Keskiviikkokysymys: Mikä on lohtukirjasi?

Alavireessä kaipaan keveyttä. Aikakauslehti-addiktioni on silloin pahimmillaan. Kahlaan ihan kaiken: Gloriasta glamouria, Annasta arjen luksusta ja tositarinoita, terveyslehdistä elämänhallintavinkkejä, Voguesta viimeisimmän muodin. Tai sitten etsin käsiini sellaisia kirjoja, joista saan vertaistukea ja inspiraatiota. Mieleeni tulee esimerkiksi Elizabeth Gilbertin Omaa tietä etsimässä.

 

 

En todellakaan ole mikään runouden tuntija, mutta vaikeina hetkinä huomaan tarttuvani Eeva Kilven runoihin. Laulu rakkaudesta –kirjassa on valikoima Kilven runoja ja Ellen Thesleffin maalauksia. Minua koskettaa Kilven tapa vangita vähiin sanoihinsa kaikki tunteet ja vielä vähän enemmän.

Comments

Teksti: Plaza
Avainsanat: aikakauslehdet, arki, Gilbert Elizabeth, keskiviikkokysymys, Kilpi Eeva, lohtukirja, lukeminen, runokirjat, Runot

Kommentit

Koitin kovasti miettiä yhtä tiettyä kirjaa, johon palaisin lohtua hakeakseni, mutta totuus taitaa olla se, että ei ole yhtä tiettyä kirjaa. Lohtukirjassa on tärkeintä olla onnellinen loppu, joten turhan synkeä se ei saa olla. Teoksen ja tarinan pitää olla myös aiemmin luettu – joskus eskapistikin tahtoo palata tuttuihin maisemiin ja henkilöhahmoihin.

Rakkausromaani toimii, esimerkiksi aiemmin mainitut Austenin iki-ihanat klassikot. Viime vuosina lohtua minulle ovat tuoneet myös fantasia ja sen alalajit, erityisesti paranormaali romantiikka (joka kyllä kuljeksii rakkausromaaninkin alalajina). Rakkauttahan sitä kaipaa, kun mieli on matalimmillaan ja maailma murjoo. Vaikka sitten fiktiivistä sellaista.

Ja toimiipa lohtukirjana kyllä Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajakin.

Rakkaimmat kirjat mitkä käsittelevät lempiharrastuksiani ja samalla asioita missä olen hyvä nostavat huonosta mielentilasta.

NallePuhPuh: samaa mieltä! Austen on ajaton. Kun minulla on oikein synkkä päivä, saatan kyllä tarttua myös tosi raskaisiin, synkkäteemaisiin romaaneihin…

Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo on hyvää ”huonon päivän” lukemista. Muutkin Austenin kirjat käyvät. Toimivat mielestäni vielä pari sataa vuotta niiden kirjoittamisen jälkeen.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *