Lauri Viita: Moreeni

Avoimina pysyvillä poluilla

Viita oli romantikko, joka hallitsi pateettisuuden ironiallaan.

Pispala on nykyisin Tampereen kaupunginosa, mutta Lauri Viidan syntyessä siellä 1916 harjuasutus oli yksi Pirkkalan pitäjän kylistä. Omapäinen ja koulukuriin viistosti suhtautuva Viita erosi lyseosta kesken lukuvuoden 1933 ja teki rakennuksilla töitä aina esikoiskokoelmansa Betonimyllärin ilmestymiseen 1947 saakka. Kokoelma on nerokasta, puheenomaisella vauhdilla kiihdyttelevää riimittelyä, jonka virtuoosimainen rytmitys on lujaiskuista sanataidetta.

Viita näyttäytyi alusta lähtien romantikkona, joka hallitsi pateettisten ylilyöntien riskit ironiallaan. Kaksi vuotta esikoisen jälkeen ilmestynyt Kukunor on fantasiatarina kahdesta peikkolapsesta Kukunorista ja Kalaharista. Kertomus on leikittelyä runoteknisillä ratkaisuilla ja huikeavauhtisilla tarinan käänteillä, joiden tulkinta on edelleen vaikeaa.

Romaanissa Moreeni, 1950, Viita kertoo Pispalaan muuttaneen Iisakki Niemisen perheen tarinan. Teos on osin omaelämäkerrallinen ja kirjailijan alter egona maailmanmenoa mietiskelee perheen poika Erkki.

Runokokoelma Käppyräinen, 1954, oli Betonimyllärin jatkumoa. Vuonna 1961 ilmestyneessä Suutarikin suuri viisas -kokoelmassa Viita käytti kalevalamittaa ja sekoitti siihen modernismin muotoja ja kielikuvia.

Suunnitellusta romaanitrilogiasta ilmestyi vain sen ensimmäinen osa Entäs sitten Leevi 1965. Se on kuvaus 19-vuotiaan kesästä 1930-luvun pulavuosina. Skitsofreniaan sairastunut Viita oli vuodesta 1952 lähtien useita kertoja sairaalahoidossa, kunnes hänestä tuli lomaoikeuksiaan käyttävä Kellokosken sairaalan potilas 1959.

Viita oli kolmesti naimisissa. Avioliitosta Kerttu Solinin kanssa on kaksi lasta, Seppo ja Terhi. Aila Meriluodolla ja Viidalla on neljä lasta: Ursula, Petri, Samuli ja Aija. Sairaalavuosinaan Viita avioitui Anneli Kuurinmaan kanssa. Liitosta on yksi lapsi, Kimmo.

Viita oli menossa tapaamaan Mäntsälässä asuvaa ystäväänsä joulukuun 21. päivän iltana 1965, kun taksiin törmäsi rattijuopon ajama kuorma-auto. Viita menehtyi seuraavana aamuna helsinkiläisessä sairaalassa. Kuolinpäivänä ilmestyneessä kirjallisuuslehti Parnassossa julkaistiin Viidan kahdeksan lyhyttä runoa sisältävä sikermä Onni. Ne kaikki ovat lähtöön valmistautumisen runoja, kuiskattuja hyvästijättöjä. Sikermän viimeinen runo on yksi Viidan tunnetuimpia ja siteeratuimpia. 

Teksti: Risto Lindstedt/ SK

 

Comments

Teksti: Plaza
Avainsanat: Lauri Viita, Moreeni

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *