Leena Lehtolainen: Viimeinen kesäyö

Leena Lehtolainen, Viimeinen kesäyöLeena Lehtolaisen kirja, novellikokoelma Viimeinen kesäyö koostuu kahdestatoista usean vuoden aikana kirjoitetusta tarinasta. Eräässä kesätoimittaja sekaantuu rannikon maalaismiljöössä murhaan, toisessa perheenäiti eksyy kuumana kesäpäivänä hyväpeffaisen miehen matkaan ja kolmannessa iäkäs nainen paljastaa koko elämänsä piilossa pitämänsä salaisuuden syntymäpäiväjuhlissa, ja järkyttää koko yhteisöä. Mikä näitä tarinoita yhdistää? Kaikki kuvaavat hetkiä, joiden jälkeen mikään ei ole entisensä. Ihmiset saattavat tehdä uteliaisuudesta päätöksiä joilla on kauaskantoisia seurauksia. Monien tapahtumien taustalla on rakkaus.

Tarinoita rikoksista ja rakkauksista

Lehtolaisen suuri suosio on helppo ymmärtää Viimeistä kesäyötä lukiessa. Tarinoiden kerronta on sujuvaa, juonenkäänteet yllättävät, ja tunnelmat vaihtelevat kepeästä romantiikasta ihmisen pimeän puolen kuvaamiseen. Novelleissa pohditaan juonenkuljetuksen lomassa muun muassa suomalaisen hyvinvointiyhteyskunnan jäsenten kasvavaa pahoinvointia, ihmissuhteiden valtataisteluja sekä kulttuurieroja. Kokoelman luettuani mietin pitkään, mistä tarinasta pidin eniten. En kuitenkaan osannut nimetä yhtä yksittäistä kertomusta, sillä jäin monesti kiinni muuhun kuin juoneen. Pidin muun muassa siitä, kuinka hyvä ja paha vaihtoivat paikkaa esimerkiksi kertomuksissa Tuliainen Vilnasta sekä Viimeinen kesäyö. Erään lotan tarinan kertova Vieras vuosien takaa taas valloitti minut kuvauksellaan ystävyydestä ja sanattomasta yhteisymmärryksestä eri-ikäisten naisten välillä.

Lehtolaista on myös aiemmin kiitelty naisnäkökulman tuomisesta miesvoittoiseen dekkarikirjallisuuteen. Itse Lehtolainen ei kuitenkaan näe sukupuolta dekkarien tyyliä määräävänä tekijänä. ”Nykyään naiset kirjoittavat aivan yhtä raa`asti ja aivan yhtä globaaleista aiheista kuin miehetkin. Naisten aseman vankistuminen rikoskirjallisuuden lukijoina on taas saanut mieskirjailijat kirjoittamaan teoksiinsa myös naisille sopivia samastumiskohteita. Rikoskirjallisuus haroo niin moneen suuntaan, ettei siitä nykyään voi puhua minään yhtenäisenä lajina.” Lehtolainen tietää mistä puhuu, sillä hän on tutkinut runsaasti naisten kirjoittamaa rikoskirjallisuutta. Lehtolainen on myös suorittanut vuonna 1995 filosofian lisensiaatin tutkinnon tutkimalla dekkarilajille tyypillisiä piirteitä Eeva Tenhusen kolmessa salapoliisiromaanissa.

Leena Lehtolainen syntyi vuonna 1964 Vesannolla äidinkielenopettajaäidin ja -isän tyttäreksi. Esikoiskirjansa, nuorisoromaanin Ja äkkiä olikin toukokuu Lehtolainen julkaisi vuonna 1976 vaivaisen 12 vuoden iässä. Vuonna 1993 ilmestynyt Ensimmäinen murhani aloitti Lehtolaisen rikosromaanien sarjan. Kirjoja on usein tähdittänyt rikospoliisi Maria Kallio, joka nähdään myös kahdessa Viimeisen kesäyön tarinassa. Lehtolaisen teoksia on julkaistu Suomen lisäksi monessa Euroopan maassa ja Kiinassa.

Mia Ratilainen

 

Comments

Teksti:Suurikuu
Avainsanat: Leena Lehtolainen, Viimeinen kesäyö

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *