Kesälukukokemuksia

Aloitin uuden viikon selaamalla lähettämiänne KESÄLUKUKOKEMUKSIA. Kiitos kovasti kaikille. Arpa osui Tarja Pääkköseen. Onnea, kirja tulossa!

Moni tarttui dekkariin, makusteli tuttua klassikkoa tai nappasi kirjan mukaan matkalle. Tässä valikoima mieleen jääneitä lukutunnelmia:

Kesän paras lukukokemukseni oli interrailin aikana luettu Dan Brownin Angels and Demons. Kirja itsessään oli loistavaa verbaliikkaa ja loihti mieleeni upeita kuvia, mutta kokemuksena sen lukeminen reissatessa teki siitä monin verroin eloisamman ja erityisen muistettavan!

Modernia motivaatiopsykologiaa puun alla eteläranskalaisella hiekkarannalla.

Suosikkini tältä kesältä on Toinen minä. Jose Saramagon keski-ikäisten reppanamiesten hysteeriset pohdinnat vetoavat aina, mutta tässä romaanissa erityisen mielenkiintoinen ajatus: mitä jos jossain päin maailmaa on minun kaksoisolentoni? Entä jos polut kohtaavat jossain vaiheessa? Ajauduin eksistentiaalisiin pohdintoihin; olenko yksilö ja kuka oikeastaan olen.

Oli ihanan helteinen kesäpäivä. Asettauduin puutarhatuoliin omalle pihalle, pikkupöydälle viereeni sijoitin kannellisen mehulasin ja tietysti muutaman karkin. Pirjo Rissasen kirja Muistot sopi tähän kuin valettu. Se oli mukaansatempaava, kiinnostava ja sopivan kevyt, mutta kätki sisälleen paljon asiaa. Dialogi oli sujuvaa ja koko kirja oli hyvää suomen kieltä. Kaiken lisäksi se oli kertomus naisista!

Luin synnytysosastolla Charlaine Harrisin krjan Verta sakeampaa. Vieressä tuhiseva vauva ja vampyyrikirja, siinäpä vasta erikoinen yhdistelmä.

Paras lukukokemukseni taisi olla aikakauslehtiartikkeli, jossa käsiteltiin tietyssä vaikeassa tilanteessa olevia henkilöitä. Koin yhdenvertaisuutta ja sain vinkkejä.

Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä. Luin sitä rannalla ja kotisohvalla, sekä hotellissa lomareissulla. Juuri sopivan mukaansa tempaavaa ja ”helppoa” lukemista, muttei kuitenkaan liian kevyttä.

Luin uudelleen Myrskyluoto-sarjan. Kolahti aivan eri tavalla kuin nuorempana ensi kertaa lukiessa. Miten ihmeessä ihmiset ovat selvinneet karuissa olosuhteissa ulkomeren partaalla. On aina kiinnostavaa lukea jokin kirja uudelleen muutaman vuoden (tai vuosikymmenen) kuluttua, siitä löytää aivan erilaisia asioita kuin ensimmäisellä lukukerralla.

Pino Aku Ankan taskukirjoja.

Steven Hall: Haiteksti. Erikoinen, mukaansa tempaava ja ajatuksia herättävä! Hyvä piristys sateisille päiville.

Nautinnollisin lukupaikkani löytyi kesällä omasta pihasta riippumatossa. Seurana jo useampaankin kertaan luettu, Agatha Christien Kymmenen pientä neekeripoikaa.

Luin kirjastosta lähes kaikki psykopatiaa ja psykopaatteja koskevat ja niistä kertovat kirjat. Meni koko maailmanjärjestys taas uusiksi.

Kesä on suomalaisten dekkareiden aika. Vähän jännitystä auringonpaisteiseen päivään eikä liian syvllisiä pohdintoja helteellä. Löysin Seppo Jokisen Kuka sellaista tekisi, se oli hyvä. Muriel Barberyn Siilin Eleganssi sai kesäpäivät tuntumaan kevyemmiltä, kauneimmilta ja tarkoituksenmukaisemmilta kuin koskaan! Suosittelen myös muihin vuodenaikoihin.

Lapset pitivät koko kesän sen verran kiireisenä ja väsyneenä, että lukeminen jäi valitettavan vähiin. Paras lukukokemus oli ehdottomasti alkukesästä, kun karkasin pyöräretkelle, hain kaupasta naistenlehden ja suklaata ja menin tuuliselle rannalle sitä rauhassa lukemaan. Ei kovin korkealuokkaista luettavaa, mutta palveli minua siinä hetkessä täydellisesti.

Paras lukukokemukseni oli kun luin graduni viimeistä kertaa ennen sen jättämistä arvioitavaksi. Se oli huojentava tunne, kun kaikki oli valmiina.

Kirja joka todellakin jäi mieleen ja jota tuli luettua useaan otteeseen ympäri maailmaa oli Tuulen Viemää. Margaret Mitchellin klassikko kirja on tullut luettua MONTA kertaa ja joka ikinen kerta löytyy jotakin uutta. Ihana päähenkilö Scarlett on mieleenpainuva ja samaistuttava henkilö.

Jari Tervon romaani Leyla on karu kertomus kahdesta naiskohtalosta, ajoittain tuli Nawal El Saadawin naiskuvaukset mieleen. Tervo käyttää lyhyttä mukaansatempaavaa kieltä. Tervossa on aitoa feministiä, hyvin puhutteleva kirja.

Paras lukuhetki oli sateisena päivänä lukemani kirja sohvalla istuen ja kahvia nautiskellen. Luin Kjell Westön kirjan Isän nimeen

Kun pääsi ulos helteillä makaamaan nurmikolle, siemailemaan pari lasillista kylmää mehua ja perehtymään Ilkka Remeksen kirjojen mysteeripyörteisiin. Niitä lukuhetkiä tulee ikävä, kun on talvi jo ovella.

Kesän paras lukukokemukseni oli Kuusamon Konttaisten-tunturin laella aurinkoisena päivänä, linnut lauloivat ja alapuolen suoniityllä vaelteli lauma poroja vasoineen. Kirja oli Nicholas Evansin Hevoskuiskaaja, yksi koskettavimmista ja hienoimmista teoksista joita olen koskaan lukenut.

Kesän paras lukukokemus oli saksalaisen Isabel Abenin kirja Lucia. Kirja oli hyvä, mutta vielä mukavammaksi sen teki ympäristö, jossa sitä luin. Otin kirjan mukaan Euroopan matkalleni ja se matkusti halki kuuden maan. Saksa-Tsekin tasavalta-Puola-Liettua-Latvia-Viro kiertueella kirja haistoi monen kaupungin kulttuuririkasta elämää ja se auttoi nukahtamaan iltaisin. Kutna Horan luukirkon tomun, Auschwitzin kyynelten ja Prahan Kaarlen sillan pilapiirtäjien tuotosten aikaansaaman hilpeyden vastapainoksi suorastaan jumalaisen hyvä teos!

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: kilpailut, kirjat, lukeminen, vinkit

Kommentit

Viimeisen mainitsemasi kirjan kirjoittaja on Isabel Abedi ja kirjan nimi on Lucian.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *