Johanna Sinisalo: Enkelten verta

Johanna Sinisalon tulevaisuudenvisiossa taivaallista verta eivät vuodata ihmiset vaan luonto.

 

Enkelten verta (Teos, 2011) -romaanin päähenkilöitä ovat mehiläiset. Pienet pölyttäjät, jotka ovat ymmärrettyä suurempia osasia luonnon kiertokulussa. Jos mehiläiset katoaisivat, ihmiskunnalla olisi jäljellä vain neljä vuotta elinaikaa, kerrotaan Einsteinin sanoneen.

Hautaustoimistoa pyörittävä Orvo harrastaa mehiläistenhoitoa. Eräänä aamuna yksi pesistä on tyhjä. Suuaukolta löytyy vain kuollut kuningatar. Uutiset kertovat mehiläisten joukkokatoamisista eli ns. pesäautioista Yhdysvalloissa. Manner kärvistelee ravintopulassa. Orvon poika Eero on eläinaktivisti, joka bloggaa kiihkeästi ja valitsee lopulta äärimmäisen toiminnan tien.

Romaania lukee kannanottona luonnon monimuotoisuuden ja eläinten oikeuksien puolesta. Sinisalo sivuaa niin lihansyöntiä, tehotuotantoa kuin eläinten tietoisuutta ja tunteita. Lukijalle avautuu myös tie mytologiaan. Monissa kulttuureissa mehiläisten on ajateltu omaavan maagista voimaa sekä kyvyn olla yhteydessä toisiin todellisuuksiin (vrt. Lemminkäisen tarina).

Yliluonnollisuudella leikittelevä kirjallisuus ei yleensä jaksa innostaa minua, mutta tällä kertaa tein poikkeuksen. Sinisalo haastaa ovelaan tyyliin pohtimaan järjenvastaisiltakin tuntuvia asioita. Pesäautiot ovat muuten jo todellisuutta.

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: arviot, kritiikki, luonto, romaani, scifi, Sinisalo Johanna, Teos, yhteiskunta, ympäristö

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *