Kirjailijakokous toi Eleanor Cattonin Eurooppaan

Eleanor Cattonin ääni kaikuu kuin kirkossa. Ja kymmeniä kuulijoitakin on koolla Helsingin Sanomatalossa, kun kirjailija lukee Harjoitukset -esikoistaan (Siltala, 2010). Uusiseelantilainen Catton vierailee Suomessa osallistuakseen Lahden Kansainväliseen kirjailijakokoukseen. Hänen esikoisessaan teini-ikäiset taidekoululaiset harjoittelevat elämää.

Saisikohan jostain alkukielisiä äänikirjoja, tuumaan kun kuuntelen Cattonia. Niin hienosti hän lukee, niin erilaiselta teos kuulostaa lukemaani käännökseen verrattuna. Tunnistan kuulijajoukosta kirjallisuusalan merkkihahmoja, muun muassa runoilija Lassi Nummen. Hän lienee ainoa, joka on osallistunut kaikkiin kirjailijakokouksiin. Tänään Messilässä alkaa jo 25. sessio. Hienoa, että tapahtuma on kestänyt aikaa.

Cattonin jälkeen ääneen lukua jatkaa ranskalainen Véronique Ovaldé. Hänen teoksensa Mitä tiedän Vera Candidasta (WSOY, 2011) on juuri suomennettu. Ranskani on rapistunut, mutta sen verran houkuttavalta teos vaikuttaa, että nappaan sen mukaani Sanomatalon kirjakaupasta.

Ovaldé on pukeutunut mekkoon ja verkkosukkahousuihin. Huulipuna on tummanpunaista. Catton näyttää häneen verrattuna kovin toisenlaiselta, kuin teinityöltä kuluneissa aniliininpunaisissa tennareissaan. Nuori hän onkin, syntynyt vuonna 1985 ja ensi kertaa Euroopassa tutustumassa esikoisensa vastaanottoon.

Istumme kahville. Catton on mukava ja mutkaton – ja pelottavan älykäs. Terävyyden aistii myös hänen kirjastaan, joka kuvaa nuorten taideopiskelijoiden identiteetin ja oman taideilmaisun etsintää. Kirjan aihe muistuttaa amerikkalaista hittisarjaa Famea, mutta sarjan kiiltokuvamainen ja kliseinen maailma on lopulta kovin kaukana. Harjoituksissa sadistiset opettajat piinaavat opiskelijoita ja opinahjoa varjostaa salattu seksisuhde. Luokkahuoneen sijaan Catton näyttää kuvaavan koko ihmiselon kirjoa: minuuden performansseja ja ihmisten keskinäisiä valtapelejä.

Juuri Yhdysvalloissa teoksen vastaanotto on ollut nihkeää, Catton kertoo. Lieneekö syynä tuo maalle tyypillinen nuorisokulttuurin ihannointi. Suomen-vierailustaan Catton on innostunut. Hänen mielestään pienen maan kirjallinen kulttuuri näyttää vireältä. Kirjallisen kulttuurin asema ei sitä vastoin ole Uusi-Seelannissa kovin vankka. Cattonin katkelmallinen teos ei ole sielläkään ollut helppo pala nieltäväksi.

Catton on toteuttanut jo kaksi ylipistotasoista luovan kirjoittamisen ohjelmaa. Harjoituksetkin syntyi alun perin opinnäytetyöksi. Omaelämänkerrallisia aineksia romaani ei kirjailijan mukaan sisällä, mutta liekö hänen luomistyönsä ollut samanlaista piinaa kuin paikoin Harjoituksissa?

”Olen ollut tilanteissa, joissa kirjoittamiseni revitään kappaleiksi”, Catton sanoo.

Erään kerran Cattonin oli listattava kirjat, joiden lukemista hän piti tärkeimpinä oman työnsä parantamiseksi. Opettaja laati samaan aikaan oman listansa. Tuloksena oli kaksi aivan erilaista luetteloa. Ohje kuului: ”Jätä näytelmät, jos teet kaunokirjallista fiktiota”. Juuri niitä elokuvista kiinnostunut Catton oli kasannut listalleen. Elokuva- ja näyttämötaiteen vaikutukset ovat kuitenkin selvästi läsnä Harjoituksissa. Tekstiä editoidessaan Catton toimi samaan tapaan kuin elokuvaa leikatessa.

Luovuus ja sen rajoitteet kiehtovat Cattonia. Hän on juuri lopettanut opetusjakson Iowan yliopistossa. Vetäessään kirjoitusharjoituksia hän on huomannut kuinka paljon oppilaiden tekstit muuttuvat, jos aiheelle antaa tarkkoja määreitä.

Luovuuden käsittelyä Catton jatkaa myös parhaillaan työstämässään tarinassa. Sen maailma on kuitenkin kokonaan toinen kuin Harjoituksissa: teos sijoittuu Uusi-Seelannin 1860-luvun kultakuumeen aikaan. Tuolloin myös uudisasukkaiden ja maorien kiistat kärjistyivät. Catton kertoo esikoista kirjoittaessaan ”hullaantuneensa gender-teorioihin”, mutta nyt on menossa astrologia-villitys. Kirja sai kehyksensä Cattonin löydettyä netistä ohjelman, joka näyttää tähtien ja planeettojen liikkeet ajanlaskun alkuun asti.

”Katsoin, missä asennoissa taivaankappaleet kultakuumeen ajan olivat. Rakennan romaania sen mukaisesti”.

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: kirjailijat, kirjakauppa, kirjankustannus, kirjat, lukeminen, romaani, Siltala, tapahtumat, WSOY

Kommentit

Sinäkin olit siellä? Kas kun ei nähty. Ensi kerralla vaan rohkeasti haastattelemaan! 🙂

Mukavaa reissua Lahteen – raportoi sieltä meille muille, jotka emme pääse paikalle!

Onpa mukava, että haastattelit Cattonia, sillä hänen kohtaamistaan odotin itsekin Sanomatalon tilaisuudessa. Kuvasin kirjailijoita myös blogiini, mutta haastatella en uskaltanut. 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *