Lukemaan oppimisesta

Miten aloitteleva lukija löytää oikeat kirjat? Millainen on ”ihana kirja”?

On ollut ilo ja kunnia seurata, miten lukemisen salat ovat vähitellen auenneet alakoululaiselle. Tokaluokkalainen tyttäreni on osannut lukea jo muutaman vuoden ajan, mutta vasta viime joululomalla tapahtui lopullinen humahdus. Satunnainen kirjoihin uppoutuminen vaihtui määrätietoiseen ja heittäytyvään kirjojen ahmimiseen, eikä monisatasivuisen kirjan nitistämisessä kulu enää kuin pari iltaa.
 

Aku Ankat saivat rinnalleen ensin hevoskirjan (Pia Hagmarin Klara ja poniystävä -kirjan), sitten salapoliisikirjan (Martin Widmarkin Lasse-Maijan etsivätoimisto -sarjasta), sitten koirakirjan (Helena Meripaaden Koirahullun päiväkirjan), sitten Harry Potterit. Nyt lukemisesta on tullut yksi päivän tärkeimmistä tekemisistä, ja kirjastosta lainatut kirjapinot hoituvat viikossa. Ja sitten onkin haettava lisää!

Innokkaana lukijana olen tietysti enemmän kuin tyytyväinen siitä, että kirjakuume on tarttunut. Itsestään selväähän se ei ole: äidinkielen oppimistulosten yhteydessä on jo pitkään manailtu sitä, että koululaisten lukemisharrastus on laskenut ja että tämä näkyy selvästi luku- ja kirjoitustaidon huonontumisena.

Mistä lukemisen into sitten löytyy – jos löytyy? Se onkin tuhannen euron kysymys, sillä niin vanhemmat, opettajat kuin kirjastotkin usuttavat lapsia kirjojen pariin minkä ehtivät. Eivätkä kaikki siltikään lue.

Oman tyttäreni kohdalla kyse tuntui olevan nimenomaan ajoituksesta ja oikeaan kirjaan tarttumisesta.  Klara ja poniystävä oli tyttäreni mukaan ”ihana” ja sen vuoksi tuntui kuulemma ”ihanalta”, että kirjalle oli jatko-osa. Ja siitä olikin taas helpompi siirtyä lukemaan muita hevoskirjoja.

Ja niinhän se on aikuisillakin: ihanan kirjan lukeminen on ihanaa, tylsä kirja ei kiinnosta ollenkaan. Tuntuu, että erityisesti aloittelevat lukijat kaipaavat mahdollisimman ihania kirjoja, sillä varsinainen lukeminenkin vaatii vielä ponnisteluja. Jos tarina ei vedä tai kansi on parinkymmenen vuoden takaa, jättää tokaluokkalainen surutta kirjan sikseen. Jotta ihania kirjoja löytyisi, pitäisi alakoululaisten päästä mahdollisimman paljon kirjastoon ja saada kirjavinkkejä silmät ja suut täyteen. Opettajan, kirjastovirkailijan, kirjavinkkaajien ja muiden innokkaiden lukijoiden suositukset ovat kullan arvoisia, jotta jokaiselle lukijalle löytyy oikea kirja.

Toisekseen tuntuu tärkeältä kannustaa kaikenlaisen lukemisen pariin. Lukutaitoa voi kasvattaa sarjakuvilla, leffojen tekstitysten lukemisella, mainosten lukemisella: millä vaan. Ja sitten onkin taas hieman helpompi tutustua viereisen kirjahyllyn antimiin.

Comments

Teksti:Eeva Lahdenmäki
Avainsanat: Harry Potter, Klara ja poniystävä, Koirahullun päiväkirja, Lasse-Maijan etsivätoimisto

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *