Kohtaamisia: Riitta Lindegren

Glorian entinen päätoimittaja Riitta Lindegren tuo mieleeni tyylitietoisen bloggaajan. Eikä vain hillityn trendikkäältä olemukseltaan: kun lounaamme saapuu, hän kaivaa laukustaan kameran. Siskonmakkarakeitto on ikuistettava! Ei tosin blogiin vaan Glorian ruoka & viini –lehden palstaa varten. Valokuvaus on Lindegrenin mielipuuhia. Toinen on kirjoittaminen. Muistelmateos Riitta Lindegren – minä, toimittaja (Otava) ilmestyi syksyllä.

 

Kirja kertoo (virallisesti) eläkkeellä olevan Lindegrenin pitkästä lehdistöurasta ja hänen kohtaamistaan ihmisistä. Skaala on laaja presidentti Kekkosesta hurmurinäyttelijä Warren Beattyyn ja Yhdysvaltain nykyiseen ulkoministeriin Hillary Clintoniin. Mutta Lindegren ei suinkaan ole paljastanut kaikkea.

– En halunnut kirjoittaa sellaista kirjaa, josta revitään iltapäivälehtien otsikoita. Voi olla, että seuraavissa kirjoissa olen rohkeampi. Tässä kirjassa oli rohkea olin vain itseäni kohtaan. Lähdin siitä, että tiettyjä asioita on pakko kertoa, jotta ihmiset ymmärtävät, Lindegren sanoo.

Myönteinen palaute on rohkaissut häntä suunnittelemaan jo uutta teosta. Sekin käsittelee Lindegrenin elämää, mutta menee ”enemmän detaljeihin”.

– Seuraava kirja kertoo minusta ihmisenä.

Ikimuistoisin kohtaaminenkin on vielä salaisuus.

– Se tulee seuraavaan! Nyt se kuuluu juoneen.

Esikoisesta selviää jotakin. Kuten se, että Lindegren harrastaa monipuolisesti kulttuuria, matkustaa ja pitää koirista. Eikä missään tapauksessa halua kuulla olevansa Glorian äiti.

– En pidä minkäänlaisista luokitteluista! Ihmisten on ollut vaikea käsittää, että vaikka on luonut lehtiä ja pannut niihin omaa persoonansa, ne eivät ole ”omia lapsia”. Olen tehnyt töitä infernaalisesti ja paljon, mutta minulla on aina ollut oma elämä.

Varakkaan luokan muotioraakkelin leimaa hän ei myöskään suostu kantamaan.

– En ole tavoitellut sitä, että olen jonkun asian auktoriteetti. Minulla on toki mielipiteitä ja sanon ne selkeästi, mutta kaikki leimat ahdistavat, koska rakastan vapautta.

Vaikka Lindegren on kirjoittanut koko ikänsä, muistelmien aloittaminen ei ollut ihan helppoa.

– Kahden vuosikymmenen Gloria-periodin jälkeen olin aika finaalissa ja tarvitsin enemmän latautumisaikaa kuin olisin osannut arvata. Kun viime syksynä ryhdyin tositoimiin, loppuvuodesta tuli seinä vastaan. Ajattelin, että kirjan rakenne ei toimi, että se on ikävä ja että kukaan ei halua lukea sitä. Deletoin kaiken, pidin kuukauden paussin ja aloitin uudelleen.

Tauon aikana Lindegren keksi kirjaan rakenteen – ja sai oivalluksen.

– Kun löysin uuden alun ja pääsin vauhtiin, tajusin yhtäkkiä että rakastan kirjoittamista! Kirjoittaminen on lahja, joka on suotu minulle. Päätoimittajan ammatissa se oli unohtunut.

Lindegrenin teos on kutkuttavaa kulttuurihistoriaa. Se näyttää, että aikakauslehdistössä on kuohunut aina. Tapaamisemme alla uutiset kertovat, että uusia lehtiä ollaan jälleen synnyttämässä. Lindegrenin seuraajaksi Gloriaan valittu Sami Sykkö sen sijaan sai lähteä. Syiksi on mainittu muun muassa laskeva levikki ja luksuksen käsitteen muutos.

Ollaanko palaamassa Glorian juurille? Lindegrenin mukaan silloin puhuttiin luksuksen sijaan laadukkaasta elämästä – joka tosin usein maksaa enemmän. Muita avainsanoja olivat moniarvoisuus ja syvällisyys.

– Lehden idea oli esitellä uusia, tuoreita tyyppejä. Nyt naamat ovat ihan samankaltaisia kuin muualla. On arvovalinta keitä lehteen valitaan, Lindegren napauttaa. Hänestä Gloria on nykyään liiaksi tyhjää pintakiiltoa.

Mediamaailmassa iso ero entiseen on, että kaikki tähtäävät ihmisten viihdyttämiseen.

– Ihmiset ovat kuin pikkulapsia, joille pitää keksiä nameja, että he olisivat tyytyväisiä. Ei luoteta sisällön voimaan ja siihen, että ihmiset jaksaisivat lukea.

Jos Lindegren saisi luoda vielä yhden julkaisun, millainen se olisi?

Economist-lehden julkaisema Intellectual Life. Siinä on kaikki: koko minua kiinnostava elämänpiiri. Lehti on visuaalisesti hieno ja siinä on kiinnostavia ihmisiä. Fiksua elämää – se olisi aika kiva lehden nimi! Mutta Suomi on liian pieni maa sellaiseen.

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: bloggaus, elämänkerrat, historia, internet, journalismi, kohtaamisia, kulttuuri, lehdet, Lindegren Riitta, media, muistelmat, Otava, Ruoka

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *