Katarina Wennstam teki tiukan dekkarin seksibisneksestä

”Seksinostajat ovat ruotsalaisen oikeusjärjestelmän hellimmin kohdeltuja rikollisia”, sanoo syyttäjä Madeleine Edwards ruotsalaisdekkaristi Katarina Wennstamin vasta suomennetussa teoksessa Tahra (Otava, 2011).

Syyttäjän hahmo tulkitsee Wennstamin näkemyksiä. Useimmat seksiä ostavat eivät jää kiinni. Ne, jotka tuomitaan, maksavat kiltisti sakkonsa ja palaavat puuhiinsa. Muutaman tonnin sakot eivät paljon paina.

”Kukaan ei kysy, miksi seksiä ostetaan, miksi sille on markkinat”, Suomessa viime viikolla vieraillut Wennstam sanoo.

Ruotsalaisia naisdekkaristeja versoaa kuin keväisiä koivunlehtiä – joidenkin mielestä jo kyllästymiseen asti. Katarina Wennstamia tämä ei haittaa.

”The more, the merrier!”, Wennstam huudahtaa.

Nautimme torstaisena iltapäivänä suklaakakkua – ja puhumme englantia, sillä itseluottamukseni ei riitä ruotsin kanssa taiteiluun. Se hävettää. Varsinkin kun Otavan viestintäjohtaja Liisa Riekki päivystää lähipöydässä.

Dekkari oli Wennstamille luonteva valinta. Hän on entinen rikostoimittaja ja ennätti ennen esikoisromaaniaan kynäillä kaksi raiskausta käsittelevää tietokirjaa.

”Tulin tien päähän, koska koin etten päässyt osaan yleisöstä käsiksi.”

Wennstam halusi herättää keskustelua. TV-toimittajana hän ennätti tottua siihen, että omilla sanoilla on painoarvoa.

”Kun ihmiset lähtevät rantalomalle ja haluavat ostaa lentokentällä jotain luettavaa, kukaan ei osta haastattelukirjaa seksin ostajista”. Sen sijaan he tarttuva dekkariin.

Tahran julkaisemisen jälkeen Wennstamilla onkin riittänyt vientiä. Suomessa kirjailija ennätti ennen tapaamistamme muun muassa lounastaa oikeusministerin pallilta väistyvän Tuija Braxin kanssa. Keskustelunaiheena olivat suomalaisen ja ruotsalaisen lainsäädännön yhtäläisyydet ja erot.

Suomessa seksin osto on kielletty parituksen ja ihmiskaupan uhrilta, mutta seksiä myyvien on vaikea osoittaa, että he ovat uhreja. Parittajat taas tietävät, miten hoitaa hommat omaksi edukseen. Näin on myös Ruotsissa.

”Kun he hakkaavat tyttöjä, he tekevät sen niin, että se ei näy, koska mies ei halua ostaa seksiä uhrilta. Uhreja he silti ovat; ehkä heiltä on viety passi, ehkä heitä on uhkailtu”.

Julkisuudessa koko ihmiskauppa-ilmiö yritetään herkästi lakaista maton alle osoittelemalla sormella muita, esimerkiksi Venäjää. Ja sitten elää vielä myytti iloisesta huorasta. Lehtiin pulpahtaa säännöllisesti seksiä myyvien naisten haastatteluja, joissa vain yhden lauseen verran vilahtaa ”ammatin” toinen puoli: väkivalta, raiskaukset, huumeet…

Kuka haluaa meidän uskovan, että prostituoidut ovat onnellisia?

”Seksin ostajat tietenkin. Ja seksiteollisuus vain kasvaa kasvamistaan. Huumeita voi myydä vain kerran, mutta ihmisen yhä uudelleen ja uudelleen.”

Wennstam katsoo kirjassaan seksikauppaa tekijän, ostajan näkökulmasta. Se ei ole tyypillistä. Päähenkilö, menestynyt asianajaja Jonas Wahl on uskottava, koska hän käy kovia sisäisiä kamppailuja.

Wennstam kertoo saaneensa lukijoiltaan paljon palautetta. Monet miehet ovat kertoneet, kuinka he ”pitävät Jonaksesta”. Hän on kuin veli tai koulutoveri, jonka kaikkia tekemisiä ei kuitenkaan voi hyväksyä.

”Yritin tehdä Jonaksesta sävyltään harmaan, sillä sellaisia ihmiset ovat: heissä on sekä hyviä että pahoja puolia.”

Wennstamin resepti seksikaupan hillitsemiseen on laki. Kakkosena tulee kärsivällisyys: muutoksille pitää antaa aikaa. Wennstam ottaa esimerkin Ruotsissa vuonna 1979 voimaan tulleesta laista, joka kieltää lasten fyysisen kurittamisen.

”Lapsia lyödään edelleen, mutta asenne on aivan toinen. Yhä useampi ihminen puuttuu tilanteeseen, jossa lasta hakataan. Lainsäädäntö on muuttunut.”

Tahra on Ruotsissa kokonaisuudessaan ilmestyneen jännäritrilogian ensimmäinen osa. Wennstam kirjoittaa jo vauhdilla uutta kirjaa. Sen päähenkilö on spin-off trilogian kolmannesta osasta. Kirjailija kertoo tykästyvänsä henkilöihinsä aina hiukan vahingossa. Tahran ensimmäisessä osassa esiintyvä syyttäjä Edwardskin kulkeutui kuin itsestään kahteen muuhun osaan.

Uusi kirja käsittelee jälleen kuumaa aihetta: viharikoksia. Taitaa olla aikaa rankkaa pohtia aamusta iltaan yhteiskunnan nyrjähtäneitä puolia, arvelen. Vapaalla Wennstam tekeekin jotain aivan muuta: kotoilee 5- ja 7-vuotiaiden lastensa kanssa. Eikä kaipaa telkkarityötä.

”Nyt olen oma pomoni. On helppoa neuvotella: tänään menen vaikka puutarhaan”.

Aikamme loppuu ja Wennstamin on aika juosta seuraavaan tapaamiseen pinkissä, rusketusta korostavassa mekossaan. Mekko on sävy sävyyn Tahra-kirjan kansikuvituksen kanssa.

 

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: arvio, dekkari, kirjat, Otava, politiikka, yhteiskuntakritiikki

Kommentit

Just se5! Kan inte heller le5ta bli att ke4nna mig kleuvn inff6r rollen etnicitet spelar Drag me to hell, e4ven om det som sagt blir ff6r mycket ff6r att ta pe5 allvar. Men: en vit tjej, synbarligen utan tidigare kontakt med andeve4rlden, som ff6rst ff6rbannas av romsk kvinna och sedermera fe5r hje4lp av indisk man samt mexikansk kvinna? Lite mer e4n enbart lol. Ditt inle4gg hade onekligen varit (eller e4r, re4ttare sagt) ett mer fruktbart inle4gg e4n den de4r miljf6le4sningen. Men det e4r ju samtidigt ett metadebattinle4gg och ett se5dant – Lex Ekis-Ekman – ve5gar ve4l inte DN publicera e4n pe5 ett tag 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *