Kielikuvanveistäjä

Claudie GallaySAAPUESSAAN Suomeen ranskalaiskirjailija
Claudie Gallay halusi ensimmäiseksi nähdä jäätyneen meren. Sellaista kirjailija ei ollut koskaan ennen nähnyt. Joku huolestunut kulkija sai jo hätistellä jäällä liikkuvaa uteliasta ensikertalaista takaisin sulan suunnasta.

Ei ihme, että meri kiehtoi Gallayta. Ankarat sääolosuhteet, tuuli, luonto ja meri ovat hänen kirjoissaan tärkeitä: tarina lähtee aina maisemasta, jostakin fyysisestä elementistä.

GALLAY tilaa kuumaa kaakota, kun istumme rupattelemaan helsinkiläiskahvilaan. Jäisen viiman kokenut kirjailija näyttää viluiselta. Kädessään hänellä on sormikkaat, posket rusottavat. Myöhemmin Akateemisen kohtaamispaikalla ylle on tullut lisää villaa.

Silti: ”Elementtini on kylmyys”, hän sanoo.

GALLAY on Suomessa kertomassa tuoreesta käännöskirjastaan Rakkaus on saari (Avain, 2011). Kansainväliseen maineeseen kirjailija nousi teoksellaan Tyrskyt (Avain, 2010). Normandian maisemiin sijoittuvaa romaania on myyty Ranskassa jo yli 200 000 kappaletta.

Uutuusteoksen teemat ovat Tyrskyistä tutut: luonto, menneisyys, muistot, rakkaus. Lavasteena on tällä kertaa Avignonin teatterimaailma.

HENKILÖHAHMOT kuten Tyrskyt-kirjan vanhus Théo ilmaantuvat tarinoihin melkein mystisesti kuin nopeat luonnokset. Taustalla niissäkin on silti maisema, jokin Gallayn tuntema konkreettinen paikka.

”Olin kävelyllä merenrannalla ja näin sinitakkisen miehen, joka hävisi sumuun. Siluettia katsoessani aloin miettiä, millainen olisi hänen tarinansa”.

Keskustelemme myös ranskalaisesta kirjadebatista.

”Suuri huolenaihe Ranskassa on sähkökirja ja se, mitä painetulle kirjalle tulee käymään. Häviääkö se?”, Gallay sanoo.

Lukukulttuurin historia on Ranskassa pidempi kuin pohjolassa. Ranskassa on myös paljon pieniä kirjakauppoja. Toisaalta, kirjablogit ovat nopeasti kasvattaneet suosiotaan. Joillakin niistä on Gallayn mukaan enemmän huomioarvoa kuin lehtiartikkeleilla. Gallay ei kuitenkaan ole huolissaan. Hän uskoo, että painettuja kirjoja tarvitaan aina.

SKANDINAVIAAN keskittyneet Pariisin kirjamessut päättyivät juuri ja kysynkin, miten suomalaista kirjallisuutta tunnetaan Ranskassa. ”Huonosti”, kuuluu vastaus. Maassa käännetään enemmänkin japanilaista ja yhdysvaltalaista kirjallisuutta. Ne ovat myös Gallayn lukusuosikkeja – ruotsalaisen Henning Mankellin lisäksi.

IHAILEN Gallayn niukkaa, toteavaa kieltä. Lauseet ovat lyhyitä, mutta täynnä elinvoimaa.

”En ole intellektuelli. Olen kasvanut maalaismiljöössä, jossa ei ollut kirjoja. Kirjoitustapani juontaa juurensa tosielämästä ja havainnoinnista. Se on hyvin realistinen, sanat ovat kuin eleitä.”

Kirjailijan tekniikka on karsia ja pelkistää.

”Olen kuin kuvanveistäjä”.

Tyrskyjen, tuon kirjallisen veistoksen suomentaminen ei varmaankaan ollut aivan yksinkertainen juttu. Kääntäjä Titia Schuurman meni Normandiaan asti saadakseen suomennokseen oikean tunnelman. Tulos on hieno.

Hehkutuksesta huolimatta Gallay sanoo , ettei kiitoksista pidä liikaa intoutua, eikä huonoista arvioista itkeä.

”Tärkeintä on jatkaa omaa työtään.”

Kenties jossain tulevassa kirjassa meri on jäässä.

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: Akateeminen kirjakauppa, Avain, ihmiset & ilmiöt, kirjat, kirjoittaminen, romaani

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *