Kohtaamisia: Sari Kuvaja

Ei tarvitse miettiä, mistä aloittaa keskustelu yritysvastuuasiantuntija Sari Kuvajan kanssa. Tapaamispäivämme Kauppalehdessä julkaistu barometri kertoo, että 500:sta suurimmasta suomalaisyrityksestä vain joka viides raportoi yritysvastuusta. Kuvaja pitää vastuubarometria kiinnostavana ajankuvana, tosin vain yhtenä sellaisena.

Ahmin jo kahvilassa vuohenjuustosalaattia kun Kuvaja saapuu paikalle. Hän tilaa soodaa. Kotona työskentelevä ei perusta kahvilalounaasta. Silmäilemme Kauppalehteä. PwC:n laatiman barometrin mukaan yritykset ovat ympäristöasioissa jo tarkkoja, mutta etenkin sosiaalinen vastuu jää helposti huomioimatta. Ajatellaan, että se kuuluu yhteiskunnalle tai että se on vain henkilöstöstä huolehtimista.

Yritysten rooliin kuuluu paljon muutakin – ja kansalaisjärjestöt voivat auttaa. Niillä on Kuvajan mielestä valmiudet auttaa yrityksiä konkretisoimaan arvojaan, sillä järjestöillä on kosketuspintaa ruohonjuuritasolle. Yhdessä tekemällä voidaan paikata julkisen sektorin aukkoja. Tärkeintä on avoin vuoropuhelu.

”Ajatus on, että yritys testauttaa ideoitaan sidosryhmillään, ottaa heidät mukaan tekemiseensä ja sen suunnitteluun.”

Kansalaisjärjestöt ja yritykset eivät enää ole vain napit vastakkain, vaan hakevat varovasti toinen toisiaan. Kuvaja yrittää toimia sillanrakentajana. Hän huolehtii esimerkiksi siitä, että vastuuraporttien sisältö on uskottavaa.

”Ettei yritys päästäisi läpi tekstiä, joka kuulostaa viherpesulta. Tietyillä kertomistavoilla saa taatusti kansalaisjärjestöt niskaansa. Esimerkiksi jos tekstistä välittyy ylimielisyyttä. Kaiken a ja o on tietysti siinä, että toiminta on aidosti vastuullista. Yritys ei voi viestiä sellaisesta, mitä se ei tee.”

Kuvaja on koulutukseltaan metsänhoitaja, mutta luki yliopistossa myös etiikkaa. Vastuuasioiden kanssa hän on ollut tekemisissä jo parisenkymmentä vuotta. Uralle näytti suuntaa jo ensimmäinen vakituinen työpaikka Greenpeacessä. Nykyisin Kuvaja sparraa ja konsultoi yritysjohtoa sekä järjestöjä. Kirjoittaakin kun ehtii: viime vuonna ilmestyi teos Hyvä raha, jolla Kuvaja halusi avata keskustelua hyväntekeväisyydestä ja eettisestä sijoittamisesta.

Vastuullisuus elää uutta tulemista. Yhä useampi toimiala on herännyt mukaan. Jokin kuitenkin tökkii. Omista arvoista ja menettelytavoista kerrotaan varovasti, eikä vastuuraportteihin kerättyä aineistoa osata tai ehditä jatkojalostaa eri sidosryhmiä puhutteleviksi julkaisuiksi.

”Suomalaiset ovat hyviä tekemään kun on joku standardi, insinööripohjainen järjestelmä. Uutta luovat tavat ja räväkkä kampanjointi löytyy ihan muista maista.”

Esimerkiksi käy vaikka amerikkalainen Ben & Jerry’s -jäätelövalmistaja. Se on muun muassa kampanjoinut ydinvoimahanketta vastaan ja perustanut avustuksia järjestöille jakavan säätiön.

On täällä virkeyttäkin. Paperijätti Stora Enso on ottanut harppauksen tuoreella rethink -ajattelullaan. Se rakentuu vastuusta ympäristöä ja yhteisöä kohtaan. Linjaukset ovat globaalit, mutta suomalaisuus on tärkeä arvo ja ankkuri.

”Stora Enson johtaja Jouko Karvinen keskustelee videolla suomalaisen kansalaisjärjestön edustajan kanssa. Se maa, missä pääkonttori sijaitsee, on hermokeskus.”

Vastuullisuuskysymysten painoarvo ei voine kuin lisääntyä. Kuvaja ennakoi, että seuraava iso teema on vesi. Lisäksi vastuullisuudesta kiinnostuneiden sijoittajien määrä kasvaa. Yritysten koko olemassaololle haetaan oikeutusta. Tulevaisuudessa yritys saatetaan kyseenalaistaa epäeettisen liiketoimintaidean vuoksi.

”Hyvinvointi merkitsee yhä enemmän. Ylimääräisen krääsän tarjoajat eivät menesty vaan yritykset saattavat tehdä parempaa voittoa tuottamalla hyvinvointipalveluja.”

Jotakin vanhasta ajattelusta kertoo se, että Kuvaja saa toistuvasti vastata kysymykseen siitä, miten hän entisenä kansalaisjärjestöaktiivina kykenee toimimaan yritysmaailmassa.

”Edelleen kysytään, kuinka paljon olen mieleltäni aktivisti, mitkä ovat arvoni tai onko toimialoja, joille en tekisi töitä”.

Vastaus on valmiiksi pohdittu.

”Yritän jättää joitain jälkiä. Haluan tuoda esiin asioita, joihin muidenkin pitäisi mielestäni kiinnittää huomiota. Yrityksiin haluan uutta ajattelua. Yrityksillä on valtavasti valtaa, ja toivon, että ne käyttäisivät sitä viisaasti”.

Isoja asioita. Mutta miten Kuvaja rentoutuu? Ainakin juoksee. Entä lukeeko hän kirjoja?

”Arvasin, että kysyt!”, hän nauraa ja kaivaa kassistaan esiin Claudie GallaynTyrskyt. Joku teos on aina työn alla.

Taidan olla loman tarpeessa, sillä huomaan unohtaneeni kameran. Eipä hätää! Kuvajan elämänkumppani on ammattivalokuvaaja. Pian sähköpostiini rapsahtaa kuva Roomasta, missä Kuvaja kirjoitti kirjaansa. Ja nautti siitä suuresti: sai herätellä kysymyksiä, ajatella vapaammin.

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: bisnes, etiikka, ihmiset & ilmiöt, järjestöt, kirjailijat, kirjat, kuluttajat, lukeminen, talous, tietokirjat, yhteiskunta

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *