Kirjamessuista sivussa

kirjamessutOlen sivussa. Kirjallisen maailman melskeestä.

Olin menemättä Kirjamessuille. Taas kerran. Kävin kerran muinoin ja ahdistuin. Hälinä ja ylettömyys väsytti minut muutamassa tunnissa ihan hieveriin. Sellainen tunne paljoista kirjoista on minulle outoa. Ovathan lukuisat kirjat rakkaita asuinkumppaneitani.

Jos joku kädestä pitäen messuille veisi tai erityisen houkuttelevasti kutsuisi, saattaisin messutakin, mutta kun ei. Joten tykkään kirjoista pienimuotoisemmin ja intiimimmin.

Kirjamessujen aikaan kävin piskuisella Kirjatorilla Savon Piäkaupunnissa. Sain kerättyä kassillisen euron ja kahden kirjoja. Minulle kelpaavat vanhemmatkin kirjat. Innostun niistä jopa enemmän kuin uutuuksista, jotka tällä hetkellä minua vain valitusti säväyttävät. 

Kirjamessupuheiden sivussa olinkin aika hämmästynyt, kun luin Suomen Kuvalehden artikkelin ’Romaani sairastaa – yhdeksän syytä miksi kotimainen proosa ei innosta”. Ajattelen monesta samoin kuin artikkelin kirjoittaja Riitta Kylänpää ja hänen siteeraamansa kirjallisuuskriitikot.

Ilolla panin merkille, että kautta aikojen ihailemiani suomalaiskirjailijoita mainittiin hyvällä. Kriitikko Putte Wilhelmssonia lainaten: ”Juha Seppälä on kulttihahmo. Sellaisia kirjoja kuin Seppälä ja Hotakainen kirjoittavat, ei kirjoiteta missään muualla.” Mainituksi tulivat myös esim. Arto Salminen ja Asko Sahlberg.

Toinen ilahduksen aihe on kirjailija David Foster Wallacen lausuma: ”Kirjailijan pitää rakastaa lukijaa niin, että hän uskaltaa vaatia häneltä paljon.” Sitä minäkin odotan kirjoilta, joita luen. Ainakin lievää vaativuutta. Paitsi silloin kun luen jotain kepeämpää. Sellainenkin saa vaatia hoksaavaisuutta tai sisältää älyllistä ilottelua. Kuten professori Lea Rojola em. artikkelissa toivoo lukijana, että ”myös kirjojen pinnan alla olisi jotakin”.

Kirjailija Tommi Melender on em. artikkelin mukaan sanonut: ”Uutta, kuplivaa kirjallisuutta ei juuri kirjoiteta, koska kirjailijat eivät edes pyri yllättämään itseään tai lukjoitaan.” Siltä minustakin välillä tuntui, kun kirjakaupalla selailin uutuuskirjoja, dekkareita varsinkin. ”Kirjoja kustannetaan niin paljon, että laatu kärsii.” Monesti lukiessa toivoo, että kustannustoimittajalla olisi ollut enemmän aikaa. Haluan uskoa, että ammattitaitoa heillä olisi. Huonosti toimitetut kirjat tuppaavat kyllä jäämään kesken.

Kirjailija Joonas Konstig otti artikkeliin vahvasti kantaa – Suomen kuvalehden romaanijutusta. On mukava lukea, kuinka kirjallista keskustelua syntyy. Ajattelevaista ja viisasta. Konstiginkin ajatukset ovat minun mieleeni. Saapa nähdä, mitä mieliä vielä tulen olemaankaan, kun keskustellaan. Uudet keskustelijat tuovat esiin lisää näkökulmia. Se on kiinnostavaa luettavaa.

Kylänpään artikkelista poimin Melenderin kehuman Kaiho Niemisen ’Maijun baarin’, joka hyllyssäni on odotellut lukemista. Otin sen jo esille, lukemisvuoroaan odottelemaan. 

Onneksi hyllyni ovat täynnä luultavasti oikein hyvää kirjallisuutta menneiltä vuosilta ja vuosikymmeniltä. Ja kuten joudun yhäti tunnustamaan, ostan myös uutuuksia.

Kaikkea hyvää uusillekin kirjailijoille. Heitä tulee riittämään, kun tämänvuotiseen Gummeruksen ja Elisan romaanikilpailuun oli kuukautta ennen deadlineä tullut jo yli 200 käsikirjoitusta. 

 

 

Comments

Teksti:Sivuseuraaja
Avainsanat: Joonas Konstig, Kaiho Nieminen, kirjamessut, Riitta Kylänpää, Romaani sairastaa

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *