Lehtiä Otavan syksystä

OTAVA esitteli uutuuden- ja brunssinnälkäiselle medialle syyskirjojaan Uudenmaankadun emokonttorissa. Rakennuksessa leijuu ihanasti historia. Syyskirjat ovat sitä vastoin aiheiltaan tuoreita. Miika Nousiaisen romaani kertoo siitä, miten ihmisten käy metsäteollisuuden kuollessa.

”En todellakaan toivonut, että tämä kirja olisi näin ajankohtainen”, Nousiainen sanoo.

Nousiaisen Metsäjätti -romaanin idea syntyi jo kymmenisen vuotta sitten. Se kertoo miehestä, joka palaa lapsuusmaisemiinsa ja joutuu irtisanomaan paperitehtaassa työskenteleviä ystäviään. Kirja on henkilökohtainen: Nousiainen on itse elänyt puunjalostuspaikkakunnalla. Siitä kumpusi velvollisuus kertoa, kuinka voimakas rooli tehtaalla on ollut ihmisten mielenmaisemassa.

”Lapsena voi pelätä uutisia mäntypistiäisistä. Nehän voi tuhota meidän perheen!”

Nousiainen kevensi tunnelmaa muistelemalla, miten hänen romaaniaan Vadelmavenepakolainen luonnehdittiin ”hyväksi lukuromaaniksi”. Siitä kirjailija ilahtui. Hän julisti kirjoittaneensa vasta nyt, kolmannella yrittämällä, ensimmäisen romaaninsa – ”eihän sitä ole nuorena valmis kirjoittamaan esikoista”.

”TODELLINEN” esikoiskirjailija Janica Brander valloitti lukemalla varta vasten kirjoittamansa pienen jutun, joka tiivisti hänen elämänvaiheensa. Hämmästyttävän hienoja ammatillisia haaveita on nuorella naisella ollut! Kuten supertehokas puhelinmyyjä ja onnellisuustutkija.

Tutkijaa ei tarvittu kertomaan, että juuri nyt Brander elää oikean tekemisen ja onnen aikaa: ”Olen kahden viikon päästä lähdössä häämatkalle!” Ei olisi Brander uskonut, että samana vuonna päivänvalon näkee myös esikoiskirja. Teos on novellikokoelma nimeltään Lihakuu.

RIITTA Lindgren kuvaa kirjassaan pitkän toimittajanuransa vaiheita. Aikakauslehtijournalismin grand lady halusi katsoa itseään ulkoapäin turvautumalla muistin sijaan arkistoihin ja muistiinpanoihin. Hän halusi kertoa siitä, miltä toimittajan työ näyttää kulissien takana. Toimittajathan kirjoittavat itsestään harvemmin. Lindgrenin aloittaessa uraansa reportterin piti etäännyttää oma persoonansa: ”Minä oli jutuissa kielletty sana.”

KJELL Westöltä ilmestyy syksyllä kaksikin teosta, yhdessä valokuvaaja Sari Poijärven kanssa tehty Kasari sekä Westön valikoituja tekstejä kokoava Halkeamia. Molemmat kiinnostavia!

Kasarissa tekijät halusivat tuoda scrap book -henkisesti esiin kaiken sen monipuolisen visuaalisen ja ideologisen silpun, joka 1980-lukuun sisältyi. Vuosikymmeneen mahtui paljon muutakin kun vain juppeja.”Esimerkiksi valtava ihmisten yhdessä tekeminen. Ja se, miten valtava vaikutus osallistumisella oli”, Poijärvi listasi.

Rauhanmarssien lisäksi kahdeksankymmenluvulla taisteltiin niin valokuvaamisen kuin naisten aseman puolesta. Kasarin sivuilla Westö kokee kuvanneensa 1980-lukua jopa osuvammin kuin aiemmissa teoksissaan.

JUURI ilmestynyt Halkeamia on Westön mukaan osoitus siitä, että kaikki tekstit ovat hänelle yhtä tärkeitä. Ovatpa kirjoitelmat sitten kolumneja tai romaaneja ”aina on yritettävä tavoittaa jotain olennaista”.

Kaksi lukijaa on ehtinyt antaa Westölle ns. rakentavaa palautetta. ”Toinen ilmoitti, että en tarkastele tarpeeksi myönteisesti sosiaalista mediaa. Toinen kertoi hypänneensä urheiluosaston yli. Siis ihan normisettiä”.

Lopuksi Westö luki palasen tekstistään, jossa jännittyneen kirjailijan unta piinaa ”naisbloggaaja, jolla on rakennekynnet”.

Hmmm.

OTAVAN syyskirjailijoiden kavalkadi oli pitkä: Philip Teir (novellikokoelma, jossa ruohoa polttavat opiskelijat perustavat Jörn Donner -fanisivun Facebookiin!), Reijo Mäki, Regina Rask, Enni Mustonen eli Kirsti Manninen, Suvi Valli, Sauli Miettinen, Kari-Paavo Kokki ja lastenkirjailija Tuula Kallioniemi.

OMAN erityisen julkaisujuhlan pitävät myöhemmin säveltäjä Ilkka Kuusisto ja Parnasson päätoimittaja Jarmo Papinniemi. He ovat yhdessä työstäneet kirjan Sävelten Siivilä. Kirja kertoo Kuusiston elämästä sekä sen lukuisista sivuhenkilöistä. Papinniemi sai lypsettyä vaatimattomasta säveltäjästä ulos myös jutun siitä, ”miltä tuntui kun pojat olivat pieniä ja ’pakotettiin’ soittamaan viulua.”

***
Otava presented a selection of it’s new titles and writers to the press yesterday. The publishing house has such a beautiful old building in the center of Helsinki! And so many interesting new titles. Among other things, I am looking forward to reading Miikka Nousiainen’s new novel about the re-organization of forest industry in Finland. The topic is very much up to date because of recent news on new layoffs.

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: esikoiset, kirjakauppa, kirjankustannus, media, Otava, syksy, tapahtumat, uutuudet

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *