Kesän paras lukukokemuksesi? Vastaa ja voita!

SYYSKUU on täällä, mutta muistellaanko vielä hetki kesää? Nora exlibris haluaa tietää, mikä oli kesän paras lukukokemuksesi. Oliko se joku tietty kirja, mieleenpainunut lause, loistava lukupaikka?

Kaikkien vastanneiden kesken arvonnassa kirjaylläri. Joten: pistäkääpä ajatuksianne osoitteeseen noora.valkonen@gmail.com tai tikatkaa ne kommenttikenttään. Vastausaikaa on 18.9. asti.

Myötätuulia kirjasyksyyn, lukijat!

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: kesä, kirjat, kisat, lukeminen, syksy, uutuudet

Kommentit

Torey Hayden, parasta ikinä! Kesällä tosin aku ankka vei voiton, ja parvekkeella löhöillen tuli parhaat lukukokemukset.

Palasin kesällä tapani mukaan taas klassisten dekkareiden pariin. Agatha Christien Kurpitsajuhlaan jäin koukkuun ja se tulil ahmittua yön tunteina.

Kesän paras lukukokemus oli varmaan Taras Bulba, eli Nikolai Gogolin ensimmäinen romaani. Yllätti iloisesti!

Paras kirja tänä kesänä oli ehdottomasti Simon Tofieldin Simonin kissa ihka omassa kuvakirjassaan. Tää ei kyllä aukea välttämättä muille kuin sille jolla on kokemusta omasta kissasta ja sen seikkailuista. Mutta kun olin nauranut puoli tuntia putkeen piti pitää tauko koska masu oli niin hellä jo :D. Ja parasta tässä oli se että on kuin mun oma kissa, ihan sama meininki mun kissalla. Ja kissani makasi tietty viekussa kun luin tätä.

Kesän paras lukukokemus/muisto oli Candace Bushnellin Carrien Nuoruusvuodet. Kirja oli hauska ja mukaansatempaava ja sitä oli mukava lukea. Erityisesti lukupaikkana mökin hiekkainen uimaranta oli ihana ja paras, ja tietenkin auringonpaisteella, sillä samalla tuli otettua vähän auringoa 🙂

Mukava kirja, jota voi lukea pätkittäin sitä mukaa kuin aikaa on, oli Antti Tuurin ”Matkoilla Euroopassa”.

Michael Cunninghamin Tunnit. Vaikuttava lukukokemus, jonka jälkeen kirja oli pakkoa hankkia omaksi.

Jari Tervon Leyla on karu kertomus kahdesta naiskohtalosta, ajoittain tuli Nawal El Saadawin naiskuvaukset mieleen, Tervo käyttää lyhyttä mukaansatempaavaa kieltä.
Tervossa on aitoa feministiä, hyvin puhutteleva kirja.

Nalle Puh ja Tao

” ei sitä mihin yltää ihminen,
kun tietää Mikä ja Kumpi ja Ken”

Luin synnytysosastolla Charlaine Harrisin Verta sakeampaa -kirjaa. Vieressä tuhiseva vauva ja vampyyrikirja, siinäpä vasta erikoinen yhdistelmä.

Kirja joka todellakin jäi mieleen ja jota tuli luettua useaan otteeseen ympäri maailmaa oli Tuulen Viemää. Margaret Mitchellin klassikko kirja on tullut luettua MONTA kertaa ja joka ikinen kerta löytyy jotakin uutta.
Ihana päähenkilö Scarlet on mieleenpainuva ja samaistuttava henkilö.

Luin kesällä kirjan Jeninin aamut. Lukukokemus oli vaikuttava ja ahmisin kirjan hetkessä. Mielestäni jokaisen ihmisen pitäisi lukea tämä jotta ymmärtäisi Israelin ja palestiinan nykytilannetta paremmin. Tämä kirja todella avasi silmäni palestiinalaisten kärsimyksille.

Olen lukenut likipitäen kirjan per päivä, joten nyt tekee tiukkaa.. kuoleman käsittely eri kulmista on jotenkin osunut kohdalle tavallista tiuhempaan, joten sanotaan nyt vaikka tämä tämä (pieni hetki..) Seboldin: Oma taivas. Kirja oli oudolla tavallaan lohdullinen, sai hymyilemään ja pysähtymään sen yksinkertaisen ja ainoan varman asian kohdalle. Että kaikki on vain tilapäistä ja kaikki, ihan kaikki, pääsemme irti näistä rapistuvista kuoristamme joku päivä.

Paras lukukokemukseni oli kun luin graduni viimeistä kertaa ennen sen jättämistä arvioitavaksi. Se oli huojentava tunne, kun kaikki oli valmiina.

Daniel C Dennett Lumous murtuu – eli aivan loistava kirja uskontojen synnystä ja vaikutuksesta ihmisten kehitykseen.

Ally Condie Tarkoitettu

Kesäiselle lukupöydälleni tiensä löysi monen mutkan kautta Ally Condien trilogian ensimmäinen osa, kai näin oli nimensä mukaan tarkoitettu. Kirja oli virkistävää vaihtelua MUUTOIN dekkarien kyllästämälle kesälle. Jään odottamaan trilogian jatko-osia.

Luin kesällä paljon, mutten oikeastaan yhtäkään kirjaa. Lähinnä sarjakuvia. Mutta ehdottomasti paras sarja jota luin oli Kaoru Morin Emma. Mukavan realistisen oloinen, mutta silti kevyttä luettavaa. 🙂

Kesä on suomalaisten dekkareiden aika. Vähän jännitystä auringonpaisteiseen päivään eikä liian syvllisiä pohdintoja helteellä. Löysin Seppo Jokisen ”Kuka sellaista tekisi”, se oli hyvä. Jokinen ei ole saanut osakseen yhtä suurta huomiota kuin joku Reijo Mäki tai Matti Rönkä, mutta aion etsiä käsiini Jokisen muutkin kirjat.

Muriel Barberyn Siilin Eleganssi sai kesäpäivät tuntumaan kevyemmiltä, kauneimmilta ja tarkoituksenmukaisemmilta kuin koskaan! Suosittelen myös muihin vuodenaikoihin.

Lapset pitivät koko kesän sen verran kiireisenä ja väsyneenä, että lukeminen jäi valitettavan vähiin. Paras lukukokemus oli ehdottomasti alkukesästä, kun karkasin pyöräretkelle, hain kaupasta naistenlehden ja suklaata ja menin tuuliselle rannalle sitä rauhassa lukemaan. Ei kovin korkealuokkaista luettavaa, mutta palveli minua siinä hetkessä täydellisesti.

Luin kirjastosta lähes kaikki psykopatiaa ja psykopaatteja koskevat ja niistä kertovat kirjat. Meni koko maailmanjärjestys taas uusiksi.

Nautinnollisin lukupaikkani löytyi kesällä omasta pihasta riippumatossa ja seurana, jo useampaankin kertaan luettu, Agatha Cristien ”Kymmenen pientä neekeripoikaa”.

Steven Hall – Haiteksti. Erikoinen, mukaansa tempaava ja ajatuksia herättävä! Hyvä piristys sateisille päiville.

Natascha Kampusch 3096 Päivää, tämän luin ja oli kyllä mielenkiintoinen lukukokemus ihan kannesta kanteen.

En itse asiassa muista kovinkaan monen kesällä lukemani kirjan nimeä, joten tähän vastaukseen päätyy se yksi ainoa jonka muistan. The World According to Clarkson.

Luin uudelleen Myrskyluoto sarjan. Kolahti aivan eri tavalla kuin nuorempana ensi kertaa lukiessa. Miten ihmeessä ihmiset ovat selvinneet karuissa olosuhteissa ulkomeren partaalla. On aina kiinnostavaa lukea jokin kirja uudelleen muutaman vuoden (tai vuosikymmenen) kuluttua, siitä löytää aivan erilaisia asioita kuin ensimmäisellä lukukerralla.

Kesän paras lukukokemukseni oli interrailin aikana luettu Dan Brownin Angels and Demons. Kirja itsessään oli loistavaa verbaliikkaa ja loihti mieleeni upeita kuvia, mutta kokemuksena sen lukeminen reissatessa teki siitä monin verroin eloisamman ja erityisen muistettavan!

Kathryn Stockett: Piiat

Älykäs ja koskettava kirja tärkeästä aiheesta. Sijoittuu 60-luvulle, mutta teemat ovat hyvin ajankohtaisia tänäänkin. Älkääkä hyvät ihmiset lukeko/uskoko takakansitekstiä, sen kirjoittaja ei ole joko lukenut tai ymmärtänyt kirjaa ollenkaan.

Kiva lukea muidenkin vinkkejä, Susipalatsi kuulosti heti jännittävältä 🙂

Ihana huomata, että kirja on ollut niin monen kesäkumppani! Dekkareita ja mehua nurmikolla, kotimaisia nimiä helteisillä etelän hiekkarannoilla. Vielä on aikaa kertoa, mikä kirja kolahti. 🙂

Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä (Otavan kirjasto). Luin sitä rannalla ja kotisohvalla, sekä hotellissa lomareissulla. Juuri sopivan mukaansa tempaavaa ja ”helppoa” lukemista, muttei kuitenkaan liian kevyttä. Hustvedt ja hänen kirjailijamiehensä Paul Auster kuuluvat tällä hetkellä mielestäni Amerikan ykköskirjailijoihin. Suosittelen!

Paras lukukokemukseni taisi olla aikakauslehtiartikkeli, jossa käsiteltiin tietyssä vaikeassa tilanteessa olevia henkilöitä. Koin yhdenvertaisuutta ja sain vinkkejä.

Oli ihanan helteinen kesäpäivä. Asettauduin puutarhatuoliin omalle pihalle, pikkupöydälle viereeni sijoitin kannellisen mehulasin ja tietysti muutaman karkin. Pirjo Rissasen kirja ”Muistot” sopi kuin valettu tähän asetelmaan. Se oli mukaansatempaava ja kiinnostava. Se oli myös sopivan kevyt mutta kätki sisälleen paljon asiaa. Dialogi oli sujuvaa ja koko kirja oli hyvää suomen kieltä. Kaiken lisäksi se oli kertomus naisista! Suosittelen.

Henning Mankellin tuotantoa tuli luettua kesähelteillä. Hänen kirjoittamiin kirjoihinsa en ole ikinä pettynyt. Myös Liza Marklundin James Pattersonin kanssa kirjoittama kirja Postikorttimurhat oli erityisen jännittävä. Suosittelen näitä.

Katherinen Pancolin Krokotiilin keltaiset silmät oli ehdottomasti kesän paras kirja. Henkilöhahmot olivat niin herskyviä ja juoni sen verran omalaatuinen, että kirja oli todellakin huippuluettavaa. Kirjaa lukiessani välillä oli pakko nauraa ääneen, ja sitä tapahtuu aika harvoin lukiessani! Olen myös aika lailla Ranska-intoilija, joten tapahtumien sijoittuminen Pariisiin oli toki vain plussaa kaiken muun lisäksi.

Kesän paras lukukokemus oli Neljän dollarin päivä by Marketta Horn. Melkoinen matkakirja!

Hei! Kesän paras lukukokemus olivat Mary S Lovellin historiikki Mitfordin tytöt ja samaa aikaa ja osin samoja aiheita käsitellyt fiktiivinen Paluu Rivertoniin, jonka tekijää en nyt muista. Kiinni jäin molempiin, harmitti kun pääsin loppuun. Paras lukupaikka tänä ihanana kesänä oli tietysti pihakeinu mukavine patjoineen. Pienet torkut, kun siltä tuntui, kruunasivat nautinnon.

Luin kesällä Eeva Vuorenpään kirjoittaman ihanan kartanoromaanin Kotkansilmän uusi loisto.

Kiva kysely! Kesäksi/lomaksi onkin mukava varata ehkä vähän erilaisiakin kirjoja tai ehdottomia suosikkeja, kun on aikaa keskittyä.

Oma suosikkini tältä kesältä on Jose Saramagon Toinen minä. Saramagon keski-ikäisten reppanamiesten hysteeriset pohdinnat vetoavat aina, mutta tässä romaanissa erityisen mielenkiintoinen ajatus: mitä jos jossain päin maailmaa on minun kaksoisolentoni? Entä jos polut kohtaavat jossain vaiheessa? Kiehtovaa, pelottavaa, pohdituttavaa…ajatus herättää lukemattomia kysymyksiä ja ajauduin eksistentiaalisiin pohdintoihin, olenko yksilö ja kuka oikeastaan olen? Ja ikuisuuskysymys olenko geenieni vai ympäristön tuote vai niiden yhdistelmä? Lopuksi aloin miettimään, mikä olisi ensimmäinen kysymykseni tälle kaksoisolennolle…ehkä ihan kevyesti miten SINULLA menee 🙂

Susipalatsi oli minustakin tosi hyvä. Mutta noin eksoottiseen paikkaan en sitä päässyt lukemaan. Samos, ihana. 🙂

Luin monta hyvää kirjaa, mutta ylitse muiden on jo alkukesästä luettu historiallinen Susipalatsi (Hilary Mantel). Lukupaikka oli hotelli Samoksella, sekin sen verren erikoinen että kannattaa mainita 🙂

Ehdoton uusi suisikkikirjailijani on Eve Hietamies. Lainasin vähän vahingossa Hietamiehen Yösyöttö -kirjan ja jäin koukkuun kirjoittajan tuotantoon.

Ehdoton uusi suisikkikirjailijani on Eve Hietamies. Lainasin vähän vahingossa Hietamiehen Yösyöttö -kirjan ja jäin koukkuun kirjoittajan tuotantoon.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *