Julia Franck vieraili Suomessa kertomassa kirjastaan Keskipäivän haltija

Julia FranckJulia Franckin Keskipäivän haltija kertoo Helenestä, joka hylkää poikansa rautatieasemalle. Tarinan tausta löytyy Franckin omasta perheestä. Palkittu romaani on yksi vuoden koskettavimmista lukuhelmistä. 

Keskipäivän haltija kertoo Helenestä, joka hylkää poikansa rautatieasemalle. Lukijasta Helenen teko on käsittämätön; kuinka äiti voi hylätä oman lapsensa. Oliko se myös se kysymys, johon halusit kirjan kirjoittamalla löytää vastauksen? 

– Tiesin, että isoäitini oli hylännyt isäni tämän ollessa kahdeksanvuotias. Se vaikutti ratkaisevasti isäni luonteeseen, persoonallisuuteen ja koko loppuelämään. Pohdin pitkään, usean vuoden ajan, kirjan kirjoittamista isästäni ja isoäidistäni, ja siitä mikä johti tähän traagiseen tapahtumaan. 

Löysitkö vastauksen? 

– Tavallaan. Luin paljon kirjoja sodasta ja sen vaikutuksesta ihmismieleen. Pohdin aihetta monesta eri näkökulmasta ennen kuin aloitin kirjoittamisen. Halusin todella ymmärtää mitä Helene on mahtanut kokea, ja sitä kautta löytää syitä hänen käytökselleen. Ymmärsin, että sodassa suurin vaara ei ole itse asiassa menettää henkeään, vaan koko elämänsä ja persoonansa. Helenelle kävi juuri niin. Hän joutui luopumaan kaikesta: unelmistaan, moraalistaan, ajatuksistaan jopa omasta äänestään – hän joutui vaikenemaan itselleen tärkeistä asioista loppuelämänsä. Halusin tuoda ilmi puhumisen tärkeyden. Vaikeista aiheista ja etenkin toisesta maailmansodasta vaietaan yhä. Sen kokeneet joutuvat pitämään liian paljon asioita sisällään, eivätkä he ole löytäneet kanavaa purkaa tapahtumia. Kuten esimerkiksi isäni – hän ei koskaan puhunut äidistään. 

Toisesta maailmansodasta on kirjoitettu paljon. Kirjasi ei kuitenkaan kerro tyypillistä selviytymistarinaa.  

– Se on totta. Helene on ”harmaalla alueella”. Hän on puoliksi juutalainen, eikä sen takia kuulu selkeästi kumpaankaan toisessa maailmansodassa tyypillisesti vastakkain asetettuun ryhmään. Olin alkuun yllättynyt, että se herätti niin paljon keskustelua. Koska päähenkilöä ei voinut selkeästi kategorisoida, joidenkin lukijoiden oli vaikea samastua häneen. Todellisuudessa luulen, että kokemus ”välitilasta” on Saksassa todella tyypillinen. Näillä puoliksi juutalaisilla esimerkiksi kokemus syyllisyydestä on aivan omanlaisensa. Halusin pohtia kirjassa myös sitä, miltä sivullisista, tavallisista siviileistä tuntui seurata sodan tapahtumia voimatta vaikuttaa tilanteeseen mitenkään. Helene oli yksi heistä. Keskipäivän haltija

Kirjassasi on myös muutamia todella järkyttäviä kohtauksia. Ja ylipäänsä kuvaat sotaa todella koskettavasti ja läheltä, paljastat miltä sota todella sen kokeneesta tuntui. Luuletko, että nuorempien sukupolvien on helpompi kertoa sodasta totuudenmukaisesti, koska emme ole itse kokeneet sodan kauhuja? 

– Luulen, että se on juuri näin. Sota tekee mykäksi. Kokemukset ovat niin järkyttäviä, että niistä on mahdoton kertoa. Isovanhemmat saattavat korkeintaan jakaa lapsilleen ja lapsenlapsilleen faktoja: ruoka oli loppu, se ja se taistelu alkoi silloin, kotikaupunki vapautettiin tällöin, kaikesta oli puutetta. Mutta se, miltä esimerkiksi kodin tai läheisten menettäminen todella heistä tuntuivat, ei välttämättä välity heidän kertomuksissaan. Sen kertominen on mielestäni kirjallisuuden tehtävä. Ja nähtävästi juuri meidän nuorempien kirjailijoiden tehtävä.  

Millaista palautetta olet saanut kirjasta?

– Olen kiertänyt kertomassa kirjastani ympäri Eurooppaa ja vastaanotto on ollut todella vaihtelevaa. On ollut mielenkiintoista keskustella kirjasta, kun eri kansojen kokemus sodasta on niin erilainen. Esimerkiksi Balkanilla muistot sodasta ovat paljon lähempänä ja lukijoiden reaktiot Helenen kohtaloon paljon voimakkaammat kuin vaikkapa Englannissa, jossa sodan muisto on paljon kaukaisempi. Huolimatta siitä kuinka pitkä aika sodasta on, sen varjot ovat kuitenkin aina pitkät. Siksi uskon, että Helenenkin tarina on tavallaan ajaton. Kulttuurista ja ajasta riippumatta se koskettaa aina.

Osta tämä kirja Suuresta Kuusta.

Comments

Teksti:Emmi Jäkkö
Avainsanat: isoäidit, juutalaiset, kauhu, kirjallisuus, kirjat, lapsenlapset, moraali, nuortenkirjailijat, sota

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *