Juhani Seppänen: Selvästi juovuksissa

Juhani Seppänen, Selvästi juovuksissaKesä meni menojaan ja lomalla tuli kuin huomaamatta juotua joka päivä jotain vettä väkevämpää – muutama siideri, olut tai viinilasi. Mutta eihän niitä lasketa! Niin lääkäri Juhani Seppänenkin ajatteli, kunnes tilanne riistäytyi käsistä. Hänen elämäänsä luikerteli vaivihkaa ikävä riesa, vuosi vuoden jälkeen lisääntynyt alkoholinkäyttö, josta tuli lopulta jokapäiväinen pakko. Ulkopuoliset eivät sitä välttämättä edes huomanneet – hänellähän oli kaikki päällisin puolin enemmän kuin hyvin: toimiva avioliitto, ihanat lapset, mukava koti ja arvostettu työ, jossa hän auttoi päivittäin alkoholiongelmista kärsiviä ihmisiä.

Seppänen petti itseään ja pakoili ongelmaansa vuosia, mutta lopulta tuli raja vastaan. Eräänä päivänä hänen vaimonsa ehdotti: ”Ole vuosi juomatta ja kirjoita aiheesta kirja.” Seppänen päätti yrittää. Syntyi Selvästi juovuksissa.

Seppänen tarttuu kirjassaan alkoholiongelmaan kunnioitettavan rehellisesti, omasta näkökulmastaan. Hän tunnustautuu empimättä alkoholin suurkuluttajaksi ja paljastaa kiertelemättä 24-vuotisen menneisyytensä alkoholin suurkuluttajana, alkoholiannostensa päivittäisen määrän ja heikoimmat hetkensä.

Seppänen ei säästele itseään vaan kertoo itseironisella tyylillä, miten hän esimerkiksi torjui oman alkoholiongelmansa: ”Korttelikapakoiden kantajengit tulivat vuosien mittaan ulkonäöltä tutuiksi. Tervehdin heitä kohteliaisuuden edellyttämän nyökkäyksen verran. En koskaan liittynyt kantaistujien seuraan. En tietenkään. En minä ollut heidän kaltaisensa. Tunsin silkkaa ylemmyyttä. Kadulla olin kuin en olisi näitä ihmisiä koskaan nähnytkään.”

Kirja koostuu päiväkirjamerkinnöistä, joissa Seppänen kertoo päivästä 1 päivään 365, miten vuosi ilman alkoholia sujuu. Joka päivä hän kohtaa monta houkutusta: lähiseudun baarin, lähiruokakaupan, ystävien kosteat juhlat. Hän kirjaa tuntemuksiaan, pohtii omaa juomistaan ja kertaa menneisyyttään lapsuudesta lähtien alkoholiongelmansa kautta. Teosta täydentävät jaksot, joissa kerrotaan mm. alkoholin koostumuksesta, terveydellisistä vaikutuksista ja historiasta.

Juhani Seppänen toimii työterveyslääkärinä, ja hänellä on vaimo ja kaksi lasta. Seppänen on kirjoittanut Selvästi juovuksissa -teoksen lisäksi kirjat Ensimmäinen sana on isä, jossa ravistellaan vakiintuneita myyttejä vanhemmuudesta sekä Hullu työtä tekee, joka kyseenalaistaa nykyisenlaisen työnteon merkityksen.

Selvästi juovuksissa antaa todella ajattelemisen aihetta ja ravistelee jämähtäneitä käsityksiä: missä menee kohtuukäytön ja suurkulutuksen raja? Voidaanko edes puhua kohtuukäytöstä? Kirja sopii luettavaksi jokaiselle suomalaiselle, mutta varsinkin niille, jotka hiljaa mielessään miettivä, vaikka vain hetken, omaa alkoholinkäyttöään.

Ulla Jäntti

 

Comments

Teksti:Suurikuu
Avainsanat: Juhani Seppänen, Selvästi juovuksissa

Kommentit

”Ma luin rivin, luin kaks,
vereni tunsin kuumemmaks.”
Kaikkien passiivisten ryyppääjien puolesta: KIITOS!

Minä sain kyllä herätyksen. Ahmin kirjan loppuun tänään, eilen sen ostin. Olen ollut huolissani alkoholin käytöstäni jo pitkään. Seppäsen itseironista ja yltiörehellistä tekstiä lukiessa nauroin (itselleni!) välillä niin paljon, että lapset tulivat katsomaan, olenko tullut hulluksi! Niin läheltä liippasivat uskomukset, selitykset ja excuset, joita hän esittelee. Juuri tämä ”lasi viiniä hyvän ruoan kanssa” -kulttuuri. Voihan sen ottaa, mutta on muistettava, että samanlaista myrkkyä se on kuin pultsarin Hakanimen torilla juoma kossukin.
kiitos Juhani Seppänen!
T. Outi S.

Minä sain kyllä herätyksen. Ahmin kirjan loppuun tänään, eilen sen ostin. Olen ollut huolissani alkoholin käytöstäni jo pitkään. Seppäsen itseironista ja yltiörehellistä tekstiä lukiessa nauroin (itselleni!) välillä niin paljon, että lapset tulivat katsomaan, olenko tullut hulluksi! Niin läheltä liippasivat uskomukset, selitykset ja excuset, joita hän esittelee. Juuri tämä ”lasi viiniä hyvän ruoan kanssa” -kulttuuri. Voihan sen ottaa, mutta on muistettava, että samanlaista myrkkyä se on kuin pultsarin Hakanimen torilla juoma kossukin.
kiitos Juhani Seppänen!
T. Outi S.

Seppänen on kiteyttänyt monta asiaa todella hienosti. Viinikerhojen snobistisen luonteen ja niiden jäsenten alkoholiin taipuvan käytöksen. Hän myöntää oman alkoholisminsa, siis joi jopa 25 litraa viikossa olutta ja muuta päälle. Kamala määrä. Ja siinä olen samaa mieltä että alkoholi on hermomyrkky, mutta sopivasti käytettynä se ei sanottavasti haittaa normaalia elämää. Mutta tarkkana täytyy olla ja kokemuksesta voin sanoa, että määrä, käyttötapa, juomat, tilaisuudet jne. ovat aina yksilöllisiä, se mikä sopii toiselle, ei sovi lainkaan toiselle. Yliopistoaikaisista tuttavista ja kavereista valitettavan moni ns. on hukkunut viinaan, jopa kuollut, jo opiskeluaikana. Kuiva viikko, kuiva kuukausi tekee tosi hyvää. Kuiva vuosi, miksi ei!

Pistää miettimään. Eiköhän jokainen oikeasti tiedä oman alkoholin käyttönsä rajan.
Jos kerran sitä täytyy oikein alkaa laskea käsi sydänmellä, niin mahtaisiko olla aika pysähtyä ja ottaa lasi vettä. Perimägeenit muistuttavat kuinka helppoa siihen lasiin on
tarttua. Kavahdan kun mietin keitäpäs suvussani käyttää alkoholia.. Isä, alkoholisti (kuivilla 5V.),tädit (märkiä), enot(viina maistuu). Appiukko kuoli alkoholin käyttöön,anoppi alkoholisti(kuivilla vuosia). Itselle maistuu saunajuoma,rentoutumis juoma. Enpä ole tainnut kieltäytyä lasista muuten kun ollessani kuljettajana. Aviopuolison napsut kyllä huomaan. Täytyy ryhdistäytyä. Jaksamista kaikille taistelijoille.

Huomaa, että lääkäri-kirjoittaja on suurkuluttaja, koska hänestä nollaraja on paras. Niinhän se alkoholistille on. Itse katson, että jos silloin tällöin, tyyliin kerran pari kuussa juo ruoan kanssa tai seuran takia lasin. pari viiniä, ei todellakaan kannata edes miettiä asiaa.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *