Kohtaamisia: Pirjo Hassinen

Pirjo Hassinen uskaltaa näyttää sen, mikä on piilossa. Uutuusromaanissaan Rouva hän käy käsiksi tabuun nimeltä aikuisen naisen ja tätä nuoremman miehen rakkaussuhde. Tapasin kirjailijan Helsingissä.

 

Pirjo Hassinen on upea mutta hieman pelottava ilmestys. Kirjailijasta uhkuu samanlaista voimaa kuin hänen romaaneistaan. Niissä Hassinen vie suoruudellaan lukijan mukavuusrajoille.

– Minulla on sisäinen pakko rohjeta ottaa esille aiheita, joita monet saattaisivat torjua vaikeina tai epäkaupallisina, Hassinen sanoo.

– Kirjan on tultava lähemmäs lukijaa kuin mikään muu. Kirjan kautta täytyy pystyä puhumaan asioista, joista kaksi ihmistä ei voisi puhua keskenään.

Hassinen on kirjoittanut kaikkiaan kaksitoista romaania. Rouva poikkeaa aiemmista siinä, että nyt kirjailijalla on missio: murtaa naisten viimeinen emansipaation muuri. Se liittyy ikääntymiseen. Romaani on vastaveto muodikkaalle puuma-termille, jolla viitataan nuoria miehiä väijyvään vanhempaan daamiin.

– Väitän, että eläkkeelle on siirtymässä valtava määrä naisia, joilla on prestiisiä ja itsetuntoa, ja joille on muutakin käyttöä kuin olla äiti. Silti ikääntyvät naiset ovat pudonneet tasa-arvon reunalta. Ikään kuin iäkäs nainen ei olisi minkään yleispätevän tulkki! Se on järkyttävää ja ristiriitaista kun ajattelee, että juuri he ovat taistelleet sen aseman, mikä nykynaisilla on.

Vielä sukupolvi pari sitten valtaa käyttävät naiset olivat harvassa. Nyt heitä on jo paljon. He ovat uransa huipulla, omaavat kenties varallisuuttakin. Silti näille naisille ei sallita samanlaista käyttäytymistä kuin vastaavassa asemassa oleville miehille. Naisen suhdetta nuorempaan mieheen kauhistellaan, vaikka kaikessa vallassa on eroottinen ulottuvuus.

Hassiselle on tärkeää käsitellä aiheita, jotka kiistämättä ovat olemassa, mutta piilossa pinnan alla.

– Ajat sitten ymmärsin, että jos elän, tulen kirjoittamaan monta kirjaa, jotka kaikki eivät hinkkaa samaa aihetta. Olen vapaa ottamaan minkä vain ilmiön, joka sopii minulle.

Rouvaa varten Hassinen teki nostalgisen matkan 1960-lukuun selaamalla vanhoja aikakauslehtiä. Yleensä hän ei kirjoitustyössään niitä kolua. Jos jotain kiinnostavaa löytyy, kirjailija käyttää sitä mahdollisimman niukasti.

– Fakta on kuin liikennevalo, joka pysäyttää. Joudun katsomaan oikealle ja vasemmalle ennen kuin pääsen kadun yli, hän sanoo.

Mistä Hassinen ei koskaan kirjoittaisi? Sellaisesta, josta hänellä ei ole kokemusta eikä velvollisuutta kirjoittaa. Esimerkiksi käy lasten seksuaalinen hyväksikäyttö.

– Olisin liian täynnä inhoa ja vihaa. Aihe on tympeä. En ole kiinnostunut edes lukemaan siitä.

Hassinen on ystävällinen ja puhuu ihailtavalla varmuudella kirjoistaan ja kirjoittamistyöstään. On jopa hiukan vaikea kuvitella, että jatkuva sosiaalisuus rasittaa häntä. Siksi Hassinen asuu Jyväskylässä, poissa pääkaupungin hulinoista ja mediahälystä. Kun hän kirjoittaa, hän tekee sen hämärässä huoneessa, korvatulpat korvillaan. Eikä lue.

– Ääni ei tule muuten, se ottaa liian paljon kaikuja jostain muusta.

Tänä syksynä Hassisen elämä muuttuu, kun hänen ainoa tyttärensä muuttaa pois kotoa. Se saa kirjailijan mietteliääksi. Aikaa tulee olemaan lisää, voiko se vaikuttaa myös julkaisutiheyteen? Joka tapauksessa uusi kirja on jo työn alla.

– Olen valmiustilassa, lenkkarit ovat jo jalassa.

[embed http://lukeminen.fi/kirjat/rouva]

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: Hassinen Pirjo, henkilökuvat, Otava, rakkaus, romaani

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *