Klassikko: Rakastaja

Se tulee kuin auringonpistos: halu lukea kuluneita klassikoita ja hiirenkorville veivaantuneita dekkareita. Perinteikkäitä kesäkirjoja siis! Aloitin ahmimalla Marguerite Duras’nRakastajan (Otava). Osasyy valintaani oli, että tiedän Duras’n tehneen vaikutuksen Sofi Oksaseen. Ja olihan Rakastaja ilmestymisvuonnaan 1984 tapaus.

Rakastaja sijoittuu kolonialismin aikaiseen Indokiinaan ja kuvaa eurooppalaisen nuoren tytön ja varakkaan kiinalaismiehen epäsovinnaista suhdetta.

Omaelämänkerrallinen kehyskertomus täyttyy itsensä kanssa kipuilevan tytön ajatuksista. Näkökulma on lapsen, mutta kertojanääni aikuisen. Aivan kuin tytössä olisi jo nähtävissä nainen, joksi hän kasvaa. On kyse tytön eroottisesta heräämisestä

Mikään rakkaustarina Rakastaja ei silti ole. Se on karu kuvaus perhehelvetistä ja siitä, miten se muovaa jäsentensä elämää. Tukalaa elämää tehostaa köyhyys ja epätoivoinen sinnittely maailmassa, jossa auttajat ovat vähissä.

Viimeisen sivun jälkeen en hetkeen pysty kuvittelemaan lukevani jotain muuta. Romaania lukee kuin katsoisi unenomaista, viettelevän julmaa elokuvaa. Kuvaus on intensiivistä ja tiheää kuin tropiikin viidakko.

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: arvio, kesä, kirjat, klassikko, lukeminen, romaani

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *