Jean-Louis Fournier: Isi, mihin mennään

Jean-Louis Fournier, Isi, mihin mennään?Kirja on ohut, mutta painava. Se on hilpeä, mutta raaka. Käsiini osui ranskalaisen Jean-Louis Fournierin Isi, mihin mennään (Siltala). Teos oli vuoden 2008 kirjasensaatio ja myyntimenestys Ranskassa. Isi, mihin mennään on Fournierin ensimmäinen suomennettu teos.

Liimauduin sohvalleni, ympäröivä todellisuus hälyineen katosi ja luin kirjan yhdeltä istumalta loppuun ja olisin lukenut mielelläni vielä puolet lisää. (Sivuja kirjassa on 126).

Harvoin tällaista hurmioitumista enää tapahtuu, mutta tässä kävi näin, koska kirja on poikkeuksellinen. Fournier kertoo siinä kahdesta kehitysvammaisesta pojastaan ja itsestään suoraan, mutta huumorilla.

Fournierille syntyi kahden vuoden välein kaksi kehitysvammaista lasta, omien sanojensa mukaan hän koki ”kaksi maailmanloppua”. Näinhän moni meistä ajattelee, että kehitysvammainen lapsi on maailmanloppu.

Kirja jakautuu lyhyisiin lukuihin, joista punoutuu hellyttävä, mutta kirpeän pureva tarina elämästä kahden pojan kanssa, joilla on ”heinää päässä” ja jotka tuovat pikemminkin mieleen ”Viidakon läskipään” kuin Tarzanin. Fournierin kirja on täysosuma, jossa yhdistyvät musta huumori, lempeä pirullisuus ja pohjaton rakkaus vammaisia lapsia kohtaan.

Ulla Janhonen
Anna - Lukupiiri

 

Comments

Teksti: Plaza
Avainsanat: Isi, Jean-Louis Fournier, mihin mennään

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *