Hyvä talous

Maailmassa on muutakin kuin kuninkaalliset häät. Kuten talous.Tosin the Royal Weddingkin on sangen taloudellinen ilmiö: puntia on taas laitettu likoon esimerkiksi kuningattaren hatunväristä ja morsiuspuvun laahuksen pituudesta.

Teppo Eskelisen ja Ville-Pekka SorsanHyvä talous (Like, 2011) sopii talousetiikan hifistelijöille – niin syvälle teemaansa he sukeltavat. Teoksen parasta antia on ajankohtaisten talouspoliittisten raporttien lähiluenta. Niissä toistuvat tutut käsitteet: kasvu, kilpailu ja tuottavuus.

Eskelinen ja Sorsa ottavat luuppinsa alle kolme talouspoliittista raporttia. Yksi on valtiovarainministeriön, toinen Euroopan komission ja kolmas McKinsey & Company -konsulttitalon. Kaikissa niissä tärkeimmäksi hyveeksi paljastuu kasvu. Vain puhetavat eroavat: EU-komissio rakentaa tunneperäisellä kielellä yhteisöllistä me-henkeä, ministeriö asiantuntijavaltaa. Konsultit ovat näennäisen neutraaleja.

Kasvun rummuttaminen ei ole kovin yllättävää. Ihmeellistä on kuitenkin se, kuinka ohueksi kasvu – ja muut talouspoliittiset käsitteet kuten tuottavuus – raporteissa jäävät. Niiden luonnetta tai lähteitä ei määritellä tarkasti.

Otetaan esimerkiksi kirjoittajien ruotima komission asiakirja. Sen mukaan hyveellinen talous on kasvava talous, jonka ominaisuuksia ovat muun muassa älykkyys, kestävyys ja osallistavuus. Raportissa ei kuitenkaan selitetä, millaisesta kasvusta onkyse. Onko se kenties valikoivaa? Onko saastuttava teollisuuskasvukin siis suotavaa?

Raportti vaikenee. Kaikki näyttää käyvän, kunhan kasvetaan.

EU-komission asiakirja sisältää muitakin outouksia. Esimerkiksi sen, että talouskriisi nimetään koko Euroopan yhteiseksi haasteeksi. Kuitenkaan mikään muu taloudellinen ilmiö ei ole aikoihin ollut yhtä kiistanalainen. Hämmentävä on talouspuheen maailma.

Eskelinen ja Sorsa tarjoavat ratkaisuksi demokratiaa. Kuten sitä, että kaikilla meillä olisi mahdollisuus yhdessä määritellä, millainen taloudellinen toiminta vastaa hyvää elämää.

Paremmassa talouspolitiikassa ei puhuta vain hinnoista, tuotteista ja asiakkaista vaan hyvän elämän edellytyksistä. Tekijät liputtavat myös resurssien tasaista jakamista ja jonkinasteista universaalia perustuloa. Entä mitä sanoisitte, jos meillä olisi tasavertaiset mahdollisuudet kieltäytyä ottamasta vastaan töitä, jotka koemme ”elämämme hukkaamisena”? Miten tämä kaikki käytännössä toimisi, siihen tekijät eivät yksityiskohtaisemmin pureudu. Maailmanhistoria tosin näyttää, että näin ihanat teesit eivät oikein saa tuulta purjeisiin.

Hyvä talous kartoittaa talouden etiikkaa laajasti. Minun makuuni teos on kuitenkin hiukan akateeminen. Käsitteiden selostus heti alussa puuduttaa, vaikka termien avaaminen eittämättä on tarpeellista. Summa summarum: hyvien asioiden palikoista rakentuisi vetävämpikin paketti. Lisää lukijoiden ravistelua ja bisneskirjahenkeä, siis!

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: arvio, etiikka, EU, kirjat, Like, politiikka, talous, tietokirja

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *