Kirjailija se on poliitikkokin

Fidel CastroTunnustan. En ole eläissäni lukenut kokonaan kuin yhden poliitikon kirjoittaman kirjan.

Tuon kunnian sai osakseen Fidel Castron Historia on minut vapauttava. Sekin muistaakseni oli jonkinlainen pettymys, sillä liika ideologia väsyttää, oli kyseessä ideologia kuin ideologia. Kyseinen kirja tosin oli Castron puolustuspuhe tuomareille ja minä odotin vallankumousromantiikkaa.

Joskus ennen kirjat ja kirjallisuus olivat hyvin poliittisia. Ja kirjailijat etunenässä taistelemassa diktaattoreita ja muuta vääryyttä vastaan. Nytkin kirjailijat saattavat yhteiskunnallisia asioita hieman kuopaista, koska tietävät, että niistä voi saada aikaiseksi pienen kohun markkinoinnin edistämiseksi.

Kaikkein poliittisin ja yhteiskuntakriittisin kirjallisuus on jäänyt historian havinoissa kokonaan painamatta. Neuvostoliiton aikana monet teokset kiersivät paperikopioina kädestä käteen, koska kiellettyjen kirjailijoiden teoksia ei tietenkään painettu kustantamoissa ja kirjapainoissa.

Natsi-Saksassa kielletyt kirjat poltettiin ja elossa olevat kielletyt kirjailijat pakenivat ulkomaille. Tämä koitui esimerkiksi Hollywoodin onneksi, kun Amerikkaan pakeni toinen toistaan lahjakkaampia saksalaisia kirjailijoita ja muita taiteilijoita.

Kaikista historian tuntemista kirjailijoiden kaltoinkohteluista huolimatta jokaisessa poliitikossa ja diktaattorissa asuu pieni kirjailija. Kirjoittihan Adolf Hitlerkin Taistelunsa ja Muammar Gaddafi Vihreän kirjansa. Puhemies Maokin opasti kansaansa Pienellä punaisella kirjalla, joita heiluteltiin länsimaissakin mielenosoituksissa. Nyt ne ovat jo tosin visusti piilossa, kuten muutkin edeltävät kirjat, kun todellisuus kirjojen takana on paljastunut. Kaikki muut esimerkkikirjat on muuten suomennettu paitsi Vihreä kirja.

Tavispoliitikotkin intoutuvat vaalikirjojen tekoon. Paavo Väyryseltä ilmestyi ennen edellistä presidentinvaalikamppailuaan 1994 oikein Totuuden aika -kirjasarja. Paavo herätti silloin kohua muutenkin kerrottuaan ahmineensa Dostojevskin tuotannon muutamassa päivässä.

Vaalikirja on ilmestynyt jokaiselta ykkössarjan poliitikolta. Jokainen voi arvuutella, onko asialla ollut haamukirjoittaja vai poliitikko itse.

Poliitikkojen kirjallisen tuotannon tarkoitus on tietenkin palvella poliitikon uraa, mikäli se kirjan ilmestyessä on vielä käynnissä. Uran loputtua voi muistelmissa sitten kivasti piikitellä ja kostaa poliittisille vastustajille. Urho Kekkonen esimerkiksi ei malttanut olla sivaltelematta inhokkejaan edes presidenttinä.

Muuten. Onko kukaan julkaissut tulevia presidentinvaaleja varten vielä vaalikirjaa? Jos on, niin minulta on mennyt ohi.

Comments

Teksti:Esa Pesonen
Avainsanat: Adolf Hitler, Fidel Castro, Mao, Muammar Gaddafi, Paavo Väyrynen, Pieni punainen kirja, poliitikot, Taisteluni, Urho Kekkonen, Vaakirjat, Vihreä kirja

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *