Katri Merikallio: Miten rauha tehdään – Aceh ja Ahtisaari

Palkintona rauha

Heinäkuussa 2005 Aceh-neuvottelut olivat ratkaisevassa vaiheessa. Viimeinen kiista uhkasi tuhota koko sopimuksen. SK julkaisee otteen pian ilmestyvästä kirjasta Miten rauha tehdään – Aceh ja Ahtisaari.

Suomi kylpi heinäkuun ennätyshelteissä, kun neuvottelujen osapuolet – Indonesian hallituksen edustajat ja sissiliike GAMin johto – tulivat viimeiseen tapaamiseen Königstedtiin. Tammikuun ensimmäisessä tapaamisessa koko kartanon puutarha oli ollut paksun jään ja lumen alla, nyt se oli täydessä loistossaan: syvänpunaiset köynnösruusut ja rhododendronit kukkivat eri puolilla puutarhaa. Henki oli hyvä. Kaikki tunsivat jo toisensa ja valtioneuvoston kartanoon tultiin kuin tuttuun kyläpaikkaan. Liikkeellelähtö oli helppo. Tarkoitus oli käydä läpi koko sopimus kohta kohdalta, viimeistellä se ja saada nimikirjaimet sopimuksen alle. Vaikka ilmapiiri oli rento, kaikki tiesivät, että lähipäivinä ratkaistavana oli suuri ja vaikea kysymys: acehilaisten vaatimus perustaa paikallisia poliittisia puolueita.

Neuvottelujen toinen päivä alkoi perusteellisella keskustelulla uskonnon roolista Acehissa. Toisin kuin muissa Indonesian maakunnissa, Acehissa on voimassa islamilainen laki eli sharia. Käytännössä se tarkoittaa alkoholin, uhkapeluun ja avioliiton ulkopuolisen seksin kieltoa. Naisilta vaaditaan huivin käyttöä ja uskonnollinen tuomioistuin määrää lain rikkojat julkisesti piestäväksi.

Miksi Acehissa ylipäätään on voimassa sharia-laki, ei ole erityisen selkeää. Hallitus sanoo, että se antoi acehilaisille tämän oikeuden 2003, koska acehilaiset ovat niin uskonnollisia ja sitä erikseen vaadittiin. Epäselvää kuitenkin on, kuka shariaa oli vaatinut. GAM puolestaan sanoo, että sharia on vain hallituksen tapa kontrolloida ihmisten käyttäytymistä, eivätkä he kannata sitä ollenkaan. GAM kannattaa uskonnonvapautta ja tietää, että ihmiset ovat avoimen ärtyneitä uskonnollisen poliisin taleban-tyylisestä mielivallasta, joka on tsunamin jälkeen vain kiihtynyt.
”Me acehilaiset olemme olleet hartaita muslimeja jo satoja vuosia, mutta emme me ole koskaan tarvinneet lakeja kertomaan meille, miten harjoittaa uskontoamme. Emmekä me tarvitse niitä nytkään”, GAMin johtaja Malik Mahmoud sanoo myöhemmin. ”Mikä mieli on siinä, että kadulla suudellut piestään, mutta joukkoraiskaajat saavat kulkea vapaalla”, GAMin neuvottelija Nur Djuli kysyy. Lopulta kysymys shariasta jäi kokonaan pois rauhansopimuksesta.

Kynnyskysymys

Kun neuvottelijat lopulta pääsivät kiinni paikallisiin poliittisiin puolueisiin, hallitus ehdotti, että jo olemassa olevat valtakunnalliset poliittiset puolueet ottaisivat GAMin ehdokkaita omiin puolueisiinsa. Tai vaihtoehtoisesti GAM voisi ”valloittaa” jo olemassa olevan, mutta pöytälaatikkoon jääneen puolueen. Kaikissa tapauksissa kyse olisi kuitenkin aina valtakunnallisesta puolueesta, koska Indonesian laki edellytti, että kaikki puo­lueet ovat kansallisia.

GAMille asia tuntui käsittämättömältä. Heidän mielestään demokratia perustuu siihen, että ihmiset voivat vaikuttaa oman alueensa asioihin. Heitä ei vähääkään kiinnostanut osallistua Indonesian kansalliseen politiikkaan, vain Acehin rakenta­miseen. ”Emme me puhu GAMista vaan ihmisten demokraattisista oikeuksista. Tämä on ainoa periaate, jonka takia me olemme olleet valmiita luopumaan itsenäisyyden tavoittelemisesta. Tämän takia ihmiset ovat uhranneet henkensä, ja nyt te olette valmiita tarjoamaan vain oman sananne. Ilman paikallisia poliittisia puolueita ei sopimusta voi syntyä”, Nur Djuli ilmoitti. Ahtisaari tuki GAMin vaatimusta. Hänen mielestään olisi nöyryyttävää edellyttää, että GAMilaiset joutuisivat etsimään kanavansa poliittiselle toiminnalle vanhojen kansallisten puolueiden kautta.

Hallituksen edustajat yrittivät selittää, että koska paikallisen poliittisen puolueen perustaminen edellyttäisi lakimuutosta, he eivät yksinkertaisesti pysty antamaan tällaista lupausta. Lakimuutoksista päättää parlamentti. Oppositiopuolueet vastustivat jo nyt äänekkäästi neuvotteluja, ja mikäli hallitus antaisi lupauksen paikallisen poliittisen puolueen perustamisesta, se rikkoisi perustuslakia.

Tilanne alkoi kiristyä. Hallitus sanoi, että se ei pysty. GAM ilmoitti, että ilman puo­lueita ei tule sopimusta. Osapuolet vetäytyivät tahoilleen ja päivä päättyi huonosti.

Seuraava päivä, 15. heinäkuuta, alkoi vielä huonommin. Hallituksen edustajat tulivat sovitusti kokouspaikalle Köningstedtiin. GAMia ei näkynyt. Armeija oli ampunut yöllä GAMin neuvottelijan Nurdin Abdul Rahmanin serkun. Kun neuvottelu pääsi käyntiin vasta puolelta päivin, ilmapiiri oli kireä. Ahtisaari otti työn alle lähinnä teknisiä, helpompia kysymyksiä.

Oikeat sanat löytyvät

Kun Köningstedtissä päästiin uudelleen käsittelemään paikallisten poliittisten puo­lueiden kysymystä, osapuolet asettuivat heti vastakkain. Hallituksen edustajat vakuuttivat, että Jakarta ei voi tarjota enempää. ”Me emme koskaan menneet toistemme huoneisiin – mutta nyt Nur Djuli ja Nurdin pyysivät ruuan jälkeen minut yläkertaan GAMin huoneeseen. Heillä oli suomalaisten käsialaa oleva uusi ehdotus ja he kysyivät, mitä tämä tarkoittaa? Yrittääkö hallitus taas huijata meitä”, tiedotusministeri Sofyan Djalil kertoo.

Holger Rotkirch ja Hannu Himanen ulkoministeriöstä olivat muotoilleet vaikean puoluekysymyksen uuteen sanamuotoon. Sen sijaan että hallitus antaisi acehilaisille oikeuden perustaa paikallisia puolueita, he sitoutuisivat tietyn ajanjakson sisällä luomaan sellaiset poliittiset ja lailliset olosuhteet, että Acehiin voidaan perustaa paikallisia poliittisia puolueita yhteistyössä parlamentin kanssa. Näin hallitus saisi aikaa asian läpiviemiselle parlamentissa ja välttäisi syytökset perustuslainvastaisesta toiminnasta. Toisaalta GAM voisi sanoa omilleen, että lähitulevaisuudessa paikallisia puolueita saadaan perustaa. Briljantti sanamuotoilu voisi pelastaa molempien osapuolten kasvot ja auttaisi nielemään karvaan lääkkeen. Mutta vieläkin takelteli. Sofyan Djalil ja Indonesian oikeusministeri Hamid Awaluddin kävivät tiiviitä puhelinneuvotteluja Jakartaan varapresidentti Jusuf Kallan ja presidenti Yudhoyonon kanssa. ”Lopulta menin Königstedtissä takaisin Nur Djulin luo ja kerroin, että olen juuri puhunut varapresidentin kanssa. Meille suomalaisten ehdotus käy, enempää emme voi tarjota”, Sofyan kertoo.

Ei enää lykkäystä

Tilanne oli todella jännittynyt. ”Malik ja Nur Djuli pysyivät tiukkana. He sanoivat, että jos takuita ei tule, ei ole syytä jatkaa neuvotteluja. Menin Ahtisaaren luo ja sanoin, että näyttää siltä, että me emme pääse eteenpäin. Kysyin, olisiko mahdollista, että tapaamme uudestaan kahden viikon kuluttua.”

Ahtisaari ilmoitti, että ei käy. Että jos sopimusta ei saada tänä iltana aikaan, ei sitä saada koskaan. Hän sanoi olevansa valmis jäämään tänne vaikka aamuun asti, kunnes yksimielisyys löytyy. Ruuan jälkeen GAM kutsui Sofyanin ja Hamid Awaluddinin uudestaan huoneeseensa. ”Me olimme ehdottaneet, että aika joka tarvittaisiin olosuhteiden luomiselle olisi kaksi vuotta. GAM sanoi nyt, että muutoksen olisi tultava puolen vuoden sisällä. Lopulta ehdotimme että vuoden sisällä, kuitenkin viimeistään 18 kuukauden kuluessa­.” Mutta hallituksen edustajien piti vielä kysyä varapresidentiltä, kelpaisiko ehdotus.

”Kello oli täällä Jakartassa jo kaksi yöllä, kun he soittivat. Mietin, mitä tehdä, sitten päätin, että hyväksyn. Neuvottelijat halusivat kuitenkin minulta vahvistuksen vielä kirjallisesti, joten tein sellaisen, allekirjoitin sen ja faksasin sen Königstedtiin – ja lähdin nukkumaan”, Kalla kertoo Jakartan virka-asunnossaan. Versio numero 15 kelpasi.

Osapuolet palasivat kartanon alakerran kirjastoon, jossa Ahtisaari avustajineen odotti. Ahtisaari avasi keskustelun ja kysyi, mikä on GAMin kanta Indonesian ehdotukseen. Nur Djuli luki ääneen tekstin, jossa hallitus lupaa luoda yhteistyössä parlamentin kanssa poliittiset ja lailliset olosuhteet paikallisten poliittisten puolueiden perustamiselle. Tämän tuli tapahtua vuoden sisällä, mutta viimeistään 18 kuukauden aikana. Kun muutosehdotuksia ei tullut, Ahtisaari löi nuijan pöytään.

Ahtisaari ei yrittänytkään peitellä iloaan. Hän sanoi olevansa tavattoman helpottunut ja myönsi, ettei ollut uskonut, että osapuolet löytävät ratkaisua tähän, mutta niin vain kävi. Hän kiitteli osapuolia valtiomiesmäisestä käytöksestä. Kaikki keräilivät tavaroitaan huojentuneina ja valmistautuivat lähtemään Helsingin valoisaan kesäiltaan ja kohti hotelleja. Nimikirjaimet pantaisiin sopimukseen seuraavana aamuna ennen lounasta ja lehdistötilaisuutta. Aamulla ennen allekirjoitusta GAMin kuitenkin pitäisi tavata prikaatikenraali Jaakko Oksanen ja antaa vielä luvut omista aseistaan ja joukoistaan.
Olennainen tieto puuttui yhä.

”Mahdotonta!”

Seuraavana aamun Jaakko Oksanen odotti GAMin johtoa Köningstedtin yläkerrassa Ahtisaaren toimistohuoneessa. Ikkunasta avautui häikäisevän kaunis kesäinen näkymä joelle ja kartanon puistonurmille. Oksanen mietti, että iso urakka olisi aivan kohta takana. Hallituksen ministerit ja Ahtisaari istuivat jo alakerrassa nauttimassa aamukahvia. Kun luvut saataisiin GAMilta, sen jälkeen tarvitaan enää nimikirjaimet paperiin.

Kenraali Bambang Darmono oli ilmoittanut Indo­n­esian armeijan vahvuudet Oksaselle jo viisi päivää aiemmin. Osapuolet olivat kuitenkin sopineet, että toisen tietoa ei luovuteta toiselle, ennen kuin molemmat ovat antaneet lukunsa. GAMin johto kapusi kartanon leveät puuportaat ylös Ahtisaaren tiloihin ja antoi Oksaselle tiedot. GAMilla on Acehin viidakoissa 3 000 taistelijaa ja 840 asetta, jotka se luovuttaa tuhottavaksi. Siinä kaikki. Nyt paperi oli valmis. GAMin johto jäi lukemaan luonnosta yläkertaan.

Vain hetken päästä GAM kutsui Oksasen takaisin. Se oli tyrmistynyt. Hallitus oli ilmoittanut, että vetäytymisen jälkeen Acehiin jää 14 700 sotilasta ja 9 100 poliisia. GAMn mielestä luku oli aivan suhteettoman suuri, paljon suurempi kuin muissa maakunnissa. Se oli myös paljon enemmän kuin se 6 000, joka aiemmin oli neuvottelupöydässä mainittu. GAM ilmoitti Oksaselle, että se ei tule alas. Lukuja ei voi hyväksyä. Erityisen kiihtynyt oli GAMin australialainen neuvonantaja Damien Kingsbury. ”Tunnin ajan yritin selittää heille, että meidän kannaltamme luku on hyvä: me tiedämme näiden joukkojen rakenteen ja tiedämme, mitä joukkoja jää. Luku myös saa olla suurempi kuin muissa maakunnissa Acehin sijainnin takia”, kertoo Oksanen.

”Ei sinun eikä minun asia”

Odotettuaan tunnin alakerrassa hallituksen edustajien kanssa myös Ahtisaari hermostui. ”Marssin ylös. Sanoin Kingsburylle, että me olemme onnistuneet nyt luomaan kokonaan uuden työnjaon: tämän jälkeen sotilailla ei ole Acehissa mitään tekemistä lain ja järjestyksenpidon kanssa. Heidän ainoa tehtävänsä on maanpuolustus. Siksi ei ole minun eikä hänen tehtävänsä sanoa, kuinka paljon joukkoja Indonesia tähän tehtävään tarvitsee. AMM tulee valvomaan, että armeija keskittyy omiin tehtäviinsä – ja vain niihin.”

Kului vielä toinen tunti ennen kuin tilanne alkoi laueta. Vähän ajan päästä Nur Djuli ilmoitti että, koska mitään ei ole tehtävissä, me allekirjoitamme tämän paperin. Valtuuskunta siirtyi alakertaan pyöreän pöydän ääreen. Lyhyiden ja vakavien puheiden jälkeen Hamid ja Malik laittoivat nimikirjaimensa paperiin. Kahden tunnin viivästymisen takia Ahtisaari kiirehti suoraan pitämään lehdistötilaisuutta Katajanokalle.

Oksanen myöntää, että häntä harmitti GAMin lukujen viivästyminen. ”Moni keskeinen asia jäi selvittämättä: minkälaisia aseita GAM luovuttaisi, missä kunnossa niiden odotettiin olevan. Asioita, joihin törmäsimme paljon myöhemmin kentällä.” Samoin Ahtisaari oli harmissaan viivästymisestä, mutta se ei yllättänyt häntä. ”Mielestäni kyse oli pitkälti neuvonantajan roolista. Neuvonantajien ongelma on siinä, että heidän täytyy koko ajan lunastaa olemassaolonsa oikeutus. Siksi he ovat usein paljon ortodoksisempia kuin itse asian­omaiset, holier than the pope, sanoisin.” ”Olen nähnyt samoja tilanteita kaikissa prosesseissa aiemminkin. Neuvonantajat vetävät tiukkaa linjaa. Se täytyy vain kohdata.”

Vielä yksi kysymys

Vain muutama päivä ennen viimeisen neuvottelukierroksen alkua Ahtisaari oli käynyt Brysselissä kertomassa, miten Acehin neuvotteluissa edetään ja mitä nyt oli odotettavissa. Hän esitteli suurlähettiläille sopimusluonnoksen, tarkkailusuunnitelman ja -aikataulun sekä edessä olevat haasteet. Mielialat Brysselissä olivat kehittymässä selvästi suopeiksi tarkkailuoperaatiota kohtaan. Suomen hallitukselle oli alusta asti ollut selvää, että Suomen rooli ja panostus myös Acehin tarkkailuoperaatiossa tulisi olemaan huomattava. Ahtisaari oli neuvottelujen aikana pitänyt tiiviisti yhteyttä maan ylimpään johtoon ja sieltä oli annettu kaikki tuki niin neuvotteluille kuin myöhemmin toimeenpanolle.

Ulkoministeri Erkki Tuomioja totesi jo heinäkuun alussa, että mikäli sopimus syntyy, Suomi on valmis lähettämään ope­raa­tioon vähintään 20 asiantuntijaa. Kun sopimus valmistui, Tuomioja nosti luvun vielä 30:een. Yksi olennainen kysymys oli kuitenkin edelleen ilman vastausta: mitä tästä kaikesta ajattelevat Acehin viidakoissa aseittensa kanssa lymyilevät GAMin kenttäkomentajat?

Otetta on lyhennetty. Suomen Kuvalehden toimittajan Katri Merikallion kirja Miten rauha tehdään – Aceh ja Ahtisaari.  

Teksti: Katri Merikallio/ SK

 

[embed http://lukeminen.fi/kirjat/miten-rauha-tehdaan]

Comments

Teksti: Plaza
Avainsanat: Katri Merikallio, Miten rauha tehdään – Aceh ja Ahtisaari

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *