Itseparantajan paljastukset

Myönnän. Sujahdan new age –imuun kuin jousi kartturin takamukseen. Osa innostuksista laantuu muutaman kuukauden tutkailun jälkeen, mutta osa ajatuksista ikään kuin istuu kallooni. Mutta minulla kasvaakin kallossa, tuuhean tupeeni alla, kaksi siroa ja symmetristä sarvea. Ja se ei ole mikään vitsi. Eikä edes muunneltu totuus.

Pirunsarvinen ja punahiuksinen nainen ammentaa monet mielipiteensä erilaisista itsensäkehittämisoppaista. Järkevyys on mielestäni ollut aina tylsää ajanhukkaa, ellei jopa ärsyttävää. Liian helppoa, ennen kaikkea. Ja mitä fyysiseen hyvinvointiin tulee, olen aina nähnyt ihmiset psykosomaattisina energiamöhköinä. Eli ihminen sairastuttaa itse itsensä ja sairaudesta voi päätellä, mikä asia elämässä mättää. Lääketeollisuus voi toki hoitaa oireita, mutta vain ihmisen itsensä tekemät muutokset voivat parantaa. Siinä on vissi ero, siinä. Kuulostaa helpolta, mutta voi vaatia aika paljon töitä ottaen huomioon, että usein muutos edellyttää anteeksiantoa tai oman virheen myöntämistä.

Pahimmassa tapauksessa molempia.

No, tajuntani melkein räjähti, kun sain muutama vuosi sitten (ihan yhtä normaalilta) isosiskoltani ajatusmaailmaani tukevan Debbie Shapiron oppaan ”Healing Mind, Healing Body” (Vega 2002). Olin jo aiemmin tehnyt omia muistiinpanojani muun muassa rintasyöpiin sairastuneista ihmiskohtaloista ja tämän oppaan kirjailija näki asiat aivan samalla tavalla. Haaaalleluuja, halleluja, halleluuuuu-uuu-jaaa-aaaa! jo alkoi kaikua hepreankieli Mäkilän sarvekkaassa päässä!

No, opas kulkee mukanani kaikilla yli yhden yön reissuilla. Se tuli jäädäkseen. Tarkasti jäsenneltyä ja kattavaa tietoa vaivaisenluusta kaihiin ja veritulppiin. Tiesittekö muuten, että vaivaisenluut kehittyvät jo kohdussa? Kyllä vain. Ja epäraamatullisen syyn tähän löydätte siis kyseisestä mestariteoksesta.

No sitten tulevat tietenkin kausiluontoiset ihastukseni, kuten henkiseen kasvuun sparraava Carolyne Myss. Tosin suhteemme kesti vain kahden kirjan ajan, mutta se oli kiihkeä. Myönnän myös sortuneeni Rhonda Byrnen Salaisuus-kirjaan (WSOY 2008), jonka koreus vetosi minuun hetkellä, jolloin olin joutunut elämään jo kauan ilman new agea.

Kaikki oli nopeasti ohi ja tunsin oloni hieman hyväksikäytetyksi.

Mutta onneksi minulla on nerokas Shapiro, joka kertoo, ettei minun tule syyttää itseäni vasemman jalan orastavasta vaivaisenluusta. Ei se korkokengistä tai balettiharrastuksesta johdu.

Vaan siitä, että pian hedelmöityksen jälkeen äitini kohdussa sieluni tajusi, että paska elämänkerta tuli muuten valittua.

Comments

Teksti:Elli Mäkilä
Avainsanat: Carolyne Myss, Debbie Shapiro, Healing Mind Healing Body, new age, Rhonda Byrne

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *