Katri Manninen: Salatut elämät

Katri Manninen, Miia ja SakuHuomiota herättävän pitkähiuksinen, nuori, hyvännäköinen nainen istuu ravintolan pöydässä ja kirjoittaa kannettavalla tietokoneella. Kirjoittamista voi rakastaa monella tavalla. Katri Manninen, 27, rakastaa sitä kirjoittamalla jatkuvasti. Hänen päänsä askartelee tarinoiden verkoissa, ja kaikki kymmenen sormea siirtävät vilkkaasti ideoita ja valmiita kertomuksia kannettavan tiedostoihin.

Katri Manninen on kirjoittanut 18 romaania, joista 17 nuorille. Romaaneista viisi on MTV3:n Salatut elämät -sarjan oheiskirjoja. Ne kertovat nälkäisille ihailijoille henkilöistä enemmän kuin sarjassa näkyy. Hän on myös kirjoittanut dialogit Salattujen elämien 25 jaksoon ja yhdessä äitinsä Kirsti Mannisen kanssa MTV3:lle Benner & Benner -tv-sarjan. Parhaillaan hän dramatisoi TV1:n nuorten ohjelmaa Radio Sooda. Hän on kokeillut muitakin ammatteja ja opiskelee Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen osastolla televisio- ja elokuvakäsikirjoittamista.

Tuolla työmäärällä ei ole yhtään yllättävää, että Katri Manninen sanoo olevansa murrosvaiheessa. Kirjoittaminen on ajautunut kriisiin. Mannisen kohdalla voisi ajatella, että se on sama kuin olisi vaikea hengittää.

”Tuli sellainen tunne, että on antanut kaikkensa eikä ole mistä ammentaisi. Kun tekee paljon töitä ei ehkä silleen elä vaan istuu himassa koneen ääressä, ei tapaa ihmisiä tai koe asioita.”

”Tähän liittyy sekin, että jossakin vaiheessa 16-vuotiaat rupesivat ottamaan tätimäisesti hermoon, ja mä mietin, että miks mä oikeastaan kirjoitan noille?”

Mia on kuollut

Katri Manninen, Saku ja suuri suruJoululomasta lähtien Manninen on yrittänyt järjestää elämäänsä muutakin kuin kirjoittamista. Näinä aikoina on valmistunut viides Salatut elämät -kirja, Sakun suuri seikkailu (WSOY 2002), joka on ollut rankka työ. Oheiskirjojen tekijä ei saa vaivata liikaa omaa mielikuvitustaan, sillä tuottaja haluaa pitää henkilöt raameissaan.

Mutta rankkuus johtuukin muista syistä. ”Ekan Salkkari-kirjan Mia ja Saku (WSOY 2000) kirjoitin Mian näkökulmasta, ja nyt jouduin kirjoittamaan tilanteessa, jossa Mia on kuollut.”

”Mua aina itkettää, kun mä puhun tästä. Riski on siinä, että eläytyy kauheen voimakkaasti hahmojen maailmaan. Se toisaalta auttaa, hahmot syntyy helposti. Mutta jos siellä on jotain kauheita asioita, niin se on vaikeeta.”

”En ole kirjoittanut mistään insestistä tai raiskauksista tai huumeista sen takia, että ne eivät ole kuuluneet mun kokemuspiiriin enkä tunne ketään huumeiden käyttäjää. En hirveesti halua samaistuakaan sellaiseen maailmaan, koska se vois mennä psyykeen. En koe olevani valmis sellaiseen maailmaan.”

”Olen silti ehtinyt jotakin kokea. Pari vuotta sitten erosin, ihan sopuisasti kyllä, mutta aina parisuhteen kariutuminen on hirvee pettymys. Ei kukaan ajattele, että parin vuoden päästä sitten erotaan.”

”Niitä teemoja on nyt mielessä: miksi mennään naimisiin, millaisin perustein.”

Opintoja ja uusia teemoja

Katri Manninen on jo keksinyt lääkkeitä urakriisiinsä. Kesäkuussa hän viettää kolme viikkoa Sveitsin Alpeilla Saas Feessä opiskellen mediafilosofiaa European Graduate Schoolissa. Varsinaiset opintonsa hän aikoo viedä maisteritasolle parissa vuodessa. Lopputyön aihe on Klassinen kertoja. Väitöskirjakin, Variaatioita klassisesta kaavasta, on jo suunnitelmissa.

Katri Manninen meni uusiin naimisiin syyskuussa 2001. Ensi syksynä hän lähtee miehensä, elokuvakriitikko, käsikirjoittaja Antti Pesosen kanssa kolmeksi kuukaudeksi Italiaan. Sinne Manninen on päättänyt mennä ilman valmiiksi myytyjä töitä. Mukaan mahtuu miehen ja kannettavan lisäksi vain siemeniä, joista voisi itää seuraava kirjoittamisen vaihe.

”Haluaisin kirjoittaa siitä, miten ihmiset ajautuu samantekeviin suhteisiin yksinäisyyden pelon takia tai siksi, että ne pelkää tehdä omia ratkaisuja.”

”Naiset esimerkiksi menee nuorena suhteeseen sen ekan kivan miehen kanssa. Miehellä on jonkinlainen mielikuva, millainen hänen naisensa on, ja nainen lähtee leikkiin mukaan ja esittää naista, jollaisen mies haluaa.”

”Mutta eihän mitään voi esittää hirveen kauan. Jossakin vaiheessa mies tuntee tulleensa petetyksi. Taustalla onkin ollut naisen epävarmuus, ettei uskalla olla se joka oikeasti on.”

”Tällaisia teemoja mä haluaisin käsitellä.”

Mannisen tavoite on tähän asti ollut, että pystyy kirjoittamaan kirjan, jonka hahmot ja tarina vievät lukijat mukaansa.

”Olen halunnut tehdä romanttista, helppolukuista ja hauskaa. Silleen että jos on vakavia asioita mukana, niitä ei pointata esiin vaan että ne menevät ikään kuin taustalla.”

”Kaikista mun kirjoista on sanottu, että mä kirjoitan sujuvaa tekstiä, mikä on musta oikein hyvä asia. Nyt toivoisin saavani sellaista sisältöä, joka ei ole liian sujuvaa. Ettei pelkästään sitä, että ihanaa, mennään etsimään poikaystävää, sitten ollaan surkeena kun ei löydetä ja lopulta löydetään.”

Arki on kipeää

Mannisen omat kirjalliset esikuvat ja kiinnostuksen kohteet ovat amerikkalaisia naiskirjailijoita kuten Melissa Bank (Nyt nappaa), Stacey Richter (My Date with Satan), Candace Bushnell (Sinkkuelämää) ja dekkarikirjailija Janet Evanovich.

”Näennäisen kepeää ja sujuvaa tekstiä, mutta muutamalla lauseella pystytään kuvaamaan kipeitä asioita, ei mitään insestitasoisia järkyttäviä asioita, mutta arkea, ja arkihan on usein kipeää.”

”En tiedä pääsenkö uudelle tasolle kirjoittajana, hirvittää etten pääse.”

”Kun palaan Italiasta, olen toivon mukaan vähän hajulla siitä, onnistunko. Jos en osaa, niin kirjoitan tv-sarjoja ja elokuvia, koska sen mä osaan ja sillä puolella on tuntunut vielä riittävän haastavalta. Siellä ei vielä ole tarvetta siirtyä uudelle tasolle.”

Benner & Benner oheiskirjan (Siljan tarina, Benner & Benner, Gummerus 2002) antoi jo makua siitä, millaista on kirjoittaa aikuisten romaani.

”Huomasi selvästi eron aikaisempaan; mitä kustannustoimittajat vaativat aikuisten romaanilta, millaisia asioita voi käsitellä, millaista kieltä pitää käyttää. Mähän en oo käyttänyt kirjoissani muuta kuin nuorisokieltä. Kustannustoimittaja ja äiti editoivat, eikä mitään mun kirjaa ole editoitu niin paljon. Kyllä siitä loppujen lopuksi hyvä tuli.”

Kapina kotia vastaan

”Katri pyrki kaikin tavoin irtautumaan kodin malleista: boheemista elämäntavasta, ammateista. Voi sanoa, että hän otti reilusti etäisyyttä”, Kirsti Manninen kertoo.

Hän on Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden dosentti ja on tutkijana ja kirjailijana, myös kirjailijanimellä Enni Mustonen, julkaissut huikean määrän teoksia: tutkimuksia, lastenkirjoja, tietokirjoja, romaaneja, tv-käsikirjoituksia.

Katri Mannisen isä Pekka Manninen on eläinlääkäri, josta Katri on 14-vuotiaasta lähtien asunut ”erossa”; isä asui viime vuosiin asti 50 metrin päässä lapsuudenkodista ja asuu nyt uuden perheensä kanssa kymmenen kilometrin päässä Järvenpäässä.

”On inhimillisten tunteiden ja raadollisuuden vähättelyä sanoa, etteivätkö uusperhekuviot olisi ongelmallisia. Mutta ei elämä saakaan olla liian helppoa”, Katri Manninen sanoo.

Kirsti Mannisen mukaan tytär oli pikkutytöstä lähtien kirjallisesti lahjakas, riimitteli ja kirjoitti näytelmiä.

”Ajatus että rupeaisin samaan ammattiin kuin äiti, oli mulle hyvin vastenmielinen. Pyrin lukemaan psykologiaa, filosofiaa, germaanista filologiaa. Menin töihin kaupparekisteriin ja olin Stockmannillakin, hain oikeustieteelliseen ja pääsin sihteeriopistoon ja tein töitä sihteerinä.”

”Eräänlaista kapinaa oli sekin, että mä menin itseäni huomattavasti vanhemman virkamiehen kanssa naimisiin.”
Katri Manninen luonnehtii itseään ja neljää sisarustaan ”ehkä keskitasoa lahjakkaammiksi muttei huippulahjakkaiksi”.

”Meitä on kuitenkin aina kannustettu, vanhemmat ovat uskoneet meihin ja sanoneet, että siitä vaan. Silloinkin kun mä menin sihteeriopistoon sanottiin, että Katrista tulee varmaan hyvä sihteeri.”

Ei tullut hyvää sihteeriä, ei sihteeriä ollenkaan.

”Mä olen ihan hyvä organisoimaan mutta huono rutiineissa. Eikä sihteeri saa olla sitä.”

”Mä olen vaarallisuuteen asti sellainen, joka uppoutuu omiin ajatuksiinsa ja kadottaa ajan ja paikan tajun. Kukaan ei esimerkiksi halua tulla mun auton kyytiin, yleensä mä pääsen vaan juoppokuskiksi. Jos mä meen kauppaan ja ajatus karkaa, mä en kohta tiedä, olenko mä ollut siellä viisi, viisitoista vai viisikymmentä minuuttia. Mä vaan unohtelen asioita.”

Ihmissuhteita ja hevostarinoita

Katri Manninen aloitti kirjallisen uransa harrastuksena. Lopullinen käänne ammattikirjoittamiseen oli pääsy Taideteolliseen korkeakouluun. Nuorisokirjailijana hänellä on yksi ehdoton esikuva: Tuija Lehtinen.

”Hänen romaanejaan lukemalla olen kasvanut varhaisnuoresta myöhäisnuoreksi.”

Omista kirjoistaan Katri Manninen pitää eniten nelikosta Sikabileet (WSOY 1996), Megakesä (1997), Bittitiikeri (1998) ja Supersivari (1999).

”Ne on alusta alkaen pelkästään mun, ja ne tuntuvat myös kolahtaneen lukijoihin.”

Kirjojen rento ja uskottava nuorisokieli vie tapahtumia eteenpäin rivakasti, ja seksiä ja muuta hauskanpitoakin on niin paljon, ettei Mannisen mielestä kirjoilla olisi mitään asiaa Yhdysvaltain markkinoille. Lukijana tai kirjailijana Katri Manninen ei ole mikään miljöökuvauksen ihailija.

”Mulla tökkii heti kuvailut siitä, missä kaikki tapahtuu. Mä olen paljon kiinnostuneempi ihmisten välisistä tunteista. Jos kirjassa on hillittömän pitkä kuvaus vaikka siitä, miten ruusut kukkii, luen sen kursorisesti läpi. Lapsena hyppäsin kylmästi yli.”

Mannisen toinen useamman kirjan sarja on yhdessä Nanne Korpivaaran kanssa kirjoitettu Parivaljakko (WSOY).

”Nanne on pitkäaikainen paras kaveri ja meillä on ollut ihan törkeän hauskaa kirjoittaessa. Ei ne rikoskirjoina ole mitenkään hääppöisiä, mutta keskinäinen pölinä ja hevosjutut ovatkin tärkeintä.”

Katri Manninen, Siljan JenkkivuosiSalatut elämät -kirjoista Katri Mannisen suosikit ovat Siljan jenkkivuosi (WSOY 2001) ja Kallen inttivuosi (2001).

”Niissä käsitellään aika vaikeitakin teemoja, mormoniuskontoa, teiniraskautta, homoutta.”

Sekä äiti että tytär sanovat yhteistyön sujuneen Benner & Benneriä tehtäessä helposti.

”Äiti on elänyt hyvin voimakkaan elämän, käynyt rankkoja juttuja läpi ja opiskellut paljon. Äidillä on niin mieletön varasto mistä ammentaa.”

”Meidän työmoraalimme ja -tapamme ovat samanlaiset. Enkä tiedä kuin yhden yhtä nopean konekirjoittajan kuin minä, ja se on meidän Katri”, Kirsti Manninen sanoo.

”Katrin taitoa kirjoittaa dialogia olen aina ihaillut, kun itse olen eeppisempi ihminen.”

Mikä ontodella tärkeää?

Katri Manninen törmää usein kysymykseen, miten hän kykenee kirjoittamaan niin paljon niin nopeasti.

”Mulla ei ole harrastuksia, mulla on helppo mies eikä lapsia. Ja kirjoittaminen on vaan ylitse kivointa maailmassa. Ehkä eräät parisuhteeseen liittyvät osa-alueet ovat hauskempia, mutta työnä en keksi mitään kivempaa.”

”Joskus olen kohdannut sellaisia mielipiteitä, että jos kirjoittaa paljon ja nopeesti, ei tee hyvää. Mutta kun mä kirjoitan, kaikki muu maailmassa katoaa ympäriltä. Kun on nopea kymmensormijärjestelmä ja ajatus kulkee, kyllähän sitä liuskaa tulee ja tarinaa syntyy.”

”Mä yritin joskus kirjoittaa oikein hitaasti, pari liuskaa päivässä, mutta se oli yhtä helvettiä eikä siitä tullut mitään.”

Mika Waltari kirjoitti paljon ja monenlaista mutta aina laadukkaasti.”

Tekstin lisäksi Katri Mannisesta pulppuaa myös puhetta, jota äidin todistuksen mukaan alkoi tulla poikkeuksellisen varhain. Matkapuhelinlaskut ovat kuukaudessa vähintään parinsadan euron kokoisia.

Katri Manninen sanoo, että hänellä on ollut aika hyvä onni.

”Mä olen päässyt isoihin projekteihin mukaan kuten Benner & Benner ja Salatut elämät. Kustantaja on halunnut julkaista mun kirjoja, multa on pyydetty juttuja, ja kun mä pystyn innostumaan myös toisten ideoista ja tarttumaan niihin, niin olen taas huomannut, että ai jaa, mulla on nyt tällainen juttu.”

Todella hyvästäkin onnesta Katri Mannisella on kokemusta.

”Kun on puoliso, joka uskoo ja ymmärtää ja on vapaa lähtemään kolmeksi kuukaudeksi jonnekin, niin se on tärkeää.”

”Kaikki ura- ja työjutut on toisarvoisia sen rinnalla, että on ihminen, jota rakastaa, ja joka rakastaa mua sellaisena kuin olen.” 

Teksti: Reijo Vahtokari/SK

Comments

Teksti: Plaza
Avainsanat: Katri Manninen, Salatut elämät

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *