Keskeneräisiä

Jätättekö kirjoja usein kesken? Minä en; pettymyksiä osuu kohdalleni ihmeellisen harvoin. Lista flopeista on lyhyt.

Ja tältä se näyttää:

Dan Brown: Da Vinci -koodi
Kankea kieli, latteat ja pahviset henkilöhahmot. Juonikin pöllitty. Tämän huonommaksi ei enää voi mennä.

Antti Tuominen: Parantaja
Alleviivaavaa ja epäuskottavaa. Skenenä ekokatastrofissa tuskaileva Helsinki.

Jari Tervo: Myyrä
Ihan liikaa kikkailua. Hauskuuttaminen menee överiksi.

Lasse Koskela & Lea Rojola: Lukijan ABC-kirja
Täystyrmäys! Tieteellinen kökköjargon tympäisee. Esimerkki: ”Jotkin vieraannuttamiskeinot tylsistyvät automaattisiksi, toiset aktiivistuvat dominanteiksi mutta tylsistyvät ennen pitkään nekin, jolloin on taas uusien dominanttien tai vanhojen mutta uuteen funktioon asetettujen dominanttien vuoro”

Pahinta on, kun lupaavan alun jälkeen teos lässähtää. Kun alkaa rakastua ja luottaa, matto vedetäänkin jalkojen alta. Joskus annan häiritsevät elementit anteeksi. Olen esimerkiksi lukenut kaikki Lisa Marklundin dekkarit, vaikka niiden kieli tökkii enkä intoile sen suuremmin dekkareista. Syy piilee teosten feministisessä yhteiskuntakriitiisyydessä ja päähenkilö Annika Bengtzonin valloittavassa epätäydellisyydessä.

Yhtään Harry Potteria en koskaan ole edes ajatellut aloittaa. Kannattaisiko?

Kuva: Pinterest

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: dekkarit, kirjat, listat, lukeminen, nuortenkirjat, romaanit

Kommentit

Täällähän keskustelu jatkuu, hyvä! Tosi kiintoisaa kuulla, mikä uppoaa ja mikä ei. Jotkut ovat aivan fanaattisia Tervo-faneja. Ja täytyy herran verbaalisia taitoja kyllä ihastella. 🙂

Tuo Myyrä on jäänyt multakin kesken. Olen yrittänyt aloittaa sen ainakin viisi kertaa. Yritin myös äänikirjana – ei onnistu. Nukahdin aina ensimmäisen luvun jälkeen. En oikein osaa sanoa, mikä siinä mätti. Jotenkin järkäle vaan tuntui niin kuolettavan tylsältä.

Et ole Noora ainoa ja mä olen sentään lasten- ja nuortenosastolla kirjastossa töissä. Mutta nyt ovat lukemisen alla vihdoinkin!

Klassikot pois kirjakaupoista!…Tilalle Mickey Spillanen kirjat. Ne sivistävät ihan tarpeeksi!

Tästä näkee, että olemme lukijoina kaikki kovin erilaisia! Jokaisella on vapaus omiin inhokkeihin ja lemmikkeihin. Minulle on kuitenkin tärkeää, että aina välillä yrittää ylitää omat ennakkoluulonsa. Koska kuvittelen olevani liki ainoa, joka ei ole tutustunut Potteriin (eikä siihen liity minkään sortin hienostelua), lupaan, että lukaisen teoksen vielä tänä kesänä. 🙂

Potter-kirjojen hylkiminen on ällöpyllyhienostelua ja yleissivistyksen seurassa rupsuttelua. Ne kannattaa lukea englanniksi odottamatta mitään erikoisempaa, ja lukea sitten päälle netistä pitkä, älykäs ja pimeä ”fanitarina” Harry Potter and The Methods of Rationality, joka pesee alkuperäiset kirjat.

Vaikealukuisin lukemani kirja oli Neurovelho. En tiedä millä voimilla kahlasin sen läpi, vaikka tavattoman mielenkiintoinen cyberpunk-raamattu onkin. Sitäkin suomentajaa kehuttiin aikanaan uuden sanaston keksimisestä, vaikka sen saa kääntää mielessään ensin englanniksi ja sitten takaisin ymmärrettäväksi suomeksi, jotta saa minkäänlaisen hajun juonesta.

Kirja, jonka kanssa pääsin sivulle 16, ja vannon että vihaan koko tekelettä loppuikäni: Ruusun nimi. Sen kieli on tuhonnut kaiken arvokkaan, mitä sen opuksen voi ikipäivänä kuvitella sisältävän. Se saa puolestani olla klassikko, yleismaailmallinen älykkyyden mittari tai mitä hyvänsä, mutta sellainen kryptaaminen ja ihmisten lukukokemusten järjestelmällinen pilaaminen saa minut vain halveksumaan kirjailijan tarkoitusperiä.

Kesälukemiseksi varatut Ali Shaw: Tyttö joka muuttui lasiksi ja Claudie Gallay: Tyrskyt jäivät molemmat kesken. Olen pari kertaa aloittanut Harry Potteria ja viisasten kiveä mutta uupunut jo heti alussa. Nyt kuitenkin tartuin jälleen kirjaan ja kolmas kerta toden sanoi! Kirja on pian luettu ja pisti varauksen seuraavaan osaan.

Alkuvuodesta jäi Hannu Raittilan Atlantis kesken. Kerronnassa joku tökki, mutta lisäksi tuntui koko ajan ettei kirja keskittynyt olennaiseen, eli tarinaan, vaan haahuili aina jossakin henkilöhistoriassa tai sen sellaisessa. En sano, että se nyt huono olisi, muttei ainakaan minun juttuni.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *