Kohtaamisia: Markku Rönkkö


Markku Rönkkö
on tunnettu menestyksekkäistä mainosluomuksistaan. Neljä vuotta sitten hän heittäytyi täyspäiväiseksi kirjailijaksi. Syksyllä ilmestyy jo viides romaani. Se on luonnon ja luonnonmukaisen elämän puolestapuhe, Rönkkö sanoo.

 

Edellinen romaanisi Lounge (Like) käsitteli elämään kyllästyneen mainosmiehen elämää. Nyt aiheenasi on luonto. Mistä tämän teema?

Mieleeni on tullut kolme aihetta, joista voisi kirjoittaa: rakkaus, luonto ja jumala. Edellinen romaani oli rakkausromaani, nyt ollaan luonnossa. Se on asia, josta minulla on tällä hetkellä eniten sanottavaa. Olen koko ikäni viettänyt luonnossa, ja luonto on minulle rakkain asia ihmisten jälkeen.

Onko luonnonsuojelu jonkinlainen missiosi?

Luontoa on niin vähän, että siitä ei voi koskaan kirjoittaa liikaa. Haluan nostaa esiin kysymyksiä siitä, mikä on luonnonmukaista ravintoa ja pitäisikö luontoa suojella vai pitäisikö se jättää rauhaan. En silti halunnut tehdä karttakeppimäistä opetusjuttua. Tarina on tärkein. Halusin kuvata suomalaisten luontaista suhdetta luontoon. Suomalainen on onnellisin, kun hän istuu kesällä saunan kuistilla yksin ja katsoo järvelle.

Sinut tunnetaan menestyksekkäistä mainoskonsepteistasi esimerkiksi DNA:lle. Miksi halusit aikanaan vaihtaa uraa?

Tuntui siltä, että olin saanut sen mitä lähdin hakemaan – ja paljon enemmän. Oli ollut hauskaa ja olin saanut kaikenlaista menestystä. Siinä sivussa olin koko ajan kirjoittanut kaunoa. Tuli sellainen olo, että piti kokeilla kuinka hyvä musta voi tulla kirjailijana. Oli huvittavaa kun moni sanoi, että ai sä jäät downshiftaamaan, mutta en ole nähnyt mitään shiftaamista. Nautin tekemisestä!

Millaista mainontaa Suomessa tänä päivänä tehdään?

Konseptuaalinen ajattelu on hävinnyt! Jos minä olisin mainostaja, olisin huolissani siitä, että tehdään vaan yksitäisiä myyntiin tähtääviä kampiksia. Pahimmillaan ne ovat brändiä rappeuttavia. Pitkää linjaa ei ole, ja brändin ytimen etsiminen on unohtunut.

Mikä kirjailijan työssä on parasta – entä mikä hankalinta?

Antoisinta on vapaus päättää milloin, miten ja mitä kirjoittaa. Mikähän olisi hankalinta….? Aina ei ole tyytyväinen siihen mitä on tehnyt. Täytyy vain tehdä parhaansa, ja katsoa mihin se riittää.

Et siis ole asettanut itsellesi valtavia odotuksia….

Totta kai toivon, että minusta tulee erinomainen kirjailija, ja että saisin aikaan koskettavia ja kiinnostavia tarinoita. Kyllä minulla on kunnianhimoa, mutta en halua kiirehtiä. Kirjailijan työtä helpottaa se, että olen herännyt runoilemaan joka aamu kello 8. Ei ole valkoisen ruudun kauhua – eiku vaan mättämään!

Lähestytkö kaunokirjallisia töitä samalla tapaa kuin mainosduuneja?

Olen aina ajatellut, että kaikki kirjoittaminen on samanlaista. Pitää olla joku idea, joka on kiinnostava ja koskettava ja mielellään erilainen. Sitten pitää vain valita oikea näkökulma ja tehdä se hyvin. Mainonnan suunnittelija etsii tuotteen ydintä, kirjailija ehkä itsensä ydintä.

Mitä kritiikki merkitsee sinulle?

Faulkner sanoi, että kirjailijan pitää olla niin kiireinen, että ei ole aikaa lukea kritiikkiä. Kun saan Nobelin, olen samaa mieltä! (naurua). Parhaimmillaan kritiikki voi avata itselle uusia näköaloja. Joskus kriitikko on ymmärtänyt paremmin kuin itse, että mistä tässä on kysymys. Totta kai kritiikki voi olla loukkaavaakin, jos se on ymmärtämätöntä.

Mitä kuuluu kesääsi?

Vietämme aina lapsuuden kesiä. Pakataan kamat, mennään Kustaviin ja tullaan elokuussa takaisin. Pitkä paikallaan olo ja se, että saadaan olla yhdessä, tekee hyvä koko perheelle. Uudessa romaanissani olen halunnut käsitellä sitä, miten kaupungeissa on niin paljon asioita, ettei ihmisillä ei ole aikaa toisilleen.

Kerro lisää!

Romaanin nimi on Metsänpoika (Like) ja tarina on seuraavanlainen: Viimeisen metsänvartijan poika on elänyt kahden kesken isänsä kanssa kaukana sivilisaatiosta. Kun metsänraivaajat surmaavat isän ja tuhoavat kodin, poika lähtee ottamaan selvää millainen on se yhteiskunta joka on päättynyt tuhota luonnon. Tarina on dystopia, mutta ei mikään maailmalopun katastrofi tai ranteet auki –meininkiä. Olen yrittänyt ajatella realistisesti mihin maailma voisi mennä.

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: kohtaamisia, luonto, mainonta, markkinointi, Markku Rönkkö, Metsänpoika, romaanit

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *