Kishwar Desai: Pimeyden lapset

On hyvä hetki tarttua Kishwar Desain esikoisteokseen – intialaislähtöinen kirjailija saapuu viikonloppuna Lahden kirjailijakokoukseen. Pimeyden lapset (Like, 2010) kertoo surullisen tarinan traditioiden piinaamasta Intiasta, jossa harva ehtii miettiä kadonneita tyttäriä.

Dekkarimaisen teoksen päähenkilönä seikkailee sosiaalityöntekijä Simran Singh. Uteliaisuus ja oikeudentaju ajavat hänet tutkimaan tapausta, jossa nuorta tyttöä epäillään perheensä murhasta. Viinaan ja tupakkaan menevä Singh on varsinainen Mma Ramotswen ja Philip Marlowen yhdistelmä. Voin hyvin kuvitella hänet jatkokertomuksiin, joihin Desai loppusanoissaan vihjaa.

Desain viesti on selkeä: perinteiden painolastaamassa Intiassa ei ole helppoa olla tyttö. Olla rikkaus, mutta ei itselle tai vanhemmille vaan aviomiehelle. Eikä koskaan saada samaa kunnioitusta kuin Pojat. Ei vaikka kieppuisi puissa, pukeutuisi housuihin ja leikkaisi hiuksensa.

Kaunokirjallisuutena Pimeyden lapset on kuitenkin epätasainen. Toimittajana työskentelevä Desai ei tunnu oikein osanneen päättää, miten naisiin kohdistuvaa sortoa ja väkivaltaa oikein käsittelisi. Tuntuu siltä kuin kesken kaiken lukisikin ihmisoikeusraporttia tai infoiskua.

On tarinassa tehoakin. Murhattujen tyttöjen luurankokädet kurottuvat mullasta takapihoilta, minne vanhemmat heidät hautasivat. Lukija elää kuin kauhuelokuvassa.

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: arvio, dekkari, ihmisoikeudet, kirjat, kritiikki, Like, lukeminen, maailma, politiikka, romaani, tapahtumat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *