Javier Sierra: Ehtoollisen salat

Javier Sierra, Ehtoollisen salatJavier Sierra: Ehtoollisen salat (Bazar Kustannus)

Javier Sierran Ehtoollisen salat oli minusta pitkältä sellainen kuin olin ennakkotietojen perusteella odottanutkin: mielenkiintoinen ja kiehtova, älykkäämpi kuin saman aihepiirin viihteellisemmät romaanit, mutta samalla myös kuivakkaampi ja vähemmän koukuttava.

Kuten totesin jo kuukauden kirjaa, Kate Mossen Kryptaa käsitellessämme, minua kiehtovat niin historia kuin mystiikka, joten luin tätä kirjaa mielelläni. Varsinkin kun tiesin odottaa vähemmän myötähäpeää aiheuttavia kökköyksiä ja viihdekirjallisuuden kliseitä kuin esimerkiksi Da Vinci -koodissa. Tuossa Dan Brownin läpimurtoteoksessahan Leonardo Da Vincin maalaus Pyhä ehtoollinen on suuressa roolissa, ja Sierran romaani käsittelee melkein pelkästään kyseistä taideteosta. Molemmissa kirjoissa sivutaan myös joitakin muita klassikkomaalauksia. Taidehistoriasta kiinnostuneena ja sitä hieman opiskelleenakin olen aivan ihastuksissani tällaisista sisällytyksistä juoneen, mutta pelkästään niiden varaan ei mikään romaani voi nojata.

Ehtoollisen saloja lukiessa tai viimeistään sen jälkeen on ihan pakko käydä kurkistamassa kuvaa Da Vincin Pyhästä ehtoollisesta ja miettiä kaikkia teoksessa esitettyjä teorioita. Paljon kiehtovaa liitetään tarinassa maalaukseen sekä Da Vincin persoonaan, ja olisi mielenkiintoista tietää, miten suurella osalla siitä on varmaa totuuspohjaa. Kataarit kiinnostavat minua, sillä heidän vaikutuksensa tuntuu olleen ja yhä olevan suhteellisen suuri kristillisessä, ainakin katolisessa, maailmassa. Tai virallisesti ei varmaankaan ole, mutta kuitenkin tuo lahko synnyttää yhä puhetta satojen vuosien jälkeen.

Tämä romaani ei mielestäni ollut elämää suurempi teos, mutta mielelläni suosittelisin sitä sen käsittelemistä aiheista kiinnostuneille. Kirjassa ei ollut mitään erityisen huonoa, joskaan kirjoittaja ei ole suuri mestari juuri kirjailijana, ainakaan fiktiivisen tekstin tuottajana. Ei tämäkään teos loistanut monitahoisilla henkilöhahmoillaan tai muilla nk. laatukirjallisuuden ominaispiirteillä, mutta en myöskään joutunut huokailemaan liian ilmeisten käänteiden tai esimerkiksi väkisin mukaanympätyn romanssin vuoksi.

Loppuratkaisua odotin mielenkiinnolla, ja se oli kaiken kääntelyn ja vääntelyn jälkeen ehkä kuitenkin hieman lattea ja pieni pettymys. Toisaalta se sopi hyvin kirjan paisuttelemattomaan tyyliin.

Eniten kirjassa taisi oudoksuttaa nuori Elena. Hänet tuotiin mukaan niin suurieleisesti, että odotin hänen nousevan tarinan myötä suureen rooliin, mutta ei niin mielestäni käynyt. Hieman epäselväksi jäi, miksi hän oli niin kiinnostunut Da Vincin salaisuuksista, että oli valmis ”myymään itsensä” kuullakseen niistä. Häntä kuvattiin välillä ajalleen moderniksi nuoreksi naiseksi ja hyvin älykkääksi, mutta sitten tätä henkilöhahmoa ei kuitenkaan käytetty juuri hyväksi tai kasvatettu tarinan mukana. Myös vihjailu hänestä ja Maria Magdalenan jälkeläisistä jäi minulle vähän hämäräksi – niin juonen kannalta kuin yleiseltä merkitykseltään. Tuntui kuin aihetta olisi unohdettu käsitellä kirjassa tarkemmin.

Ehtoollisen salat on mielenkiintoinen teos taustatutkimuksensa ansiosta, mutta en ihmettele, miksi tämä romaani ei ole niittänyt enempää mainetta ja kunniaa. Se on toisaalta saanut nosteensa Brownin Da Vinci -koodista, mutta on jäänyt sen varjoon, koska ei ole samalla tavalla jännittävä ja tiivistahtinen. Pienieleisyys ja verkkaisuus tekivät kirjasta kuitenkin mielestäni viehättävän, ja tarinasta avautuisi varmasti paljon lisää, jos ehtisi perehtyä teoksen taustoihin paremmin.

Ellit

Comments

Teksti: Plaza
Avainsanat: Ehtoollisen salat, Javier Sierra

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *