Hymyilevien kameleiden maassa, osa 2

Marraskuu, minä olen lähtenyt Egyptiin. Mielessäni ja kirjoissa. Tähän hetkeen on helppo palata:

Seison nuhjuisena Gazan pyramidien viereisellä aavikolla. Aurinko tekee parhaansa käristääkseen turistin. Päässäni keikkuu turbaaniksi kiedottu huivi, ilman sitä luhistuisin tunnissa. Tuijotan kauas, siellä pöllyää hiekka. Tällaiseksi kuumuus ja aavikko tekevät, hulluksi. Tunnen hengityksen niskassani, käännyn ympäri. Edessäni on virnistävä naama.

Hymynaama
Ei aavikolla taida selvitäkään kuin tällainen tyyppi, tällä asenteella.

Luin loppuun paksuimman kirjani vähään aikaan, 574-sivuisen Palatsikadun. Egyptiläisen nobelistin Naguib Mahfouzin (1911-2006) vuonna 1956 ilmestynyt kirja (suom. 1992, Tammi) on ensimmäinen osa kuuluisaa Kairo-trilogiaa.

Sivujen määrää ei kannata säikähtää: kirja on loistava kurkistus tavallisten egyptiläisten historiaan. Palatsikadussa pääsee sukeltamaan Kairon vanhoihin kortteleihin ja 1900-luvun alkuun. Kauppias al-Sayyid Ahmad Abd al-Jawad pitää perhettään tiukassa kurissa, mutta matkan varrella paljastuu, ettei kaksinaismoralistinen mies elä kodin ulkopuolella aivan omien sääntöjensä mukaan. Brittien valtakausi Egyptissä on päättymässä, ja perheen nuoret kiinnostuvat politiikasta. Kiinnostavaa ja ajankohtaistakin luettavaa etenkin nyt vallankumouksen jälkeen.

Kirjailija syntyi uskonnolliseen perheeseen, mutta hän käsittelee egyptiläistä yhteiskuntaa myös kriittisesti. Helppo arvata, että Mahfouz oli eläessään hengenvaarassa ja hänen kirjojaan on päätynyt kiellettyjen listalle Egyptissä. Sanat ovat vaarallisia.

Kyttyräselkä
Kyttyräselkäinen herra antoi parastaan kameralle.

Kaveri
Katsokaa nyt tätä tyyppiä!

Väsymys
Väsynyt aavikolla.

 

Comments

Teksti:Heidi Ylitalo
Avainsanat: Egypti, Kairo, kamelit, Keltainen kirjasto, Naguib Mahfouz, Tammi

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *