Kohtaamisia: Little Been Chris Cleave

Hotellin aulassa liikuksii englantilaista opiskelijapoikaa muistuttava punatukkainen nuorimies. Kirjailija Chris Cleave! Blogeissa häntä on suorastaan hehkutettu. Enkä ihmettele miksi: mieleeni ei tule montaa yhtä miellyttävää tapaamista.

 

Treffeihin valmistautuessani luen Cleaven kolumnia, jossa hän kertoo kohtaamisestaan kirjabloggaajien kanssa.

– Kunnioitan bloggaajia, sillä teemme samoja asioita. Emme kirjoita rahasta vaan rakkaudesta kirjoihin ja lukemiseen, hyväntuulinen Cleave sanoo. Kaivellessaan kassistaan paperinpalaa hän pyytää anteeksi jäystämäänsä purkkaa ja kysyy:

– Haluatko jotain juotavaa. Teetä?

Cleave kertoo, että virtuaalipäiväkirjoilla on Britanniassa sananvaltaa. Ne antavat tervetullutta suoraa palautetta. Cleavella on kuitenkin tiukka vaatimus: kritiikin pitää olla perusteltua.

– Minua ei haittaa, vaikka kirjastani ei tykätä, mutta haluan, hitto vie, kuulla, miksi se on huono! Minä välitän kirjoistani, ja kritiikit ovat opettajiani. Kirjailijoita pitää kohdella kuin omia lapsia: kurittaa, mutta rakkaudella, Cleave vinkkaa.

Kirjallinen kulttuuri on Cleaven mielestä demokratisoitunut blogien myötä. Toisin kuin lehdistössä, kirjoja arvioidaan niissä laidasta laitaan silkasta ilosta. Se tuo kirjallisuutta lähemmäs tavallisia ihmisiä, pois ”eliitistä”. Samankaltaista keskustelua Cleave toivoo jonain päivän käyvänsä omilla kotisivuillaan Ehdotan, että hän perustaisi blogin. Kirjoittaisi vaikka juttuja tunnettujen tyyppien kirjamieltymyksistä.

– Tai jos soittaisin Ian McEwanille ja kysyisin, mistä hän juuri nyt kirjoittaa. Sitten tekisin keskustelusta podcastin! Cleave innostuu. McEwan on yksi hänen suosikeistaan.

Blogien hiljaisuus on ehkä pieni kuolema kirjailijoille, mutta Cleaven Little Bee –romaanista (Gummerus) ei ole vaiettu. Tarina on vetävä ja aihe ajankohtainen. Kirja kertoo pakolaiseksi päätyvän nigerialaistytön ja keskiluokkaisen brittinaisen kohtaamisesta.

– Romaani on yksi pieni ja henkilökohtainen tarina isossa kertomuksessa. Se ei ole poliittinen eikä akateeminen vaan viihteellinen, jotta ihmiset näkisivät maahanmuuton uusin silmin, Cleave kuvailee.

Hän halusi kuvata maata, jossa ihmiset lomailevat sota-alueen läheisyydessä. Nigeria oli  kirjailijalle entuudestaan tuttu, sillä hän vietti varhaislapsuutensa Kamerunissa ja lomaili perheineen usein Nigeriassa. Cleaven sanoin Nigeria on sivistynyt, mutta etelässä helvetti on tullut maan päälle. Ihmiset saavat elantonsa aseista. Konflikti ajaa heitä pakoon.

Hädän mittasuhteista nähdään välähdys ruuhkautuneissa vastaanottokeskuksissa, joissa paperittomat viettävät määrättömiä aikoja. Cleavea vihastuttaa se, että turvapaikan hakeminen mielletään liki rikokseksi. Hän vertaa pakolaisten kohtelua holokaustiin.

– Jos emme anna turvaa ja jos palautamme ihmisiä kuolemaan, se on sama kuin mitä tapahtui toisessa maailmansodassa. Mittakaava on samanlainen, vaikka mukana ei ole ideologiaa eikä rotuagendaa.

Cleaven kirjailijankutsumus kiteytyy haluun nostaa esiin eettisiä kysymyksiä. Ensi vuonna Britanniassa julkaistavassa romaanissa hän kertoo ystävyydestä ja kunnianhimosta kilpapyöräilyn maailmassa. Työn alla oleva teos käsittelee Afganistania.

– En ole mikään pyhimys, mutta minun tehtäväni on miettiä. Kerään ihmisten tarinoita ja yritän kertoa niitä tunteisiin vetoavalla tavalla. Jos tarinani ovat kauniita ja viihdyttäviä, se riittää. Ehkä voin viedä lukijan paikkaan, jossa hän voi itse muodostaa käsityksensä. Rakennan talon, mutta en sano miten siellä asutaan.

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: bloggaus, Cleave Chris, Gummerus, ihmisoikeudet, internet, Iso-Britannia, kohtaamisia, politiikka, romaani

Kommentit

Kiitos! Minä luinkin jo juttusi. Myös teillä oli ilmeisen kiva tapaaminen. Cleave oli kyllä tosi symppis. Keskustelusta olisi irronnut tekstiä vaikka kolme aanelosta. 😀

Oli ilo lukea tämä. Sait paljon irti keskustelutuokiossasi Cleaven kanssa, en ollut esimerkiksi tiennyt hänen asuneen lapsena Afrikassa.

Minäkin tapasin Cleaven silloin pari viikkoa sitten ja kirjoitin tapaamisesta blogiini. 🙂 Odotan innolla Cleaven muiden teosten lukemista.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *