Joulukuun lukupiiri: J. K. Rowlingin Paikka vapaana

J. K. Rowling: Paikka vapaana, The Casual VacancyTervetuloa mukaan ensimmäiseen lukupiirikeskusteluumme!

Aluksi esitän pienen toiveen: tahtoisin mahdollisimman monen kertovan mielipiteistään liittyen kuukauden kirjailijaamme J. K. Rowlingiin, hänen kirjoihinsa, vaikutukseensa tai vaikka kirjoittamistyyleihin.

Koska lukupiirimme on tarkoitus nostaa esille lukemisen iloa ja tuoda keskustelua kirjoista lähemmäksi kaikenlaisia lukijoita, on meillä pientä palkintoa tiedossa ahkerimmille keskustelijoille. Lukupiiriläisten joukosta valitaan kolme kiintoisimmin mielipiteensä ilmaissutta keskustelijaa, joille lähtee kolmen kirjan paketti lukupiirin päätteeksi. Aktiivista keskusteluaikaa on kahden viikon ajan sunnuntaihin 30.12. asti.

Ilmoitamme rekisteröityyn sähköpostiosoitteeseen kirjapakettien voitosta, joten on ensiarvoisen tärkeää, että rekisteröit itsellesi nimimerkin sivustollemme. 

Alla olevassa alustuksessa annan vinkkejä asioista, joihin voit ottaa kantaa. Kaikenlaiset kommentit ja pohdinnat ovat tervetulleita ja voit esittää kysymyksiä sekä minulle että muille keskustelijoille. Olethan keskustelussa rakentava ja mielipiteissäsi rehellinen!

J. K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vankiIlmiö nimeltä Harry Potter

J. K. Rowlingista ei oikein voi puhua ilman, että ottaa esille hänen aiemman erityisesti nuorille suunnatun kirjasarjansa. Harry Pottereilla Rowling sai herätettyä yhtä lailla lapset ja nuoret kuin myös aikuiset kirjojen äärelle.

Olin itse myöhäisherännäinen Pottereiden suhteen ja aloitin kirjojen lukemisen vasta sarjan neljännen osan – Harry Potter ja liekehtivä pikari – ilmestyttyä vuonna 2001. Olin itse asiassa käymässä tuolloin kummisetäni luona Riihimäellä ja hänen kirjahyllystään löytyi kaikki neljä ilmestynyttä osaa.

Ajattelin viattomasti kokeilla sarjan alkua. Harry Potter ja viisasten kivi koukutti kuitenkin minut täysin ensimmäisiltä sivuilta lähtien ja luin kaikki neljä setäni hyllystä löytyvää kirjaa seuraavien kolmen päivän aikana. Muistan, ettei minusta ollut sosiaaliseen kanssakäymiseen reissun aikana, en ehtinyt nukkua enkä paljon edes syödä, sillä istuin nenä kirjassa viimeiselle sivulle asti. Eritoten Harry Potter ja Azkabanin vanki jäi tuolta lukukokemukselta mieleeni, sillä kirjassa Rowlingin tyyliin ilmestyi kahteen aiempaan verraten synkempi sävy. 

Sarjan seitsemäs ja viimeinen osa Harry Potter ja kuoleman varjelukset ilmestyi englanniksi kesällä 2007 ja suomeksi keväällä 2008. Tuolloin olin jo kirjakaupalla töissä ja pääsin mukaan todistamaan yhtä suurinta ihmisiä liikuttanutta kirjamaailman tapahtumaa – en nimittäin koskaan muulloin ole saanut nähdä yhtä pitkiä ja silti lämminhenkisiä ihmisjonoja, kun lukijat odottavat saavansa käsiinsä tietyn kirjan. On monia muitakin kirjailijoita, jotka ansaitsisivat tulla yhtä suuren suosion kohteeksi, mutta harva siinä onnistuu.

Rowling yhdisti ihmisiä ja ilmassa oli taikuutta sekä yhteisöllisyyttä. Harry Potter ja kuoleman varjelukset -kirjan yhteydessä kirjakaupalla oli tarjolla monijuomalientä, myymälämme oli tuunattu Potter-henkiseksi ja me myyjät olimme pukeutuneet monien asiakkaiden kanssa kirjojen innoittamina velhomaailmaa mukaillen. Harmi kun minulla ei ole kuvia tallessa tuosta tapahtumasta. 

Sukellus aikuisten maailmaan

Harry Potter liimasi sukupolvensa nuoret ympäri maailman yhteen fanituksen muodossa. Suurinta hypetystä seuranneiden ikä alkaa kaiketi olla parin-/kolmenkympin tietämissä. Siinä mielessä Rowling kirjoittaa jatkumoa, että kirja kirjalta Pottereissakin aiheet muuttuivat synkemmiksi, kunnes oli aika ensimmäisen aikuisille suunnatun teoksen. Toisin kuin Potterit, Paikka vapaana on kuitenkin täysin taiaton ja siinä suhteessa paljaampi todellisuudelle. Vaikka Harry joutuu kokemaan surullisia menetyksiä elämässään, jäi Rowlingin aiemmista kirjoista viimeiseksi ajatukseksi mieleen usko paremmasta. Näin ei käy hänen uusimmassa teoksessaan.

Paikka vapaana on herättänyt värikkäästi vastakkaisia mielipiteitä kritiikeissä, blogeissa ja keskusteluissa. Sitä on ylistetty suureksi nykyaikaiseksi dickensiläiseksi romaaniksi ja toisaalla on mietitty, onko vastuullista kirjoittaa nuortensarjan perään näinkin raakaa seksillä, huumeilla ja raiskauksilla ryyditettyä tarinaa. Kirjaa on myös pidetty keskinkertaisena kirjoitustyönä

Piti siitä tai ei, Paikka vapaana on vahvasti yhteiskunnallinen romaani, jonka tapahtumat sijoittuvat peribrittiläiseen Pagfordin kaupunkiin. Tapahtumaketju alkaa, kun valtuutettu Barry Fairbrother kuolee ja hänen paikkansa kaupunginvaltuustossa vapautuu.

Teemat?

Teemat kulkevat kahtiajakautuneen kaupungin kautta ihmisten sisäiseen pahoinvointiin, kun kirja vie lukijaa juonenkiertymien läpi rakentaen jännitystä hienovaraisin elein kohti kliimaksia. Kyse ei ole jännityskirjasta, mutta tarinassa käytetään kyseisestä genrestä tuttuja cliffhangereita ja lukija koukuttuu ihan huomaamattaan.

Kirjassa tavataan läjä elämäänsä pettyneitä ihmisiä. Tekopyhät aikuiset ovat valtapelinsä lumoissa, eivätkä ymmärrä lastensa kasvavaa huonoa oloa. Yhden jos toisenkin perheessä on Barry Fairbrotherilta vapautuneen valtuustopaikan tavoin ”paikka vapaana”: olisi tarvetta paremmille äideille ja isille.

Miljöönä Pagfordin kaupungin idyllisyys rikkoutuu mitä pidemmälle kirjaa luetaan. Selvää on, että perinnöllisiä tekijöitä ja niiden tuomaa painavaa kuormaa kantaa jokainen yhteisön jäsen harteillaan – oli sitten mitä luokkaa tahansa. Nuoret kapinoivat vanhempiaan kohtaan ja aviopuolisot toisiaan kohtaan. Sosiaalista älyä löytyy kuitenkin nimenomaan enemmän nuorten taholta kuin aikuisten. Mutta miten käy, kun lapsi joutuu ottamaan aikuisen paikan perheessä? 

Kirjan teemoissa puututaan myös identiteettivarkauksiin ja kiusaamisen muotoihin sosiaalisen median puolella. Melko ajankohtainen aihe, sanoisin.

Henkilöiden ja nimien merkityksistä

”Fatsin näkemys oli, että yhdeksänkymmentäyhdeksän prosenttia ihmiskunnasta teki virheen siinä, että häpesi olla oma itsensä, lateli valheita ja teeskenteli olevansa joku muu. Rehellisyys oli Fatsin valuutta, ase ja puolustus. Rehellisyys pelotti ihmisiä, jopa järkytti heitä. Fats oli havainnut, että toiset ihmiset olivat juuttuneet häpeään ja teeskentelyyn: he saivat alati pelätä totuuksien vuotavan julki. Fatsia viehätti paljaus, kaikki mikä oli rumaa mutta aitoa. Hän oli kiinnostunut niistä likaisista asioista, joita hänen isänsä kaltaiset ihmiset pitivät nöyryyttävinä ja inhottavina. Fats ajatteli usein messiaita ja paarioita, hulluiksi ja rikollisiksi leimattuja ihmisiä, torkkuvan massan karttamia jaloja hylkiöitä.

Vaikeinta ja samalla upeinta oli olla sellainen kuin oikeasti oli, vaikka olisi julma ja vaarallinen; varsinkin jos oli julma ja vaarallinen. Kysyi rohkeutta olla salaamatta sitä, millainen eläin sattui olemaan. Toisaalta ei saanut teeskennellä olevansa enemmän eläin kuin oli. Jos lähti sille tielle ja sortui liioittelemaan tai feikkaamaan, ihmisestä tuli samanlainen kuin Lokerosta, samanlainen tekopyhä valehtelija. Aito ja epäaito olivat sanoja, joita Fats toisti usein omassa päässään. Niillä oli hänelle tarkka sisältö siinä merkityksessä, jossa hän niitä itsestään ja muista käytti.” (Paikka vapaana, s. 83)

Harry Pottereista tuttu hyvän ja pahan välinen taistelu on sijoitettu pieneen kaupunkiin ja sen sisällä oleviin valtarakenteisiin – erityisesti yksilöiden sisäisiin kamppailuihin. Pienen paikkakunnan ihmiset kärvistelevät mitättömissä elämissään, kuten Harryn kasvattiperhe Dursleyt Pottereissa. Itse asiassa Vernon Dursleyn ja Howard Mollisonin hahmoissa on melkoisesti samankaltaisuutta ulkonäköä ja ennakkoluuloja myöten. Paljon muuta yhteistä en kuitenkaan näe Rowlingin nuortenkirjojen ja aikuisille suunnatun teoksen välillä.

Krystal Weedon on tarinan traaginen sankari, ja hän nousee Stuart ”Fats” Wallin ohella kirjan henkilökaartista selvimmin esiin. Krystaliin piirtyy myös monia symboleja: nimi Krystal viittaa metamfetamiiniin. Sukunimen tulkinta on yhtä helppoa – weed kun viittaa kannabikseen. Krystal Weedon on huumeiden ilmentymä ja huumausaineiden lapsi, kun tytön äidille annetaan korvaushoitona metadonia heroiiniriippuuvuuteen.

Nimisymboliikkaa löytyy myös Barry Fairbrotherista, joka on kaupunkin ”hyväveli”, silta ihmisten ja kaupunginosien välillä. Barry Fairbrotherin poissaolo hönkäisee esiin ihmisten pahimmat piirteet, jotka ovat velloneet kastijärjesteisen yhteisön taustalla jo pidemmän aikaa.

Onko kielessä huumoria?

Minun täytyy myöntää yksi asia: en kyennyt lukemaan Ilkka Rekiaron tekemää suomennosta kokonaisuudessaan. Olin lukenut siis pohjalle englanninkielisen alkuperäisversion ja käännöksen parissa olen paininut pari viimeistä yötä. Se ei toiminut, ei niin millään. Teos oli huomattavasti lapsellisempaa luettavaa suomeksi kuin englanniksi ja tuntui kuin teoksesta olisi kadonnut Rowlingin taikoma latautunut henki kielenvaihtumisen myötä.

Samaa asiaa kritisoi muun muassa Noora Vaarala Aamulehden arviossa. Harmittaa suunnattomasti, että kirjan käännöksen kanssa pidettiin liikaa kiirettä, sillä Paikka vapaana olisi ansainnut enemmän mietintää sanavalintojen suhteen. Teoshan ilmestyi englanniksi syyskuun lopussa ja suomennos ehti markkinoille jo marraskuussa. 

Sanailu oli paikoittain hyvin brutaalia ja kiroilun soinnuttamaa. On kuitenkin hankala kuvitella, että kirjailija voisi luoda hahmonsa ja antaa niille kielen, joka ei edusta ihmisen persoonaa tai hänen sosiaalista statustaan. Koin siis roisien ilmaisujen olevan olennaisia tarinan kannalta. Huumoria kirjassa edusti henkilöiden päänsisäiset huomiot kanssaihmisistään sekä kaikkitietävän kertojan kommentointi pinnanalaisista asioista. 

Koska englanninkieliselle alkuperäisteokselle antaisin neljä tähteä, mutta suomenkieliselle käännökselle kaksi, päädyn antamaan kirjalle kolme tähteä arviossani. Kirja piti minua otteessaan, ja vielä päiviä sen lukemisen jälkeen mielessäni pyöri Krystal Weedonin elämä ja kuolema. Jos kirja jää pyörimään mieleen hyvässä tai pahassa ja jättää ristiriitaisen olon, on siinä aina hyvä alku monille pohdinnoille. 

Montako tähteä sinä annat J. K. Rowlingin Paikka vapaana -kirjalle ja miksi?

– Kirjallisena. Minna

Comments

Teksti: Plaza
Avainsanat: arvostelut, J.K. Rowling, lukupiiri, Paikka vapaana, The Casual Vacancy

Kommentit

Olen nyt varsin myöhässä oman kommenttini kanssa – suhteessa siihen, kun tästä on viimeksi aktiivista keskustelua käyty. Mutta toivottavasti se ei haittaa.

Olen, samoin kuin lukupiirikirjoituksen aloittaja, myöhäisherännäinen Harry Potterien ystävä. Hyppäsin mukaankin samoihin aikoihin: kun neljä osaa oli ilmestynyt. Samoin myös vähän ”jos nyt kokeillaan” -asenteella, mutta Viisasten kivi imaisi myös minut heti alkuunsa mukaansa niin kovasti, että luin kirjan yhdessä päivässä – ja vielä seuraavana päivänä uudestaan! Mikään kirja ei ole koskaan koukuttanut minua samalla tavalla. Yhtä suurella innolla luin kaikki muutkin kirjat, jokaisen olen tähän päivään mennessä lukenut useita kertoja, sekä suomeksi että englanniksi.

Paikka vapaana -kirjaa taas odotin sekalaisella kauhulla ja mielenkiinnolla. Olen valitettavasti toisinaan hyvin ennakkoluuloinen kirjailijan ns. tutusta genrestä poikkeavaa kirjallisuutta kohtaan. Esimerkkinä: olen pitänyt hyvin paljon Henning Mankellin Wallander-kirjoista, mutta suhtauduin hyvin ennakkoluuloisesti hänen ei-wallanderilaiseen tuotantoonsa. Turhaan. Hyvä kirjailija on hyvä kirjailija, kirjoitti hän mistä tahansa.

Aluksi tarina tuntui hieman sekavalta: oli paljon henkilöhahmoja, joiden nimet menivät sekaisin päässäni, enkä millään meinannut saada otetta tapahtumista. Barry Fairbrotherin päässä sykkinyt jomotus meinasi tarttua itseenikin. Kirjan alku ei siis tarjonnut samaa instanttia koukuttavuutta kuin Viisasten kivi aikanaan. Päätin kuitenkin, etten luovuta, ja hetken aikaa luettuani kirjasta alkoikin löytyä mielenkiintoista yhteiskunnan kuvausta sekä henkilöhahmoja.

Tarina oli hyvin erilainen kuin Potter-kirjoissa, kaukana taikamaailmoista ja tarjoili lähinnä arkipäivän realismia ja varmasti hyvin karua totuutta pienen paikkakunnan sisäisistä valtataisteluista, keskinäisestä käryilystä ja vihanpidosta ja siitä, että kaikki tietävät toisensa tekemiset ja ovat valmiita hyötymään toistensa heikoista hetkistä. Mitään ruusuilla tanssimista kenenkään elämä ei ollut, vaan tarinasta löytyi monta surullisen hahmon ritaria. Rowling on mielestäni siitä rohkea kirjailija, että hän uskaltaa tappaa tarinan sankareita, pidettyjä hahmoja tai niitä, jotka eivät ehkä olisi karua kohtaloa ansainneet. Toki lisäksi myös kirjoittaa hyvin vakavista aiheista.

Luin kirjan suomennetun version, mutta aion jossain välissä, ajan salliessa, lukea saman teoksen myös englanniksi. Pottereita lukiessani olen tottunut Jaana Kapari-Jatan erinomaiseen suomennustyyliin ja -taitoon, ja suomentajan vaihtuminen häiritsi, vaikka kyseessä on eri kirja kuin Potterit. Huomasi, että suomennos oli tehty kiireellä, ja Rowlingin loistavat kirjalliset oivallukset ja tekstillä leikittely eivät päässeet tässä pääosaan. Se oli suuri harmi. Huonosta suomennoksesta kärsii koko lukukokemus.

Jo aiemmin mainittiin selkeistä rowlinglaisista teemoista, jotka paistoivat tekstistä läpi, vaikka kirja itsessään olikin hyvin erilainen kuin Potterit. Oli sitä hyvää ja pahaa, oli hahmoja, jotka oli nimetty tarkoituksella. Ettei kukaan ollut pelkkä John Smith vain siksi, että henkilöhahmolle nyt piti antaa joku nimi. Myöskään Rowlingin tarinankerrontataito ei ollut kadonnut minnekään, vaan hän oli onnistunut punomaan varsin monisäikeisen tarinan, jossa asiat liittyivät toisiinsa, mutta toimivat myös itsenäisesti.

Mitenkään huono kirja Paikka vapaana ei ollut, vaikkakin hyvin erilainen kuin mihin Potter-lukijana on tottunut. Toki kirja pitää myös osata irrottaa tästä kontekstista eikä vain verrata Rowlingin aiempaan tuotantoon. Hänellä ei ole varmastikaan ollut helppoa jatkaa kirjallista uraansa Potterien uskomattoman suuren menestyksen jälkeen, mutta mielestäni tässä oli enemmän kuin kelpo uusi alku.

J. K. Rowlingin kirjaa on luettu myös blogeissa!

Lukematon maailma: ”Huomasin, että alussa väkisin meinasin ajatella, että mitä tästä nyt tulee kun Potterit olivat niin hyviä ja mitäköhän samaa tässä on ja niin edelleen. Lukeminen takkusi alussa tosi paljon, ei vaan kiinnostanut. Asiaa auttoi, kun lopetin kokonaan Pottereihin vertaamisen; eihän tämä teos miljööltään ja tapahtumiltaan oikeastaan yhtään liity niihin. Jossain vaiheessa sitten melkeinpä unohdin kirjailijan edes olevan Rowling, mikä oli ehkä ihan hyvä juttu.”
http://livresvie.blogspot.fi/2013/01/jk-rowling-paikka-vapaana.html

Lukunurkkaus: ”Pakko myöntää, että pikkuruisen kaupungit pienet piirit ja juorut pitivät otteessaan ja siksi jatkoin lukemista vaikka jokin syvällisempi kiinnostus tätä kirjaa kohtaan puuttui.”
http://lukunurkkaus11.blogspot.fi/2013/01/jk-rowling-paikka-vapaana.html

Opuscolo – kirjasta kirjaan: ”Rowlingin tapa pistää lukijansa katsomaan peiliin osuu ja uppoaa. On tunnustettava itsessä pesivä turhamaisuuden itu. Rowling asettuu heikomman puolelle ja kyseenalaistaa rahan tuoman hyvinvoinnin sekä perheissä vallitsevan onttouden. Hän kuvaa synkeydessä piehtaroivien henkilöidensä edesottamuksia ironisesti virnistellen ja kuitenkin ymmärtäväisesti.”
http://opuscolo-kirjastakirjaan.blogspot.fi/2013/01/luokkataistelua-j-k-rowling-paikka.html

Kirjaston kummitus: ”Paikka vapaana oli pettymys, jonka lopettamisen jälkeen teki mieli ryhtyä heti lukemaan parempaa ja lämminhenkisempää Rowlingia. Kirjan tyyli oli aivan liian tyly ja ahdistava, että olisin voinut tästä enemmän tykätä. Huonoksi kirjaksi en tätä kuitenkaan kutsuisi. Se oli enemmänkin pettymys ja ei sopinut oikein omaan makuuni. Joku voi tästä tykätä enemmänkin.”
http://kirjastonkummitus.blogspot.fi/2013/01/jk-rowling-paikka-vapaana.html

Olipa kerran kirjablogi: ”Paikkaa vapaana on turha lähteä rinnastamaan Pottereihin – on sanomattakin selvää, etteivät ne ole vertailukelpoisia. Potterit on suunnattu enemmän nuorelle yleisölle, Paikka vapaana on raadollinen eikä sovikaan aivan nuorimmille. On kuitenkin pakko sanoa, että kaikki Potterit lukeneena minun oli tätä lukiessani vaikeaa ajatella, että kirjailija on todella se yksi ja sama. En vain osannut nähdä Rowlingia kirjoittamassa huumeista, perheväkivallasta, raiskauksesta ja säälimättömästä vallantavoittelusta. Mutta kenties juuri se on merkkinä Rowlingin onnistumisesta. Pidin.”
http://kerrankirjablogi.blogspot.fi/2013/01/j-k-rowling-paikka-vapaana.html

Kirjojen rakastaja: ”Paikka vapaana suomennettiin pika vauhtia ja se ei ollut kyllä kovin hyvä juttu. Olisin halunnut, että kirja olisi suomennettu kaikessa rauhassa, että siitä olisi tullut mahdollisimman hyvä. Nyt ainakin suomennoksessa ärsytti Mr ja Miss sanat suomenkielisen tekstin joukossa. Ne eivät sovi sinne alkuunkaan. Ehkä olisi kuitenkin pitänyt jaksaa lukea kirja alkuperäiskielellä.”
http://kirjojenrakastaja.blogspot.fi/2013/01/jk-rowling-paikka-vapaana.html

Annikan Lukemisen ilo: ”Kaiken kaikkiaan Paikka vapaana on minusta kelpo kirja. Viihdyin sen parissa, vaikka tarinassa käsiteltiin vakavia aiheita. Toisaalta tuntui, että kirjailija halusi tuoda tässä kirjassa esiin kaikki mahdolliset ikävät asiat ja ilmiöt. Hieman vähempikin olisi riittänyt.”
http://annikankirjat.blogspot.fi/2013/01/j-k-rowlingin-paikka-vapaana-on-karu.html

Amman lukuhetki: ”Rowling osoittaa kirjallaan, että hän todellakin osaa kirjoittaa muistakin kuin noidista. Siitä huolimatta se tuttu Rowling on tallella, tällä kertaa vain erilaisessa ympäristössä ja erilaista kohderyhmää puhuttelemassa kuin ennen. Ja hän on kuin kala vedessä. En muistanut, enkä kaivannut Tylypahkaa kertaakaan. Harry Potter -sarjan päättymisen jälkeen odotin vähän pelonsekaisesti, mihin kirjailija seuraavaksi ryhtyy. Nyt en pelkää enää ollenkaan, odotan loistavaa tulevaisuutta.”
http://ammankirjablogi.blogspot.fi/2013/02/jk-rowling-paikka-vapaana.html

Nenä kirjassa: ”Parhaimmillaan Rowling on kirjoittaessaan kirjan nuorista, joiden parista löysin myös omat suosikkihenkilöni, perheen pieksejä isän alistamana kasvaneen Andrew’n joka rakastuu ja sisuuntuu ja narkkariäidin kaltoin kohdellun tyttären Krystalin, joka on joutunut kasvamaan aikuiseksi liian varhain. Kirjailija sivaltaa keskiluokkaista kaksinaismoralismia ja nimbyilyä ja onkin selvää kenen puolella Rowling on tarinassaan on. Kokonaisuutena kirja ei yllä kiehtovuudessa pottereiden tasolle mutta on silti ihan kelpo romaani. Luen siis jatkossakin mielelläni Rowlingia.”
http://nenakirjassa.blogspot.fi/2012/12/paikka-vapaana-jk-rowling.html

Kirjojen keskellä: ”Korkeista odotuksista huolimatta minä pidin kirjasta valtavasti! Alkuun yritin väkisin etsiä tekstistä mustaa huumoria, sillä sen edustajaksi Paikkaa vapaana on monin paikoin sanottu, mutta pian ymmärsin antaa tarinan viedä mennessään. Nautin tekstistä, joka eteni jouhevasti ja luontevasti – käännöstä en siis voi moittia sanallakaan.”
http://kirjojenkeskella.blogspot.fi/2013/01/paikka-vapaana.html

Moi saukkis ja kiitos kommentista!

Kirjan kansikuva on herättänyt laajasti kummastusta myös lähipiirissäni. Outoa on, että kaikissa The Casual Vacancyn käännöksissä värimaailma kuva-aiheineen on ollut samanlainen. Minua kuva ei kutsunut lainkaan luokseen, vaikka äänestykseen viittaava rasti ruudussa on tietysti omassa osassaan kirjan juonessa – mutta ei sen terävin kärki.

Ohessa linkki J. K. Rowlingin postaamaan kuvaan Facebookissa, johon on kuvattu mm. bosnialaisen ja korealaisen painoksen kannet:

https://www.facebook.com/photo.php?fbid=321761001265856&set=a.277495799025710.57628.277489075693049&type=1&theater

Inhorealismistaan huolimatta (tai jopa sen takia?) kirjan aihe lasten ja nuorten pahoinvoinnista herätti minut ajattelemaan nykytilannetta sekä Suomessa että Briteissä. Yksi kirjallisuuden tehtävistä on reflektoida omaa aikaansa, ja sitä Rowling kirjallaan pyrki tekemään. Onnistuiko hän tehtävässään?

Minäpäs laitan kommentteja noihin kysymyksiisi tai ainakin osaan :).

1. Kansi ei ollut kovin suomalainen. Usein minusta amerikkalaisissa kirjoissa on tuollaisia räikeän värisiä ja pelkkää tekstiä sisältäviä kansi. Kannen perusteella en kyllä kirjaa olisi ostanut!

2. Missään nimessä kirjan teema ei ollut sellainen,että se olisi kiinnostukseni herättänyt. Kyllä vetonaulana olivat Rowling ja Potter. Halusin nähdä, kuinka siirtyminen aikuisilla suunnattuun teokseen Rowlingilta sujuu. Ja sujuihan se juuri niin kuin oletin: helppo lukuista, mutta ei kovin suurta kirjallisuutta.

3. Hmmm…

4. Jotenkin sitä menee niin tässä omassa päivärytmissään, että unohtuu välillä kokonaan muu maailma. Kirja oli kaiken kaikkiaan hyvä muistutus siitä, että meillä Euroopassakin – miksei yhtä lailla Suomessa – on ihmisiä, joilla ei mene ihan kauhean hyvin. Minua erityisesti kosketti kuvaus lasten ja nuorten kohtelusta.

5. Luin kirjan suomeksi, ja juttusi luettuani jäi ihan harmittamaan, ettei mieleeni ollut edes pälähtänyt lukea kirjaa enkuksi. Olisi hyvinkin saattanut olla parempi kuin nyt kokemani keskinkertaisuus.

Hei kaikille!

Jotta keskustelu tästä hieman lähtisi etenemään, ohessa kysymyksiä, joihin voitte miettiä vastauksia pohdinnoissanne. Toivottavasti kysymykset rohkaisevat keskusteluun. 🙂

1. Kirjan kansikuva on saanut sisällön tapaan ristiriitaista palautetta. Mitä mieltä sinä olit siitä, toimiko keltapunainen kansikuva houkuttelevana?

2. Millaisin mielin tartuit teokseen? Vetosiko sinuun kirjan teema vai Rowlingin uusi aluevaltaus aikuisten kaunokirjallisuuden puolelle?

3. Oliko kirjassa samastuttavia henkilöitä? Mitä tunteita henkilöt herättivät lukukokemuksen aikana?

4. Mitä mieltä olit kirjan sanomasta? Tavoittiko se sinua?

5. Luitko kirjan suomeksi vai englanniksi? Mitä mieltä olit kielestä? Entä sen voimakkaista ilmaisuista?

Kaikki mietteet sekä ruusut että risut ovat tervetulleita! Myös minulle saa antaa palautetta.

Kiitos ensimmäisestä kommentista, Ilona! 🙂

Laajaa henkilögalleriaa oli kyllä hankalaa muistaa lukiessa, siksi minun pitikin listata ensiksi post-it-lapuille asioita ylös. Alustusta miettiessäni kirjasin vielä erilliselle paperille henkilöt ja tapahtumat sekä kytkökset eri ihmisten välillä, jotta pysyin juonen jyvässä kiinni. Silti juuri monien henkilöhahmojen välittämä kuva Pagfordin kaupungista, ihmisistä sekä itsestään loi kuvan särkyneestä yhteiskunnasta selvemmin kuin olisi käynyt esimerkiksi yhden vahvan kertojan näkökulmasta. Alun hiljalleen kehittyvän tarinan myötä loppu oli jopa liikuttava. Minä surin aidosti Krystalin ja Robbien kohtaloa, sillä he jäivät pikkumaisen ja kapeakatseisen yhteisön sekä läheistensä hylkäämiksi.

Huomiosi heikko-osaisista nyky-yhteiskunnassa on huolena myös Rowlingilla. Hän on mainoskasvona mukana Lumoksen kampanjassa, joka pyrkii auttamaan mm. Krystalin ja Robbien tilanteissa olevia lapsia. Ohessa linkki Lumoksen mainokseen: http://www.youtube.com/watch?v=qou2Trm-sWM&feature=youtu.be

Krystalin hahmo on muuten saanut (onnellisempaa) jatkoa jo fanifiktion puolella: http://www.fanfiction.net/s/8764648/1/Good-Girl-Gone-Bad

Varsinkin luettuani juttusi Minna alkoi harmittaa, että itse odotin käännöstä! Minustakin kieli tuntui varsin lapsekkaalta tai ainakin varsin yksinkertaiselta. Potterit veiv’ät aikanaan minutkin mennessään, ja niiden käännökset olivat loistavia. Odotin uutuudelta – tosin hiukan arkaillen – paljon.

Pettymys oli melkoinen, kun en millään meinannut saada jutun juuresta kiinni. Henkilögalleria senkun laajeni kaiken aikaa, ja välillä oli vaikea muistaa kuka kukin oli. Lopulta kuitenkin juttu jollaion tavoin imaisi minut mukaani, sillä tarinan yhteiskunnallisuus viehätti minua. Minua jäi pitkäksi aikaa mietityttämään englantilaisen yhteiskunnan ja vaikkapa nyky-Suomen suhtautuminen heikko-osaisiin. Krystalin ja pikkuveljen kohtalo – miksei heidän äitinsäkin – askarruttivat minua. Kuvaukset tuntuivat näiltä osin varsin aidoilta ja oikeilta.

Taisin Goodreadsissa antaa opukselle vain kaksi tähteä, mutta nyt asiaa mietittyäni päädyin kolmeen. Jotain kiehtovaahan kirjassa oli, vaikka ensimmäiset pari sataa sivua olisi minusta voinut hyvin lyhentää noin kymmeneen.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *