Jääkiekkoselostuksen runoutta

Tänä viikonloppuna voi mietiskellä vaikka urheiluselostajuuden ja kirjallisuuden sukulaisuutta.

Kaikkihan me rakastamme Antero Mertarantaa, nopeakielistä selostajaa, joka pysyy kiekon tahdissa. Kieli on luovaa kuin Mikael Granlundin maaliveivaus. Tärkeintä on kuitenkin se, että Mertaranta antaa katsojalle tapahtumien emotionaaliset nuotit tuskan kitinästä hurmoksen korkeuteen. Hänelle sallimme kamalat puujalkavitsit ja tolkuttomat metaforat, kunhan niissä on vauhtia.

Urheilukirjassaan (Teos, 2011) Tuomas Kyrö muistuttaa, että hyvä selostaja ei opeta, vaan kuvaa. Ei pyri esittelemään ja snobbailemaan tietoudellaan vaan jakamaan sen. Monesti urheiluselostajassa on ne kaikki piirteet, jotka löytyvät huonosta ja ärsyttävästä kaunokirjallisuudesta.

”Selittäminen, lukijan (katsojan) ja kirjan (urheilutapahtuman) väliin tunkeminen, omalla erinomaisuudella leveileminen. Huutomerkkien käyttö unohtamatta omalaatuista pilkuttamista ja puolipisteyttämistä”, Kyrö narisee.

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: kirjat, lukeminen, Teos, urheilu

Kommentit

Jean Echenoz: Pitkä juoksu. Suom. Erkki Jukarainen. Tammi 2010.

Kirja kertoo tsekkiläisen pitkänmakatkanjuoksijan Emil Zatopekin elämästä ja elämänasenteesta. Hän ajatutuu tilanteesta toiseen, mutta jatkaa vain juoksuaan. Hienosti rinnastuvat juoksu ja elämä.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *