Keittiössäni kytee vallankumous

Homma on lähtenyt lapasesta. Viime viikolla syytin vielä järjetöntä duuniputkea, mutta nyt kun sain sen alta pois, huomasin ajautuneeni paheiden tielle. Syntinen elämäntyylini myös näkyy ja kuuluu. Olen jostain saanut päähäni, että saan tehdä vapaa-ajallani sellaisia asioita, joista nautin. Mieheni olisi vahvasti eri mieltä, mutta minä en edes välitä.

Mieheni syyttää siitä Karl Marxia. Minä mieheni perimää. Hän ei ymmärrä sydämeni suurta sivistystä. Kuten Terry Eagleton kirjassaan Miksi Marx oli oikeassa (Like 2012, suom. Petri Stenman) julistaa, myös minä olen marxilainen, mikäli yksi tyylisuunta pitää valita. Toki, tässäkin aatteessa on heikot kohtansa ja väärin toteutettuna toimimaton, mutta sama riski on missä tahansa muualla, minne kumarramme.  Mutta päinvastoin kuin kapitalismi, marxilainen maailmankuva ei rakennu yhden yksilön ahneeseen yltäkylläisyyteen sadan riistetyn kustannuksella.

Mike Davis kirjoittaa kirjassaan Late Victorian Holocausts kymmenistä miljoonista intialaisista, afrikkalaisista, kiinalaisista, brasilialaisista, korealaisista, venäläisistä ja muista, jotka kuolivat täysin vältettävissä olleiden nälänhätien, kuivien kausien ja tautien vuoksi 1800-luvun lopulla. Monet näistä katastrofeista johtuivat vapaiden markkinoiden dogmista, kun (esimerkiksi) viljan pilviin kohoavat hinnat veivät ruoan tavallisen ihmisen ulottumattomiin…

1900-luvun kahden viimeisen vuosikymmenen aikana alle kahdella dollarilla päivässä elävien ihmisten määrä on kasvanut maailmassa lähes sadalla miljoonalla. Joka kolmas lapsi elää nyky-Britanniassa köyhyysrajan alapuolella samalla kun pankkiirit murjottavat, jos heidän vuosibonuksensa putoavat vaivaiseen miljoonaan puntaan…

Kuinka kauan hellimme myyttiä, että tällä tuotantotavalla synnytetty satumainen vauraus tulee aikojen täyttyessä kaikkien ulottuville?”

Guggenheim-selvitys, jossa todettiin, ettei Guggenheimia tule, maksoi veronmaksajille 1,2 miljoonaa euroa samaan aikaan, kuin nuorten psykiatrisia hoitopaikkoja vähennetään ja kriisiperheet jonottavan akuutin avun tarpeessa (itsekin avun tarpeessa olevan) sossutädin seuraavaa vapaata aikaa, joka on kuuden kuukauden kuluttua. Valtio myöntää rahaa per eritysavun tarpeessa oleva koululainen, mutta koska rahoja ei korvamerkitä, niin fyffet voidaan käyttää vaikka sisäsiittoisen takahikiän kaupunginorkesterin (ilmeisesti tärkeämpiin) menoihin. V**** kun minua v******.

No, ei siitä sen enempää. Tilanne on mennyt holtittomaksi. Kirjani ovat levällään ympäri taloa ja rähjään miehelleni. Aloittamani Trotskin elämänkerta on pahasti kesken, sillä luen vähintään kolmea kirjaa samanaikaisesti. Trotski on makuuhuonekirjani (sitä harlekiinia, mistä minäkin sytyn).

Ylimpänä Trotski.

Olohuoneessa luen Michael Pollanin kirjaa Oikean ruoan puolesta ja rustaan sinä sivussa sanaristikoita.

Ellin paikka.

Ja keittiössä julistan siis Marxia. Kun edessä istuu lähes sata kiloa ja kaksi metriä kokoomusta, voitte varmaan kuvitella seiniin pisaroiksi tiivistyneen hellyyden, kun maanantaiaamuna klo 4 julistin marxilaisen sydämeni puhtautta. Kapitalismi alas! kiekaisin vielä luiseva nyrkki pystyssä, kun ymmärsin paeta kodinhoitohuoneen turvaan.

Arvatkaa, kummalla puolella minä istun?

Suosittelenkin lämpimästi Eagletonin kirjaa, myös kapitalisteille. Selkeästi avattuna ideologia ei ehkä olekaan sitä, mitä kuvittelitte. Pärjäätte myös välttävällä lukutaidolla, joka nähtävästi riittää nykyään peruskoulun suorittamiseen. Kirjoitustaitoisiahan sieltä ei ole tullut enää pariin vuosikymmeneen. Kirja nimittäin osoittaa myös rehellisesti, kuinka ideologiaa on väärin käytetty, mutta myös sen, miksi sitä tarvitaan. Toki varokaa, sillä sininen solmio saattaa alkaa kiristää, kun ymmärrätte, mitä olette aikaiseksi saaneet.

P.S. Luin myös kirjat Miekkatanssi (Raija-Sinikka Rantala, Like 2012), joka oli aihepiiriltään mielenkiintoinen. Kirjan narsistimies osoittautui kuitenkin ihan tavalliseksi pikkunilkiksi – odotin turhaan oikeaa, ihon alle menevää, julmaa ja pelottavan älykästä mind-fucker-tapausta. Luin myös arvostamani Kansallisbaletin tanssijan Heikki Värtsin muistelmat Laidasta laitaan (Like 2011) ja hurmaannuin herrasta vielä enemmän. Kirja vilisee ihania diivoja, suuria persoonia, Oopperan lavasteiden takaisia draamoja ja sopimattomia tunteita. Aino Kukkonen on toimittanut kirjan oivallisesti Värtsin äänensävyä vaalien. Suosittelen lämpimästi!

P.P.S. Vappuna tein borssia, kuten asiaan kuuluu.

Comments

Teksti:Elli Mäkilä
Avainsanat: Heikki Värtsi, Karl Marx, Laidasta laitaan, Lev Trotski, Michael Pollan, Miekkatanssi, Mike Davis, Miksi Marx oli oikeassa, Oikean ruoan puolesta, Raija-Sinikka Rantala, Terry Eagleton

Kommentit

Minä pidän itseäni oikeiston kannattajana, mutta juuri siksi pidän Marxista. Marx on useassa asiassa harvinaisen oikeassa. Luin Marxin pääteoksen 16 vuotiaana, joten olen ehtinyt nauttia hänen sanomastaan jo noin 40 vuotta.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *