasta erityisesti pidä tai sen lajityypin kirjoista, niin pakko on vain sanoa, että kyllä Saamelandia jää kauas jälkeen Paasilinnan kekseliäisyydestä ja sanan käytöstä.

Hei

Paasilinna tuli kieltämättä mieleen Saamelandiaa lukiessa. Kevyttä kesälukemista, joka sopisi vaikka sinne Norjan reissulle mukaan.

Ja on kyllä totta, että päähenkilöille löytyy vastineita elävästä elämästä. Pikaisesta rikastumisesta haaveilevia pohjoisen miehiä on olemassa. Ja mitä omituisempia liikeideoita löytyy…

Tuttu pohjoisen ympäristö toi lisää mielenkiintoa kirjaan. Kun lähden seuraavan kerran Norjaan päin, niin mieleen varmaankin muistuvat kirjan jutut. Tuo Vuorea-käännös oudoksutti myös minua.

Maanantai-iltaa!

Samelandia oli aikas veijaritarinamainen! Pohjoisen ukkojen elämän meininki ja kohellus kaikkine kahjuuksineen oli juuri niin todentuntuisen oloista, kun vaan olettaa saattoi. Se nauratti meikäläistä. Ja oli ihan uskottavaakin.

Sen sijaan tota nimeä ihmettelin. Samelandia mut saamelaisuus ja jopa paikka olivat sivuosas. Olikohan jopa tarkoituksellista?

Maanantaita!

Tarinan tyypeistä vielä… Jotkut kirjan hahmot tuntuivat epäuskottavilta. Jotenkin kummallista oli esimerkiksi Audun Gåslandin ”kyltymätäön viha” saamelaisia kohtaan, kun nämä olivat tappaneet aikoja sitten perheen koiran. Kostoksi hän pukeutui saamelaisasuun ja katkoi ihmisten lipputankoja – jotta ihmiset rupeaisivat vihaamaan saamelaisia. Outoa!

Lisäksi naishahmot olivat aika tyypiteltyjä: mahdollisia panopuita tai sitten ei-sellaisiksi kelpaavia. Naishahmojen yksiulotteisuudesta huomaa, että teos on miehen kirjoittama! Perinteisesti pohjoisessa on aika voimakkaita naisia – niin kuin esimerkiksi Pohjanmaallakin.

Hei!

Samaa mieltä kirjan nimestä; johtaa harhaan. Muutoinkin oli sellainen nopeasti tekaistun oloinen. Tosin kuvaus kyllä oli osittain uskottavaa. Varmaan päähenkilöille löytyy henkilöt elävästä elämästä.
Mukava oli lukea, koska tapahtumat sijoittuivat tuttuun ympäristöön. Paasilinnan tyyliä, nopeasti raapaisten. Liekö se sitten hyvä vai huono asia.

Hei!

Samaa mieltä Helenan kanssa tuosta kirjan nimestä. Johdattaa vähän harhaan, jos halutaan tutustua saamelaiskulttuuriin. En usko kuitenkaan lukijan pettyvän, sillä Jäämeren rannan ja Kirkkoniemen kaupungin kuvaus osuu kyllä nappiin ja antaa ihan mukavan makupalan norjalaisesta elämänmenosta ”banaanilevitteineen”.

Leif ja Roy ovat liikuttavan epätoivoisia helpon rahan tavoittelijoita ja lukijalla on koko ajan tunne, että tässä ei voi käydä hyvin. Vai voiko?
Mielestäni Hovden on hienosti tavoittanut pohjoisen miehen ajatusmaailmaa. Nämä heput voisi hyvin löytyä Inarin Rantamarista (legendaarinen ravintola) naisen ja rahan puutteessaan.

Pidin kirjasta. Kaikki hullu ja hassu oli kirjoitettu minusta jotenkin uskottavasti. Sitä en kuitenkaan usko, etteivätkö pohjoisen miehet tienneet mitä poro syö. Kaarna ja koiranruoka ei porolle sovi, sen huomaa varmaan jo etelän lukijakin. Vuorea kiusasi myös. Vuoreija on suomennos Vardöstä. Muuten suomennos asettui hyvin pohjoisiin oloihin.

Loppu tuntui vähän hätäiseltä, nopeasti kokoon kurotulta ja lukija jätettiin ihmettelemään että, mitä hit…

Tuosta ”vanhemman mieslukijan mieleen”.. Muutamissa arvioinneissahan – ilmeisesti Norjassa – on verrattu teosta Arto Paasilinnan tuotantoon. Paasilinnan teoksia olen aina pitänyt mieslukijoiden teoksina – myös monet nuoret miehet pitävät Paasilinnasta.

Minua taas Paasilinnan teokset ovat aina ärsyttäneet. Niissä on tyypillisimmillään joku insinööri, joka tekee muhkean omaisuuden ja ottaa kaksi vaimoa – ja sitten elää onnellisena jossakin pikkukylässä vaimoineen. Keski-ikäisen miehen toiveajattelua, sanon minä.

Hovden teoksen puolustuksena voidaan sanoa, että se on kuitenkin astetta realistisempi kuin Paasilinnan romaanit: mieskaksikko ei ole käynyt kouluja, ei itse tee rahaa – saa sitä tosin vahingossa – eivätkä naiset kuolaa heidän peräänsä.

Kiitos Helena Annikki kommentista! Ehdottoman samaa mieltä miljöökuvauksesta. Siltä osin pääsin minäkin hyvin mukaan tunnelmaan.

En mielelläni luokittele kirjoja mies/naislukemiseksi, mutta voisiko tämä kirja olla enemmän vähän vanhemman mieslukijan mieleen…

Huomenta kaikille!

On montakin asiaa, jota voisin kommentoida, mutta aloitan tuosta kirjan nimestä. Saamelandiahan-nimi jotenkin antaa ymmärtää, että teoksessa tosiaan valotetaan nykypäivän saamelaisuutta. Kyllä kirja käsittelee enemmänkin norjalaisia kuin saamelaisia.

Norjalaiset päähenkilöt Leif ja Roy ovat tosiaan toivottomia miestapauksia. Miehet sähläävät ja yrittävät oikoa elämän mutkia suoraksi. He käyvät mm. varastamassa Inarin ja Ivalon väliltä – noin Karhunpesäkiveltä – kahden kodan kankaat. Jos ”oikeassa elämässä” tapaisi tällaiset tyypit, he voisivat noin parikymppisinä olla vähän viehättäviä renttuja mutta viisikymppisinä tosi rasittavia.

Ja kirjan nimi Saamelandia on shokeeravakin. Mutta nimi tosiaan vain viittaa erilaisiin kammottaviin landioihin. Lopussahan miehet miettivät Viikinkilandian tai Banaanilandian perustamista.

Tosiaan saamelaiset ovat teoksessa vain pieni kuriositeetti. Heistä ei kerrota mitään uutta eikä kirjassa ole kyse nykysaamelaisten elämästä.

Eniten tässä veijaritarinassa minua viehätti pohjoinen miljöö. Reissaan kesäisin juuri tuolla Norjan alueella, jossa teoksessakin liikutaan. Esimerkiksi kun ajaa Kirkkoniemeen, ihmettelee Kimekin vaaleansinistä ”legopalikkaa”. Ja aina on vaikuttava näky, kun kaupunkilaiset säntäävät satamaan vastaanottamaan Hurtigrutenin alusta. Ja ajomatka Norjan rajalta Ivaloon ”on kuuluisa yksitoikkoisuudestaan ja siitä, ettei se tuntunut loppuvan koskaan”.

Romaanissa on yksi kiusallinen moka norjalaisissa paikannimissä. Suomennoksessa kirjoitetaan koko ajan ”Vuorea” – käsittääkseni kyseessä on Vuoreija, norjaksi Vardö. Muotoon ”Vuorea” en ole törmännyt missään.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *