J.K. Rowling: Harry Potter ja kuoleman varjelukset

Ilkka Siitari odotti kuusi vuotta viimeisen Harry Potter -kirjan ilmestymistä. Harryn tarina on kerrottu, mitä nyt?

Ilkka Siitari, 23, on hyvin kiireinen. Hän on Suomen suurimman Potter-fanisivuston ylin ylläpitäjä ja asial­le varsin omistautunut fani. Kesäksi, jolloin Viimeinen Harry Potter ilmestyi hän ei hankkinut edes työpaikkaa, kun pesti lelukaupassa loppui. Samana kesänä ilmestyi kirjan lisäksi Potter-elokuva, viidenteen kirjaan perustuva Harry Potter ja Feeniksin kilta.

Ilkka Siitari innostui Potterista tammikuussa 2001, ja Emmi-sisko antoi hänelle luettavaksi kolme ensimmäistä Potteria. Neljännen oli määrä ilmestyä suomeksi ystävänpäivänä. Siitari luki kirjat muutamassa viikossa. Fanisivut hän löysi loppuvuodesta. Hän rekisteröityi Vuotava noidankattila -keskustelufoorumille, oli aktiivinen ja tuli poimituksi sivujen ylläpitäjien joukkoon. Nyt sivuilla on noin 6 500 rekisteröitynyttä käyttäjää.

Siitarin elämä pyörii Potterin ympärillä. Ystävät ovat faneja, ja sosiaalinen elämä keskittyy pitkälti nettiin. Toki hän käy usein Helsingissä tapaamassa foorumikavereita, ja syksyksi hän on hakenut Lahden ammattikorkeakouluun opiskelemaan tapahtumamarkkinointia ja kongressijärjestämistä. Mutta ensi viikolla Siitari on lähdössä Lontooseen, sillä siellä järjestetään uuden Potter-elokuvan Euroopan ensi-ilta. Elokuvan perässä Siitari ei kuitenkaan matkusta, vaan kirjailija J. K. Rowlingin. Hän kulkee elokuvaan punaista mattoa pitkin, ehkä ihan läheltä.
Pikavisiitti Lontooseen tämän takia? Kyllä!

9 päivää ja 8 tuntia. Fanit parveilevat Tennispalatsin edustalla Helsingin keskustassa. Alkamassa on Potter-elokuvan kutsuvierasnäytös, ja tilaisuutta juhlistaa kaksi elokuvan näyttelijää, Katie Leung ja Bonnie Wright. Leung esittää Harry Potterin ensi-ihastusta Cho Changia ja Wright Ginny Weasleyä. Näytökseen on kutsuttu myös eturivin faneja, kuten Ilkka Siitari. Faniuden ydin, hillitön ryhmässä kiljuminen näyttäisi ainakin täällä olevan autettua. ”Kohta Katie Leung ja Bonnie Wright ovat täällä, ja sitten huudetaan. Kokeillaanpa, miten teistä lähtee ääntä!” sanoo tilaisuuden juontaja. Huutamista harjoitellaan useita kertoja, ja kun tähdet viimein saapuvat punaisen maton päähän mustalla limusiinilla, harjoitukset jatkuvat. ”Vielä jaksatte huutaa, no niin, antakaa mennä!”

Siitari ei tungeksi tämän maton reunalla. Toisin oli Lontoossa viikko sitten. Siitari jonotti seitsemän ja puoli tuntia punaisen maton ääressä, pääsi toiseen riviin ja näki idolinsa, kirjailija J. K. Rowlingin! Siitari siirtyy kutsuvierasnäytökseen. Hän näkee elokuvan jo toista kertaa. Kolmas kerta koittaa parin päivän kuluttua ensi-illassa, jonne Siitari tietenkin menee. Elokuva saa häneltä hyvän arvion. ”Ehkä paras tähän mennessä.”

Ilkka Siitarin kaltaiset fanit ovat arvokkaita elokuvien ja kirjojen levittäjille, Suomessa Sandrew Metronome Distributionille ja Finnkinolle sekä kustantaja Tammelle. Fanit ovat kuin yhteistyökumppaneita. Heille järjestetään mahdollisuuksia haastatella elokuvan näyttelijöitä ja annetaan palkintoja kilpailuihin, lippiksiä, reppuja ja T-paitoja. Yhdysvalloissa ja Britanniassa suurim­pien fanisivujen pyörittäjät ovat päässeet haastattelemaan itse kirjailija Rowlingiakin.

3 päivää ja 4 tuntia. Uusi kirja on vuotanut! Helsingin Sanomat kertoo asiasta verkossa ykkösuutisenaan, ja fanisivu sulkee kommenttipalstoja uusilta käyttäjiltä. Mutta siellä se nyt olisi netissä kaikkien poimittavissa, pitkään odotettu aarre. Eikö tee mieli etsiä kirjaa? ”Ei. Se on niin paljon hienompi lukea oikeassa tunnelmassa.”

Siitari on vähentänyt netissä surfailua. Yksi amerikkalaissivusto julkaisi lukujen nimet, ja niitä hän näki vahingossa vähän enemmän kuin oli tarpeen. ”Pitää toivoa, ettei jonotukseen tule häiriköitä, jotka huutelevat paljastuksia.” Uutisia tulee lisää. Itäsuomalainen kirjakauppa myy kirjaa liian aikaisin, ja huhun mukaan joku on laittanut internetin Irc-galleriaan tärkeimmät paljastukset.
Miksi tämä kirja aiheuttaa näin valtavan kohun? ”Se on hieno kokonainen tarina, eikä tapahtumia voi tietää etukäteen. Teksti on täynnä pieniä vihjeitä; joitakin asioita saatetaan vain mainita ohimennen ja niihin palataan tarkemmin vasta seuraavassa kirjassa. Kun aloittaa lukemisen, tarinaa on pakko seurata”, Siitari sanoo.

Fantasiaan, kauhuun ja scifiin liittyvä fanius­ on usein juuri tämänkaltaista, sanoo tutkija Kaarina Nikunen Tampereen yliopistosta. Kiinnostuksen kohteena on tietty maailma, eivät niinkään esimerkiksi näyttelijät. ”Maailmaan mennään mukaan ja siitä kehitellään omia versioita. Potter-kirjoissa on aika paljon viitteitä, jotka tukevat tätä. Esimerkiksi Harryn lapsuudenperheestä on kerrottu aika vähän”, Nikunen sanoo. Tarinaa viedään moneen suuntaan netin fanitarinoissa, jotka voivat olla tarinan alkuperäisen julkaisijan mielestä harmillisiakin. Aikanaan George Lucasin tuotantoyhtiö kiukustui, kun fanit löysivät Tähtien sodasta homoeroottisia virityksiä ja veivät niitä tarinoissaan eteenpäin.

Silti idolien näkeminen ja kirjojen ensipäiväykset ovat tavoiteltavia asioita. ”Tavallaan ne tuovat ihailun kohdetta lähemmäs”, sanoo Nikunen, joka aikanaan itse matkusti kirjailija Margaret Atwoodin nimikirjoituksen perässä. Potter-ilmiössä poikkeuksellista on kuitenkin valtava mediahuomio. ”Siltä ei voi välttyä”, tutkija sanoo. ”Ja tietyn ikäisten täytyy tietää, missä mennään ollakseen mukana porukoissa.”

Suuri päivä on koittanut. Kirkkonummelalainen kirjakauppa aloittaa kirjan myynnin kahdelta yöllä. Ensimmäiset jonottajat ovat saapuneet paikalle kahdeksalta edellisenä aamuna. Yöllä väkeä on jo reilut sata. Helsingissäkin jonotetaan, vaikka pääkaupungin kirjakaupat avaavat ovensa vasta aamuseitsemältä. Suomalaiselle Kirjakaupalle on leiriytynyt muutamia ihmisiä, Akateemiselle muutamia kymmeniä.

Myöhään illalla Vuotis-keskustelufoorumi suljetaan muutamaksi päiväksi, jotta kaikki saisivat lukea uuden kirjan rauhassa, ilman tietoa loppuratkaisusta. Siitari on tullut Kirkkonummelle kuuden maissa illalla. Hän on laatinut jonottajien iloksi Potter-tietokilpailun, mutta kysymykset ovat todella vaikeita.

Hilla Lappalainen on jonottanut Kirkkonummella kahdestatoista, eli puolisen vuorokautta. Hän asuu lähistöllä ja voisi hyvin mennä välillä kotiinsa. ”Pitää jonottaa kauan,­ että oikeasti muistaa tämän tunnelman. Kun kirjan saa ihan kohta jo, ei viitsi vain istua kotona. Täällä on tuttuja ja kivaa.”

Varpu Hara lukee keskittyneenä edellistä kirjaa, kuten moni muu jonottaja. Ei toki ensimmäistä kertaa mutta tapahtumia kerratakseen. Kaikkialla näkyy Potter-faneille tuttuja, puna-keltaisia Rohkelikko-kaulahuiveja. Jotkut ovat pukeutuneet Luihuisiksikin. Rohkelikko ja Luihuinen ovat tupia velhokoulu Tylypahkassa. Harry ja hänen kaverinsa ovat Rohkelikkoja, tietenkin. ”Me ollaan tehty testejä netissä, ja tämä kiehtoo, tunnen tämän omaksi tuvakseni”, selittää ”Luihuinen” Ilse Tuohimaa mustassa hatussaan ja viitassaan. Mutta nyt tapahtuu jotain. Ihmisiä neuvotaan siirtymään jonoon. ”Puoli tuntia!” huutaa joku ja jono hurraa.

Minuuttia yli kahden ensimmäiset jonottajat saavat kirjansa. Kuuluu riemunkiljahduksia, ja eri lehtien valokuvaajat pyytävät jonon ensimmäisiä esittelemään kirjojaan ja ”näyttämään vielä vähän innostuneemmalta”. Kun hienoon noitahattuun pukeutunut Satu Niemi viimein pääsee kuvaajien ristitulesta, hän siirtyy sivummalle ja näyttää eksyneeltä. Pakko on kysyä: miltä nyt tuntuu? ”Sekava olo. Tätä on odotettu niin kauan, mutta toisaalta tämä on viimeinen kirja, ja mitä sitten tapahtuu, kun tämä on luettu? En tiedä. En edes osaa kauhean hyvin englantia, mutta pitää yrittää.”

Jono etenee. Kuskeiksi saapuneet vanhemmat ottavat kuvia kirjojen kanssa poseeraavista teineistään ja taitavat olla tyytyväisiä tervehenkisestä harrastuksesta. Vähän kauem­pana hälisee humaltuneita kirkkonummelaisnuoria perjantaita viettämässä. Joku aloittaa kirjan lukemisen viimeiseltä sivulta. Muutamat siirtyvät viereiselle hyvin valaistulle hautausmaalle lukemaan ja odottamaan aamun ensimmäistä junaa. Siitari saa kirjansa ja asettuu myös isänsä valokuvattavaksi. Hän pitelee aarretta käsissään ja varoo edelleen, että joku kirjan saaneista paljastaa jotain. ”Kotona nukun vähän ja sitten luen kirjan kerralla”, hän sanoo ja lisää lähelle osuneelle serkulleen Joanna Mäcklinille, että puhelin on huomisen kiinni. ”Ohhoh, toimitusjohtaja on lomalla”, tämä naureskelee.

Puolitoista vuorokautta myöhemmin, sunnuntaina kello kolme, Siitari vastaa puhelimeen melko uupuneen oloisena. Kirja on luettu loppuun pari tuntia aiemmin. Yöllä piti sentään nukkua. ”Ei pysty kauheasti vielä käsittelemään kirjan tapahtumia. Pitää varmaan lukea se ensi viikolla uudestaan.” Kirjaan hän on tyytyväinen, vaikka se oli ”todella synkkä verrattuna aiempiin”.

”Lopetus oli täysin sopiva, enkä usko, että tämä jatkuu enää mihinkään.” Mutta miten jatkuu elämä? Siinähän se. Syksyllä alkavat opinnot Lahdessa ja kaksi elokuvaa on vielä tulossa, keväällä uuden kirjan suomennos. Fanisivusto jatkaa toimintaansa, ja Siitari uskoo, että kirjan loppu antoi paljon polttoainetta uusille fanitarinoille.

Teksti: Elina Venesmäki/ SK

 

Comments

Teksti: Plaza
Avainsanat: Harry Potter ja kuoleman varjelukset

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *