Lukupiiriläiset ja Eino Leino -talo

Lukupiiriläiset ovat kesälaitumilla. Heitä näkee silti, vilauksittain, paitsi kirjakaupalla niin myös kaupungilla, ja sivukylilläkin. 

Viime viikonloppuna Kajaanin sivukylällä, Paltaniemellä vietettiin Eino Leino -talon kirjapäiviä. Lukupiiriläisiäkin pyöri siellä mm. vanhojen kirjojen myyntitorilla. Tuleva syksy mielessä käteen tarttui mm. Ihmisen ääni -kirja Pentti Saarikoskesta.
(kuva: Esko Piippo)

Päivillä kuultiin kirjalijoiden ääniä, kuultiinpa hyvinkin. Paikallisia sellaisia. Niin pappismiehen sanomisia kuin tervareitin soutajan. Ja lukupiirissämme poikenneen kirjailija Esko Piipon. Jolta on ilmestynyt juuri neljäs Eino Leino -kirja, Eino Leinon varhaisrunot.

Ja ainahan tällä paikkaseudulla pitää myös ikivihreitä, Ilmari Kiantoa ja Huovisen Veikkoa, pähkiä. Jälkimmäisen viimeistä Luonnonkierto -kirjaa suosittelen kaikille mielihyvää kirjoista hakeville.

Eino Leino -talon pihapiirissä saatiin kuulla myös valtakunnallisesti hyvin tunnettuja kirjailijoita.

Sivuseikkailijalle aurinkoisen sunnuntain kohokohta oli kirjailijatähti tähtikirjailija Esko Valtaoja. Hänen tähtensä istuisi Lystinurmen penkillä – Oulujärven tuulien ja raikkaiden ajatusten virvoittaessa mieltä – pitempäänkin kuin tunnin. Joka meille sanankuulijoille nyt suotiin.

Rakastan Valtaojan kirjaa ’Ihmeitä’. Kirjaa, jolla ehkäistään toivottomuutta. Hänen kirjansa ovat lukemisen arvoisia. Ja naurettavia. Sanan parhaimmassa merkityksessä.

Olen odotellut kuin kuuta nousevaa Valtaojan uutuutta, Kaiken käsikirjaa. Viime kesästä lähtien, kun tähtiprofessori siitä mainitsi kirjakaupalla poiketessaan. Edelleen se on työn alla. Mutta hyväähän kannattaa odottaa. ”Uskon tietäväni, tiedän uskovani.” Kuten sanassa sanotaan.

Ilahtuisin, jos lukupiiri ottaisi luettavakseen jonkun Valtaojan kirjan. Ja saattaahan se hyvinkin ottaa, kunhan Kaiken käsikirja ilmestyy.  Se soveltunee mitä mainioimmin myös lukupiirikäyttöön. Lukupiirit voi, kyllä vain, lukea käsitteen ’kaikki’ alle. Minun mielestäni.

Mutta mutta. Taas se nähtiin, kuultiin ja ymmärrettiin: Kajaani on kirjallinen kaupunki. Onnekseni. Lukupiiriläisten onneksi. Kajaanilaisten lukijoiden onneksi. Ja miksei muidenkin.

 

Comments

Teksti:Sivuseikkailija
Avainsanat: Eino Leino -talon kirjapäivät, Eino Leinon varhaisrunot, Esko Piippo, Esko Valtaoja, Ihmeitä, Kaiken käsikirja, Luonnonkierto, Veikko Huovinen

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *