Kohtaamisia: Hanna Gullichsen @Rafla

Tapahtui ravintola Raflassa: join tiukan tyrnishotin, puhuin äitiyspakkauksista, söin lohta ja avokadoa, sain opetusta valokuvaamisesta. Hanna Gullichsen paljastui wanna-be kirjailijaksi.

Tunnistan toimittaja, tyylibloggaaja Gullichsenin, 32, heti. Hän on pitkä, pukeutunut minimalistisesti, kasvoilla on tuskin lainkaan meikkiä.

On lounasaika ja Rafla on tupaten täynnä. Se kertoo paikan suosiosta. Tarjoilijana häärää paikan omistaja, Gullichsenin aviomies. Saamme rauhaisan nurkkapöydän ja eteemme tyrnishotit. Vinkiksi: se todella kannattaa hörpätä kerralla!

GULLICHSEN on bohon ikäpolvensa ikoneja. Chicling-blogissaan hän ottaa kauniita kuvia, jotka juhlistavat rakkautta ruokaan ja arjen estetiikkaan. Gullichsen arvelee, että ihmiset eivät silti tiedä, millainen hän on oikeasti.

”Kiroilen ja minulla on paheita.”

Vaikea uskoa. Eipä siitä tosin iloa olisi, jos blogissa kirjoittaisi vain siitä, mikä ns. vituttaa. Minäkin haluan mielummin katsoa Gullichsenin ottamia kauniita valokuvia! Paljastuu, että ne on otettu kulahtaneella järkkärillä. Pian saan opetusta siitä, miten kuvatemppuja tehdään. Ja ohjeen: ei koskaan kuvankäsittelyä. Taitaa olla uuden kameran hankinta edessä…

KESKUSTELUMME rönsyää kirjallisuuteen. Yllättäen Gullichsen tunnustaa ujostellen kirjoittavansa kirjaa. Romaani on pitkäaikainen haave, mutta sen työstäminen ottaa koville.

”On päiviä, jolloin haluaisin poistaa kaiken kirjoittamani tekstin. Riippuu ihan siitä, mikä on moodi. Toisaalta on ihanaa kun olen jo vanhempi. Kritiikki ei enää pelota. Äitiyskin kasvattaa.”

Gullichsen paljastaa, että kirja on muotoutumassa jonkinlaiseksi nuoren naisen kasvukertomukseksi. Yhdessä miehensä kanssa hän työstää myös käytännönläheistä ruokakirjaa, mutta sekin on vielä vähän hys hys.

SAAMME eteemme lounaamme, ja ryhdymme touhottamaan laadukkaan ruuan merkityksestä. Gullichsenin mielestä nyrjähtäneet elintavat juontavat juurensa siitä, että ruoka on liian halpaa eikä suinkaan kallista.

”Uskon, että arvostus ruokaa kohtaan tulisi takaisin, jos se olisi arvokkaampaa”.

Kiivailemme siitä, miten lasten nenän alle isketään eineksiä ja uimahallin kahvilassa limppari ja possumunkki.

”Äitiyspakkauksessa pitäisi olla kirja Aitoa ruokaa! Se olisi kaikkein tarpeellisin. Ja Det goda franska köket”, Gullichsen innostuu.

Hänellä on hyvä perusfilosofia: kirjat ja ruoka saavat maksaa mitä vaan. Muutenkin kannattaa miettiä, mihin rahansa sijoittaa ja mitä voi kierrättää vaikka Gullichsenin järjestämillä merkkivaatekirppiksillä.

”Jokainen ostos on perintöä pojalleni.”

Gullichsen hamstraa kirjoja useimmiten Akateemisesta. Kirjahylly puoltaa paikkansa.

”Eihän kirjoja voi lukea iPadillä. Pitää olla viinilasi ja lukulamppu ja iPadistähän voi loppua akku! Mitäs sitten tehdään?”

JUURI NYT Gullichsenin on imeytynyt Haruki Murakamin tuotantoon, etenkin kirjaan juoksemisesta. Se kasvaa urheilua laajemmaksi pohdiskeluksi luovuudesta ja kirjoittamista. Juoksua hiukan vastentahtoisesti harrastavalle Gullichsenille kirja tuotti ison oivalluksen: ”Ehkä minäkin juoksen siksi, että suunnittelen tekstejä”.

Suosikkikirjoihin kuuluu myös Mia SkäringerinDyngkåt och hur helig som helst. Gullichsen haastaa mielellään itseään lukemaan teoksia myös ruotsiksi ja englanniksi. Yksi teos vei jalat alta pitkäksi aikaa.

Bo CarpelaninKesän varjot oli siis niin hyvä trippi!”

SYKSYLLÄ Gullichsenit lähtevät kuukaudeksi Etelä-Ranskaan ”syömään”. Siellä aikaa napsaistaan kirjoittamisellekin. Aamuisin teurastajalta ostetaan sitä, mitä tämä myy, ei sitä mitä on listalla.

”Ihan sama, mitä tulee, kun tuo kuukausi odottaa”, Gullichsen hymyilee.

Ehkä hän jakaa kokemuksensa myös blogin lukijoille. Sillä hänellä on viesti: kun on nähnyt rankempaa, tosionni löytyy arjesta. Eikä se ole klisee.

”Maanantaiaamun pyykkäys voi olla helvetin hyvä hetki!”

***
Had a wonderful lunch with the popular journalist, lifestyle-blogger Hanna Gullichsen at her husband’s hip restaurant called Rafla. We discussed food, photography, maternaty and Haruki Murakami. Gullichsen turned out to be a wanna-be writer and she’s already working on her first novel. Check out Gullichsen’s blog: Chicling

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: bloggaus, ihmiset & ilmiöt, internet, kirjailijat, kirjat, lukeminen, media, Ruoka, sähkökirjat, sielu & ruumis, tyyli

Kommentit

Olipa taas pläjäys. Vaikea päätellä toimittajan p**nuolennan keskellä oliko tekstin tarkoitus miellyttää kirjoittajaa itseänsä, haasteltavaa vaiko peräti lukijaa.

Vain paremmalle väelle -merkatussa trendiravintolassa voi tyrnishotin jälkeen todellakin sopivasti unohtaa sen, että ruoka ei faktuaalisesti ole halpaa, ja senkin, että suurelle osalle suomalaisia ruoan hinnalla on todellakin merkitystä toimeentulon kannalta.

Tekstissään toimittaja unohtaa olevansa vain toimittaja ja yrittää kirjoittaa suomen kieltä tyylitellen. Yritys on epäonnistunut ja aiheuttaa lukijassa myötähäpeän tunteita.

En edes halua tietää, mikä on niin rankkaa, että pitää tällaista sontaa työntää ihmisten ilmoille.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *