Hergé: Tintti ja aakkostaide

Viimeiset ruudut

Ensin pitää kertoa Tintti ja aakkostaide-seikkailun loppu. Sen uskaltaa paljastaa, sillä tarina jää kesken. Viimeisessä luonnoskuvassa roisto uhkaa Tinttiä pistoolilla ja vie hänet kohti tuhoa.

Tintti tietää, mikä häntä odottaa: hänen päälleen valutetaan polyesterihartsia ja hänestä tehdään »Lehtimies»-niminen taideteos, joka sijoitetaan museoon. Tintin viimeisen leposijan signeeraa taiteilija Caesar.

Tämän kuvan jälkeen Hergé, Tintin luoja, ei jaksanut enää piirtää. Hän kuoli maaliskuussa 1983. Aakkostaide jäi kesken, tarinan luonnokset julkaistiin 1986.

Miten Tintti selviytyy? Pelastaako hänet Milou, kuten Lento 714 -albumissa? Vai ryntääkö apuun kapteeni Haddock, joka ilmestyi kuin tyhjästä tarinassa Mustan kullan maa? Vai tuleeko joku roistoista synnintuntoon kuten Kuun kamaralla -seikkailussa? Vai voittaako vihdoin Tintin perivihollinen Rastapopoulus? Hergé ei ole enää vastaamassa. Tarinan ratkaisu jää lukijalle.

Haddock ostaa taidetta

Entä jos Hergé oli päättänyt, että Tintti todella kuolee Aakkostaide-tarinassa? Taiteilija sairasti leukemiaa ja tiesi oman loppunsa lähenevän, joten ei ihme, jos hän halusi lopettaa myös sankarinsa seikkailut. Ja mikä olisikaan osuvampi leposija Tintille kuin museo? Tinttiä on tutkittu, mitattu, arvioitu ja psykologisoitu kuin mitä tahansa populaarikulttuurin taide-esinettä, joka lopulta, puhki selitettynä, joutaa pölyttymään museoon.

Ehkä Hergé jo kyllästyi vastaamaan, mikä Tintti on ja mihin Tintin seikkailuja käytetään. Aakkostaiteessa Hergé vie Tintin modernin taiteen maailmaan, jossa taiteen tuntijat katoavat ja väärentäjät mellastavat. Hergé oli intohimoinen taiteen keräilijä, aivan erilainen kuin Haddock, jonka hän panee ostamaan aakkostaidetta, ison akryylimuovisen H:n.

Haddock saa myös selitellä ystävilleen, mikä iso H on ja mihin aakkostaidetta oikein käytetään. Hän ei antaudu selittämään. H:n muotoinen taideteos on pelkkä H. Tinttikin on vain sarjakuva. Mutta suuri sellainen.

Tinkimätön toimittaja

Ennen Aakkostaidetta Hergé, oikealta nimeltään Georges Rémi, ja Tintti olivat kulkeneet jo pitkän matkan yhdessä. Ensimmäinen seikkailu, Tintti neuvostojen maassa, alkoi jatkokertomuksena sanomalehden nuortenliitteessä tammikuussa 1929. Hergé oli 21-vuotias. Neuvostoliiton jälkeen belgialaisreportteri seikkaili kaikkialla maailmassa, siellä missä tapahtui. Ensimmäisissä tarinoissa Tintti oli vielä ennakkoluuloinen ja omahyväinen belgialaiskloppi. Pian sankarin maailmankuva avartui, ja hän näki maailman sellaisena kuin se oli ja otti erilaisuuden vastaan rikkautena.

Puhtoisen sankarin rinnalle Hergé loi persoonallisia sivuosanesittäjiä, joiden avulla Tintiltä kielletyt tunteet pääsivät mukaan sarjaan. Jokainen voi tunnistaa läheisensä Haddockista, Tuhatkaunosta, Dupondteista, Castafioresta, Séraphin Lampionista ja monista muista. Tintti on käsite. Reportteri Tintti on monille ihanne, peloton ja tinkimätön partiopoika, joka ei anna periksi vääryydelle. Hergé loi eurooppalaisen sarjakuvan, Tintti synnytti koulukunnan, jonka oppeja toistetaan kaikkialla maailmassa.

Näyttämölle ja elokuvaksi

Museoon Tintillä on kuitenkin vielä pitkä matka. Siitä pitävät lukijat huolen. Tinttejä on käännetty yli 60 kielelle ja albumeita myydään joka vuosi miljoonia, vaikka uusia seikkailuja ei ole julkaistu 30 vuoteen. Tintin seikkailut ovat taipuneet animaatioiksi, musikaaliksi ja näytelmäksi. Tintin elokuvaoikeudet on myyty Hollywoodiin, Steven Spielbergille, joten Tintin museoiminen ei ole ajankohtaista.

Ja Hergén viimeinen ruutu paljastaa, että Tintti on yhä liikkeellä, vaikka ahdistettuna ja epätoivoisena. Tinttiä ei ole nujerrettu.

Teksti: Jyrki Jantunen/ SK

Comments

Teksti: Plaza
Avainsanat: Hergé, Tintti ja aakkostaide

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *